Varauksetonta hehkutusta X: Habibi

Juhannusterveiset Wanatoliasta! Craig Thompsonin (s.1975) eeppinen, 672-sivuinen sarjakuvaromaani Habibi on nyt tullut luettua LIKEn pieteetillä julkaistuna suomennoksena. Dodolan ja Zamin rakkaustarina on henkeäsalpaavan upea kokonaisuus, joka nivoo yhteen tärkeimpiä ajattelemisen aiheita ihminen-, maailma- ja uskonto-nimisistä ongelmakentistä. Hiukankin piirtämistä ja sarjakuvakerrontaa harrastavien kannattaa ennen Habibin lukemisen aloittamista vetää syvään henkeä, sillä matkan varrella omien piirustusvälineiden pois heittämisen houkutus saattaa kasvaa hyvinkin suureksi.

Symboliikkaa, grafologiakikkailua, tarinoita, pikkutarkkuutta, yllätyksiä, kadehdittava piirrosjälki, rajaton uudelleenlukuarvo. Uskon, toivon ja rakkauden pyhä triptyykki keskellä antiutopiaa. Länsi ja itä kohtaavat, järkyttävin lopputulemin. Maailma hukkuu paskaan, me vain luemme raamattuja ja koraaneja. Liikuttaa, suututtaa, naurattaa, pohdituttaa, kauhistuttaa, mitäkaikkea.

Craig Thompson

Thompson on tehnyt (ainakin) 2000-luvun vaikuttavimman sarjakuvateoksen. Sen sanoinkuvaamaton rikkaus, älykkyys, haastavuus ja detaljimäärä pakottavat minut luetteloihin ja irtolauseisiin (kts.ed.kpl ja tämä lause), mutta myös erillishuomautukseen, ettei siitä tule missään tapauksessa käyttää arvoa-alentavaa nimeä "sillisalaatti"! Habibi tulee olemaan Pyhä Kirja meille, jotka yritämme verissä päin käännyttää ihmisiä, että tajutkaa nyt sarjakuvan olevan muutakin kuin lineaarista akuankkaa ja karvista, helvettivie!

Voi Luoja/Allah/Jeesus/Muhammed/Muu, kuka?, miten kaunis ja ravisteleva kaunokirja! 

Lyijykynät, kumit, puiset terien varret ja paperilehtiöt energiajätteisiin, terottimet ja piirtoterät metalleihin, samoin sivellinten kaulukset. Tussit, muoviset terävarret ja viivaimet sekajätteisiin, piirtotabletit elektroniikkaromujen kierrätykseen, mistä päätynevät Nigeriaan tai jonnekin Wanatolian eteläpuolelle.

Henkeäsalpaava, siis.