MAITOSOTA
Valion ja Arlan välisen maitosodan arvet eivät tule arpeutumaan pitkään aikaan, siihen vaaditaan monta sukupolvea. Miten tällainen oli mahdollista, nykymaailmassa? YK:kin vain katsoi vierestä! Kukaan ei taaskaan "voittanut": jäi vain katkeruus, 70 miljoonan €uron sotakorvaukset ja järjetön määrä maitosotaveteraaneja. Vielä eilen aamulla he olivat valiojoukkoa ja sotilaspastöreita, mutta iltaan mennessä jo tonkanruokaa. Puhumattakaan sitten siviiliuhreista: lukuisista onnettomiksi umpeutuneista lehmäparoista.
Eivätkä sopimuksetkaan merkinneet loppujen lopuksi yhtään mitään. Eskaloituessa diilit diskataan. Koskaan ei saada tietää, kumpi osapuoli niitä kemiallisia aseita käytti. Kampylobakteereja, kolibakteereja, listeriaa, salmonellaa, yersiniaa ja brucellaa. Maitosodan ensimmäinen uhri on aina hygienia.
Pahinta on, että odotettavissa on se sama häpeällinen jälkilöyly kuin USA:ssa Vietnamin ja II ruokasodan päätyttyä: maitosodankin veteraaneja tullaan kohtelemaan kuin hapanta kurria. Ei auta fatta, ei fettfri; ei jobbii, ei joppii. Vain intoleranssia ignoraatiota saavat. Kun he tuolla kadunkulmilla sitten kerjäelevät niitä senttejä, niin vaikkei sinulla niitä ole, juuri sinun velvollisuutesi on ainakin pysähtyä, antaa hetki aikaasi ja kuunnella, mitä heillä on sanottavanaan. Hyvällä tuurilla opimme, vihdoin ja viimein, edes jotain. Ettei tällainen mölkkypäinen, painajaismaisimmatkin visiomme ylittävä valkoiset vastaan valkoiset -konflikti koskaan enää toistuisi.
En uskalla edes ajatella, missä jamassa olisimme edelleen, jos Arla olisi ehtinyt saada V2-muovikorkkiprojektinsa valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti