Fritz Väliliha kokkaa V

Hyvää päivää ja kesää, tyypit. Tällä kertaa Fritz Välilihan blogendalla on

peperoniraportti 2016.

Lähtöfaktahan on se, että peperonidiskurssissa eletään nykyisin silkkaa hyvinvointieldoradoa. Ensimmäinen kebab tuli kotikaupunkiini Saloon 1986, ja silloin kakarana sitä vaan suu ammollaan ihmetteli, että mikäs helvetin suikula tuossa lautasen reunalla on, onko se jokin myrkyllinen koriste. Isäkään ei tiennyt, vaikka oli ollut Oskarshamnissa saakka ydinvoimalaa rakentamassa. Ja kun hädin tuskin suolaan tottunut periferian skandinaavi viimein peperoninsa uskalti syödä, niiski hän verensekaista vesiräkää seuraavat pari viikkoa. 

Onneksi nykyään olemme valveutuneempia ja kosmopoliitimpia syömistemme suhteen. Peperoneja saa nykyisin joka paikasta. Kysyt vaikka paikalliselta heroiinidiileriltä, niin peperonejakin on, tiskin alla. Moni lie myös sortunut huijauksen uhriksi ja ostanut päällekäyvältä romanilta viidellä eurolla peperonin. Mutta ruokakauppavalikoimat ovat siis oivalliset, mikä on silkka taivas, jannah ja moksha etenkin meille painontarkkailijoille. Peperonisatagramma sisältää vain kusiset kolmisenkymmentä kaloria. Ja muutenkin: mikäli pitää tulisesta, on se laihduttaessa yli puoli voittoa. Tulisuus tukahduttaa sairaalloista ahmintaviettiä, mutta siitä sitten tarkemmin tuonnempana.

Huomautettakoon kuitenkin, että tässä tekstissä hehkutetut kaksi peperonia ovat mietoja. Eli taas kerran: te, jotka jatkuvasti marmatatte, että mä en pidä turkinpippureista, koettakaa nyt helvetissä näitä. Tartte aina olla niin ranni ruokarasisti.

Ja kyllä: se todella kirjoitetaan "peperoni", ei "pepperoni". Jälkimmäistä käyttävät vain stereotyyppiset, supermariomaiset, vähämieliset italomakkarakokit, jotka tekevät aina spagettia, minkä nyt sormenpäidensä pussailultaan ja ooppera-aarioiden kailottamiseltaan kerkeävät.

Se portugalilainen jalkapalloilija on Peppe.

Fritz Väliliha on seilaillut valintamyymälämaailman turuilla ja valikoinut suositeltaviksi kaksi erityisen mainiota peperoniprändiä, joita molempia myy ainakin Prisma. Ja nyt siis puhutaan tavallisten ihmisten ulottuvilla olevista peperoneista: kyllähän me tiedämme, että sieltä Stockan herkkupuodista, syyrialaisen Mehmet Votkinin kivijalkaliikkeestä Punavuoresta ja Töölönniemen kauppahallista saa ihan takuulla ne maailman parhaat peperonitkin, joiden suutuntuma on ihana ja joita kasvaa vain siellä yhdellä kyproslaisella lesbokommuunilla ja joita Jamie Oliverkin käyttää, hintakin vain 29,90€/purkki + esikoispoikasi sielu. 

Ylläolepa kuva havainnollistaa peperonitarjonnan diversiteettiä. Kattavammankin testin voin tehdä, mutta ottakaa minut ensin Hesariin töihin ja maksakaa palkkaa. Takaoikealla löytyvä Rainbow'n tuote on hinta/laatu-suhteeltaan ok, jos/kun kukkaro/käsilaukku huutaa/veisaa hallelujaa/requiemia. Tuolla takana vasemmalla ovat LIDLin Freshona-peperonit, halvempaa sorttia nekin. Mutta kah!: niin paljon miellyttävää ja huokeaa elintarpeistoa kuin hitlerintiimari tarjoaakin, ei Freshonoihin kannata inehmon ruveta, sillä tunkkainen maatiaislajikkeen tastosiaatio on kovasti päällekäypä, ja voipi huonolla tuurilla se ns. origokin sanoa suden hetkenä omat, linoleumin kaiuttamat kriittiset kommenttinsa, kun Freshonat ovat mediumia potkivampaa sorttia nääs. 

Kuten huomaatte, olen hamstrannut trion verran VegOnTable-merkkistä peperonia. Nämä kaunokaiset ovat niitä, joita todennäköisesti saatte kebabinne oheen. Suoraan purkista jääkaappiviileinä syötyinä on kuitenkin erityismehukkuus taattu, eikä ole sitä vaaraa, että mahalaukkuun eksyy salmonellansukuinen anomalia em. lieveilmiöineen useamman vuorokauden bufee-altaassa maanneen yksilön myötä. Saman merkin alta löytyy myös "kultainen kreikkalainen"-lajiketta, joka on yhtä hyvä, vain erilainen, makeampi, paprikaisempi. Kuvasta sitä ei löydy, koska on olemassa vaara, että se tuo mieleen Kultainen Aamunkoitto -puolueen. Myös saksalaiset Pegida-peperonit jätin vertailustani poie.

Mutta sitten Baktat tiskiin! Testailuni sai nimittäin yllätysvoittajan, nimittäin isoissa purkeissa myytävät Lombardia-peperonit, jotka ovat keskipituudeltaan noin metrin. Muun merkkiset luikertajamalliset käärmepeperonit eivät koskaan olleet aiemmin tehneet vaikutusta, mutta nämä iskivät gabriel auervaaran lailla. Sopivan mietoja, sopivan rouskeanturskeita ; sellaisenaan, salaatteihin, kastikkeisiin, munakkaisiin säilömienne kurkkujen kruunuiksi, va fuckin' som helst! Hieno tuote, hyvä jätkä olet, Jumala, kun tällaisen kasvin luoneeksi tulit! Lisää tätä, Iehova the Man! Mies paikallaan, saatana!

Tuotteen muita tuntomerkkejä ovat mm. teksti "biber tursusu", joka on turkkia ja tarkoittaa, että Justin Bieber approves. Tiedetään Justin Bieberin älmivän näitä peperoneja pänikällisen ennen jokaista keikkaansa (raider-vaatimuksistaan löytyy myös mm. 6 kg talkkunaa). Lisäksi jos kiinnitätte kanteen huomiota, on siinä muovinen rengas, jossa lukee "Garanti banti – Sealed for security". Se on paitsi laihtumistakuu, myös takuu siltä varalta, että nälkäiset, ramadanin raivostuttamat kurditerroristit haluavat avata pakkauksen ja syödä kaikki peperonit viattomien turkkilaisparkojen silmien edessä. Näillä peperoneilla on tiettävästi itsensä Recep Tayyip Ercatanin siunaus. Pahinta tietysti on, että Turkki vetää nämä jumalaiset peperonit myynnistä, mikäli Eurooppa ei myönnä turkkilaisille lähiaikoina kebab-viisumivapautta. Kebab-viisumissa joka 10. Euroopan-matka on ilmainen (= 50€:n alennus).

Ei muuta kuin peperoniporttiteoriaportit auki ja peperonistiksi, sillä peperoni on parasta huumetta! 

Keittiön kruunukorkkaamaton kuningas Fritz Väliliha on keittiössä
kuin kala vedessä ja muna kanassa. Naisen paikka on hänen
mielestään siellä, missä hammas on särkenyt tai vaate revennyt.