Mutta ennen kaikkea, olen onnistunut välttymään Janne Raappanan kappaleelta "Kaksi onnellista". Koen näin ollen olevani erittäin etuoikeutettu, yksi onnellinen. En ole edes "Kaksi onnellista":n auditiiviseksi uhriksi joutunut, kumma kyllä, vaikka Iskelmäradio Harju & Pöntistäkin olen lusinut tänäkin mittumaarina niin, että aivoissa on alkanut kuulua nonstop riisimuromainen rouske, mikä johtuu synapsien ennenaikaisesta poikkinapsahtelusta. Kesäisin muusikoidennetit täyttyvät ko. kappaleen nuottilappukyselyistä, Janne Raappanan "Kaksi onnellista" on kuin sienirihmasto, joka leviää joka keessä ympäri Suomen nuottitelineisiin. Ja minkä tahansa parasiittiön lailla Janne Raappanan "Kaksi onnellista":lla on aikaa odottaa. Se vaanii nurkan takana, soittolistavuoroaan rauhassa odottaen, ja tulee iskemään korvaytimeeni silloin, kun sitä vähiten odotan, tilanteessa, jossa pakoon en pääse ja hifi-korvatulpat ovat kaukana tavoittamattumissa, lähimmät peltorit lukitussa traktorin hytissä. Tuolla hömppämuzak-aalloilla se jossain piileksii, Janne Raappanan "Kaksi onnellista", alati valmiina puhkaisemaan "Kaksi onnellista"-neitsyyteni. Kun se sitten jonain kauniina päivänä tärykålvoilleni väkisinpenetroituu, tulen kadottamaan etuoikeutettuuteni myötä myös jonkin essentiaalin segmentin lapsuuttani, viattomuuttani, peräti minuuttani. Siihen asti tahdon kirmata villinä ja vapaana, puhtaana, vailla tietoisuutta Janne Raappanan hääiskelmästä "Kaksi onnellista".
Toisaalta, tämä tapaus on auttanut minua, onnellisen susiparin lasta, päättämään, mikä tulee tulevan avoliittojuhlapiisi-singleni B-puoleksi. A-puolellehan tulee se tanssimuusikkoanekdootista tuttu "Kusta ja paskaa" (vrt. "Kultaa ja hopeaa"). B-puolelle sävellän kappaleen nimeltä "Kaksi puupäätä". Aion tehdä tuon sinkun taiteilijanimellä Janne Mulkki.
EPILOGI klo 18.33
Tänään klo 15.31 kaverini H sitten soitti minulle kitaralla Janne Raappanan "Kaksi onnellista"-piisin alkua. Janne Raappanan "Kaksi onnellista" -nakki oli napsahtanut H:lle ja veljellensä ensi lauantain hääkeikalle. H oli lukenut ylläolevan vuodatukseni, mistä inspiroituneena hän katsoi parhaaksi minua musiikillisesti valistaa. Toisin sanoen: jos olisin pitänyt tekstimölyt mahassani, en tälläkään hetkellä olisi kuullut tahtiakaan Janne Raappanan "Kaksi onnellista":a. Sitä sain mitä tavallaan tilasin! Kerjäsin sitä!
Mutta hei: vain muutama tahti A-osaa! Eihän sitä lasketa! Eihän? Eihän? Eihän?
