Elton Johnin "Goodbye Yellow Brick Road" on lähtökohtaisesti upea kappale, jonka sointukartta pitäisi lähettää raketilla avaruuteen alieneiden ihailtavaksi. Mutta kun ko. piisi soi päässä jo neljättä päivää, olisi ehkä hyvä tehdä asialle jotain. En tiedä, mitä. Tuntuu, että nämä piisien-päässä-soimiset, jotka ovat luettavissa aivojen pakkoliikkeisiin eli perseveraatioihin, pahenevat ja sitkastuvat vuosi vuodelta.
Silloin EnnenVanhaan oli laittomia sikiönlähdettäjiä, jotka tekivät salaisia kotiabortteja. Olisikohan nykyään vastaavanlaisia, harmaan talouden aivoeksperttejä? Haluaisin juuri nyt sellaisen käymään ja tekemään minulle lobotomian. Aivoabortin.
Vai tulisikohan newjerseyläinen italo-pikkukonna halvemmaksi? Suostuisikohan joku Joe Pescin näköinen äiä matkakuluilla + nimellisellä korvauksella kylään? Otettaisiin ensin kahvit ja Rainbow-valkosuklaakarpalokeksit, minkä jälkeen gangsta takoisi minua baseball-mailalla kalloon niin kauan kunnes Goodbye Yellow Brick Road lakkaisi soimasta!
Ne ulinaosat palaavat kerta toisensa jälkeen. Helvetti. Olen valmis vaikka Totolla tai Rushilla laastarointiin, kunhan vain auttaa. Mikään hinta ei ole liian korkea nyt!
Hmm. Mites' Ritalin? Diapam? Prozac?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti