Iltafaabeli

 

Sininen, Punainen ja Vihreä metsämies lähtivät kivääreinensä yhdessä pitkälle vaellukselle petoeläinten katsontaan. Kukin heistä kärsi pahasta inkontinenssista. Noin kymmenen kilometrin metsätarvonnan jälkeen alkoi tapahtua: Sininen metsämies tajusi nappikiinnitteisten maastohousujensa avaamisen ehtimisen mahdottomaksi, ja sydäntäsärkevästi ulvahtaen tuli ryöpsäyttäneeksi virtsarakkonsa antimet holtitta vasempaan lahkeeseensa. Punainen metsämies nyökkäsi tapahtuneelle ymmärtäväisesti, mutta Vihreä metsämies puisteli vaivihkaa, muiden huomaamattansa, päätänsä.

Matkaansa toki jatkettiin. Noin kaksitoista mailia olivat miehet rämpineet korvessansa, kunnes Punainen metsämies joutui antamaan luonnon kultaiselle kutsullensa periksi. Hän oli kuitenkin varautunut tilanteeseen ja pukenut housujensa alle pissaaimevän aikuisvaippansa, joten hän ei vaivautunut edes yrittämään ehtiä avata sepalustansa. Niin jatkoi Punainen metsämies matkaansa suosiolla, epämukavasta nivustensa askeleittensamyötäesestä turskahtelusta huolimati. Sininen metsämies ilmaisi avoimen ihailunsa Punaisen metsämiehen ennakkovaraudunnalle, mutta Vihreä metsämies tuhahteli vaivihkaa, muiden huomaamattansa, säälivästi.

Paluumatkallansa, kolmisen peninkulmaa käveltyänsä, miehet levähtivät. Sininen ja Punainen metsämies kirosivat kilvan janoansa. Vihreä metsämies otti rinkastansa vesipullonsa ja kertoi juovansa vasta nyt, ettei kusensa ehtisi tulla kollegainsa lailla housuunsa. Tämän kuultuansa Sininen metsämies ampui haulikollansa Vihreän metsämiehen kuoliaaksi, ja Punainen metsämies suoritti varmistuslaukauksen. Sininen metsämies otti Vihreältä metsämieheltä jääneen juomapullon ja joi leijonanosansa sen sisällöstä. Punainen metsämies sai pohjatnsa.