Okei, nyt on ilmeisesti menossa jonkinlainen "paskoja piisejä unissa" -vaihe.
Tällä hetkellä toivun unesta, joka sijoittui vanhaan divariin, jota ei enää ole. Siellä alettiin arvaamatta soittaa levyltä mieslaulajan esittämää kasarihittiä, jonka sanat kuuluivat "He touched, he touched, he touched me, touched!" Sävelen toivottavasti unohdan mahdollisimman nopeasti, mutta soinnut menivät yllätyksettä Hm7 - E7: kyse oli siis kertosäkeen alusta.
Jo siinä unessa alkoi sapettaa suunnattomasti se piisi. Ajattelin, että tämähän kuulostaa ihan joltain katolilaiselta kuoripojalta. Kävelin kassalle, jonka tiskin ympärillä hengasi divarin vakionotkujakundeja. Menin heistä sen luo, jonka tiesin homoksi, ja aloin piisin tahtiin tökätä etusormellani hänen olkapäätään. Uni loppui hysteeriseen nauruuni. Surkea kappale, mutta hyvä fiilis!
Edit klo 15.18: Rytmi unohtunut, mutta "melodia" on yhä päässä. Pitää varmaan ottaa viinaa. Voisi sitten baaritiskilläkin hyvällä omallatunnolla laukaista latteuden "Juon unohtaakseni".
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
tiistai 16. elokuuta 2011
perjantai 12. elokuuta 2011
Muzakkia alitajunnasta
Monen muusikkokaverin kanssa on ollut juttua siitä, miten musiikki on tullut uniin. Usein heille on käynyt niin, että unessa on kuulunut maailman täydellisin piisi, mutta sitten sitä ei ole enää muistanut herättyään, tai sen on muistanut hetken, muttei ulettuvilla ole ollut kynää, paperia, sanelinta tms., jolla konversoida tuotos tosimaailmaan.
Tänä aamuna kävi niin, että unessani / MER-vaiheessa alkoi soida piisi. Muistin sen varmaan valehtelematta vielä minuutin ajan herättyäni, olisin saanut sen kirjattua ylös suht vaivatta. Mutta kun tuo melodia oli ihan paska! Totaalisen vammainen C-duurirallatus, jonka rinnalla Ukko Nooat ja jumalanpalveluksen resitatiivirimpsut olivat silkkaa Bohemian Rhapsodya. B-osakin löytyi: ihan samaa tuubaa kuin A-osan lallatuskin. Ziisös!
Niin kurja se melodia oli, että se olisi pahuuttansa pitänyt aamutuimana ynistä sanelimelle, tehdä tuosta säälittävän amatöörimäisestä tekeleestä (näkele?) mp3-filé, väkisinupata se Nettiin ja saada miljoona säälihittiä tunnin aikana! Hemmetti! Minä nukun vastedes tulpat korvissa ettei tarvitse enää kuunnella moista neuroneiden hissishaibaa!
Tänä aamuna kävi niin, että unessani / MER-vaiheessa alkoi soida piisi. Muistin sen varmaan valehtelematta vielä minuutin ajan herättyäni, olisin saanut sen kirjattua ylös suht vaivatta. Mutta kun tuo melodia oli ihan paska! Totaalisen vammainen C-duurirallatus, jonka rinnalla Ukko Nooat ja jumalanpalveluksen resitatiivirimpsut olivat silkkaa Bohemian Rhapsodya. B-osakin löytyi: ihan samaa tuubaa kuin A-osan lallatuskin. Ziisös!
Niin kurja se melodia oli, että se olisi pahuuttansa pitänyt aamutuimana ynistä sanelimelle, tehdä tuosta säälittävän amatöörimäisestä tekeleestä (näkele?) mp3-filé, väkisinupata se Nettiin ja saada miljoona säälihittiä tunnin aikana! Hemmetti! Minä nukun vastedes tulpat korvissa ettei tarvitse enää kuunnella moista neuroneiden hissishaibaa!
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Perseveraation kirous
Elton Johnin "Goodbye Yellow Brick Road" on lähtökohtaisesti upea kappale, jonka sointukartta pitäisi lähettää raketilla avaruuteen alieneiden ihailtavaksi. Mutta kun ko. piisi soi päässä jo neljättä päivää, olisi ehkä hyvä tehdä asialle jotain. En tiedä, mitä. Tuntuu, että nämä piisien-päässä-soimiset, jotka ovat luettavissa aivojen pakkoliikkeisiin eli perseveraatioihin, pahenevat ja sitkastuvat vuosi vuodelta.
Silloin EnnenVanhaan oli laittomia sikiönlähdettäjiä, jotka tekivät salaisia kotiabortteja. Olisikohan nykyään vastaavanlaisia, harmaan talouden aivoeksperttejä? Haluaisin juuri nyt sellaisen käymään ja tekemään minulle lobotomian. Aivoabortin.
Vai tulisikohan newjerseyläinen italo-pikkukonna halvemmaksi? Suostuisikohan joku Joe Pescin näköinen äiä matkakuluilla + nimellisellä korvauksella kylään? Otettaisiin ensin kahvit ja Rainbow-valkosuklaakarpalokeksit, minkä jälkeen gangsta takoisi minua baseball-mailalla kalloon niin kauan kunnes Goodbye Yellow Brick Road lakkaisi soimasta!
Ne ulinaosat palaavat kerta toisensa jälkeen. Helvetti. Olen valmis vaikka Totolla tai Rushilla laastarointiin, kunhan vain auttaa. Mikään hinta ei ole liian korkea nyt!
Hmm. Mites' Ritalin? Diapam? Prozac?
Silloin EnnenVanhaan oli laittomia sikiönlähdettäjiä, jotka tekivät salaisia kotiabortteja. Olisikohan nykyään vastaavanlaisia, harmaan talouden aivoeksperttejä? Haluaisin juuri nyt sellaisen käymään ja tekemään minulle lobotomian. Aivoabortin.
Vai tulisikohan newjerseyläinen italo-pikkukonna halvemmaksi? Suostuisikohan joku Joe Pescin näköinen äiä matkakuluilla + nimellisellä korvauksella kylään? Otettaisiin ensin kahvit ja Rainbow-valkosuklaakarpalokeksit, minkä jälkeen gangsta takoisi minua baseball-mailalla kalloon niin kauan kunnes Goodbye Yellow Brick Road lakkaisi soimasta!
Ne ulinaosat palaavat kerta toisensa jälkeen. Helvetti. Olen valmis vaikka Totolla tai Rushilla laastarointiin, kunhan vain auttaa. Mikään hinta ei ole liian korkea nyt!
Hmm. Mites' Ritalin? Diapam? Prozac?
tiistai 26. heinäkuuta 2011
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Johan nyt oli tangomarkkinat
Olen tällä viikolla ajanut 969,1 kilometriä esiintyäkseni noin 20 ihmiselle matkakulupalkalla.
Älkää soimatko, mikäli en vastaa puheluihinne, sillä jannesetä on nyt vähän väsynyt.
Älkää soimatko, mikäli en vastaa puheluihinne, sillä jannesetä on nyt vähän väsynyt.
perjantai 27. toukokuuta 2011
tiistai 24. toukokuuta 2011
"Musiikkia, saatana!"
Alkanut viikko soljuu kivasti "nyt jotain aivan muuta" -meiningillä. Torstaina menen harmonikkasäestelemään Joensuun Samia Torstai on lauluja täynnä -lauluntekijäklubille Turkuun. Ko. tilaisuus on Monkissa, Humalistonkatu 3:ssa klo 19. Liput 8/6€.
Täältä lisätietoja.
Ja täällä Sami the Manin sivusto.
Jos nappaa tulla messiin Salo-Turku-Salo -mentaliteetilla, niin autossa on tilaa vielä parille.
Ystäväni esiintyi takavuosina tangokeikalla Helsingissä. Yleisön joukossa oli ns. osastojen mies, joka erään kappaleen jälkeen huudahti äkillisesti: "Musiikkia, saatana!" Koskaan emme saa tietää, olisiko mies halunnut kuulla jotain muuta omaan musiikkikäsitykseensä sopivempaa, vai oliko hän vain vaikuttunut ja tullut siihen tulokseen, että tämä se on musiikkia (saatana)...
Täältä lisätietoja.
Ja täällä Sami the Manin sivusto.
Jos nappaa tulla messiin Salo-Turku-Salo -mentaliteetilla, niin autossa on tilaa vielä parille.
Ystäväni esiintyi takavuosina tangokeikalla Helsingissä. Yleisön joukossa oli ns. osastojen mies, joka erään kappaleen jälkeen huudahti äkillisesti: "Musiikkia, saatana!" Koskaan emme saa tietää, olisiko mies halunnut kuulla jotain muuta omaan musiikkikäsitykseensä sopivempaa, vai oliko hän vain vaikuttunut ja tullut siihen tulokseen, että tämä se on musiikkia (saatana)...
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Hallittua(?) vahingoniloa
Panen blogiini kaikenmaailman linkkejä vain painavista syistä. Nyt on pakko panna tämä tänne:
Kuoropoika oksensi 100 000 euron flyygeliin Helsingissä
Tunnustan ensireaktioni olleen piiiiiiitkä, spontaani, vatsanpohjasta saakka siinnyt, useamman kerran toistunut joulupukkinauru. Ei tällaista oikeasti satu, paitsi näemmä että sattuu. Ja minua sattuu nyt masuun. Bachin toccata ja fuuga steinwaylle ja makkaranpaloille h-mollissa.
Kuoropoika oksensi 100 000 euron flyygeliin Helsingissä
Tunnustan ensireaktioni olleen piiiiiiitkä, spontaani, vatsanpohjasta saakka siinnyt, useamman kerran toistunut joulupukkinauru. Ei tällaista oikeasti satu, paitsi näemmä että sattuu. Ja minua sattuu nyt masuun. Bachin toccata ja fuuga steinwaylle ja makkaranpaloille h-mollissa.
torstai 31. maaliskuuta 2011
Music Wants To Be Free
"Information Wants To Be Free" oli ainakin takavuosina piraattihenkisten tietokonenörttien yksi iskulause. Nyttemmin nämä samat kaverit ovat järjestäytyneet puolueeksi ja tavoittelevat maahamme samanlaista tekijänoikeustilannetta kuin mitä Kiinassa on ihmisoikeustilanne. Artistien etuja ajava tekijänoikeusjärjestö Teosto on latistettu "mafiaksi" perussuomalaisenkaltaisella retoriikalla.
Kevään 2011 aikana olen pannut merkille, että hitto: eihän tämä musiikki mitään elätä. Se näyttää olevan suurissa kansankerroksissa lähtökohtaisesti harrastus tai kutsumus. Tekijöiden syvät, nöyrät rivit poltetaan loppuun taulukkopalkoin ja kohdeavustusalmuin. Kun joku erehtyy tienaamaan musiikilla, kirkuvat seiskojen ja iltisten lööpit notta karitapio tienasi taas miljoonan, katso kuvat.
Itsekin ilmeisesti teen oletusasetuksellisesti talkootyötä. "Oikea työ"hän on se, mistä maksetaan. Valehtelematta yli puolessa saamistani työtarjouksista, tulevat ne sitten puhelimitse tai e-mailitse, sanotaan aina erikseen sivulauseessa tyyliin "saat toki korvauksen" tai "tästä myös maksetaan". Vautsi vau, että oikein palkkaa, rahalla maksavat! Alkoivatkin jo kyllästyttää nämä kuukausittaiset pankkikeikat (joka kuun viimeinen päivä kuusi settiä jazzia OP:ssa), taloyhtiökeikat (joka kuun neljäs päivä viisi tuntia iskelmää isännöitsijän ja huoltomiehen korvaan) sekä lähikauppakeikat (Ipaneman tyttöä ja muuta bossaa lihaosaston nurkassa niin kauan kunnes ruokakassi on maksettu, noin 3 tuntia). Kännykkä- ja laajakaistaliittymälaskut saan sentään katettua myymällä hanuria Turuntien ja Länsirannan kulmassa.
Seuraavalla kerralla pyytäessäin' putkimiestä kämppääni hommiin muistan takuulla mainita, että kyllähän sä tästä palkkaakin saisit. Tai pestatessani työläis-sekstetin rakentamaan pakettitaloni taidanpa siinä sivussa tokaista, että ei hätää, ei teiän tätä ilmatteeks tartte tehä.
Keskiajan suomalainen leikarikulttuuri elää yhä. Leikari oli pellen, narrin ja bardin sekoitus, jota sai surutta töniä, kampitella, pahoinpidellä ja kieritellä paskassa ja höyhenissä. Sitä vaan edelleenkin ihmettelen, että kuka ihme tuota leikarin hommaa halusi silloin aikoinaan tehdä? Ilmeisesti leikarit harjoittivat halveksittua ammattiaan jonkinlaisesta pakosta.
Villevalolla jättitulot, katso video.
Kevään 2011 aikana olen pannut merkille, että hitto: eihän tämä musiikki mitään elätä. Se näyttää olevan suurissa kansankerroksissa lähtökohtaisesti harrastus tai kutsumus. Tekijöiden syvät, nöyrät rivit poltetaan loppuun taulukkopalkoin ja kohdeavustusalmuin. Kun joku erehtyy tienaamaan musiikilla, kirkuvat seiskojen ja iltisten lööpit notta karitapio tienasi taas miljoonan, katso kuvat.
Itsekin ilmeisesti teen oletusasetuksellisesti talkootyötä. "Oikea työ"hän on se, mistä maksetaan. Valehtelematta yli puolessa saamistani työtarjouksista, tulevat ne sitten puhelimitse tai e-mailitse, sanotaan aina erikseen sivulauseessa tyyliin "saat toki korvauksen" tai "tästä myös maksetaan". Vautsi vau, että oikein palkkaa, rahalla maksavat! Alkoivatkin jo kyllästyttää nämä kuukausittaiset pankkikeikat (joka kuun viimeinen päivä kuusi settiä jazzia OP:ssa), taloyhtiökeikat (joka kuun neljäs päivä viisi tuntia iskelmää isännöitsijän ja huoltomiehen korvaan) sekä lähikauppakeikat (Ipaneman tyttöä ja muuta bossaa lihaosaston nurkassa niin kauan kunnes ruokakassi on maksettu, noin 3 tuntia). Kännykkä- ja laajakaistaliittymälaskut saan sentään katettua myymällä hanuria Turuntien ja Länsirannan kulmassa.
Seuraavalla kerralla pyytäessäin' putkimiestä kämppääni hommiin muistan takuulla mainita, että kyllähän sä tästä palkkaakin saisit. Tai pestatessani työläis-sekstetin rakentamaan pakettitaloni taidanpa siinä sivussa tokaista, että ei hätää, ei teiän tätä ilmatteeks tartte tehä.
Keskiajan suomalainen leikarikulttuuri elää yhä. Leikari oli pellen, narrin ja bardin sekoitus, jota sai surutta töniä, kampitella, pahoinpidellä ja kieritellä paskassa ja höyhenissä. Sitä vaan edelleenkin ihmettelen, että kuka ihme tuota leikarin hommaa halusi silloin aikoinaan tehdä? Ilmeisesti leikarit harjoittivat halveksittua ammattiaan jonkinlaisesta pakosta.
Villevalolla jättitulot, katso video.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Kaikkiruokaisuuden perusteet
Tänään Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston AOV-luokan tussitaululta pisti silmään seuraava luettelo:
1. Kesä Vetelissä
2. Käymälään
3. Häävalssi
4. Mette
5. Mitä yhdestä
6. MM-95
7. Rakkauden raippa
8. Sinut haluan vain
Mitä ilmeisimmin kyse on jonkin esiintyvän kokoonpanon settilistasta, mutta hämärän peittoon jäänevät iäksi a) minkä tyyppisestä yhtyeestä on kyse sekä b) minkälaiseen esiintymiseen yllämainittua settiä on treenailtu. Alle kolmekymppisen pariskunnan häihin viittaisi, jos saan arvata.
Ennen vanhaan riitti kun mentiin jakkaran kanssa paikan päälle ja riuhnuutettiin metsäkukkia ja akselijaelina. Kyllä nykyään muusikoilta tunnutaan vaadittavan melkomoinen tyylien kirjo, spektri, etten sanoisi!
1. Kesä Vetelissä
2. Käymälään
3. Häävalssi
4. Mette
5. Mitä yhdestä
6. MM-95
7. Rakkauden raippa
8. Sinut haluan vain
Mitä ilmeisimmin kyse on jonkin esiintyvän kokoonpanon settilistasta, mutta hämärän peittoon jäänevät iäksi a) minkä tyyppisestä yhtyeestä on kyse sekä b) minkälaiseen esiintymiseen yllämainittua settiä on treenailtu. Alle kolmekymppisen pariskunnan häihin viittaisi, jos saan arvata.
Ennen vanhaan riitti kun mentiin jakkaran kanssa paikan päälle ja riuhnuutettiin metsäkukkia ja akselijaelina. Kyllä nykyään muusikoilta tunnutaan vaadittavan melkomoinen tyylien kirjo, spektri, etten sanoisi!
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Countrytunnelmissa
Tänään päässäni on soinut koko päivän letkeä rekkakantriralli-aihio "Soinin tie, Kreikan tie". Kiitos, uutiset. Kiitos, Jutta Urpilainen.
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Hajoaminen
Lauri Tähkä & Elonkerjuu sijaitsi listoilla noin neljän samantyyppisen bändin kanssa samoilla sijalukemilla, joten tämänpäiväinen musiikinmullistus on loppujen lopuksi ollut odotettavissa jo pitkään. Siitä huolimatta, että hajoaminen tapahtui noin 9 magnitudin voimakkuudella, se tuli yllätyksenä. Avustusjärjestöjen on hankala päästä Lauri Tähkä & Elonkerjuun vahvimmille ihailijavyöhykkeille, koska niissä täydellä volyymillä pauhaava musiikki läpäisee jopa avustustyöntekijöiden kuulosuojaimet. Uhreja arvellaan olevan viisinumeroinen määrä, joukossa ei tiettävästi ole botswanalaisia. Viimeisimmän tiedon mukaan Kiteellä on räjähtänyt erään fanin autokaiuttimien vasen takareaktori. Kyseinen subbari erittää harmaata savua, jot' ei kannata hengittää (15.3.2011 13:24). Ihmisiä kehoitetaan pysyttelemään ja pidättäytymään.
Moni maa on asettanut lentokiellon Suomeen. Etenkin lapsiperheet saavat matkustaa Suomeen vain erityisistä syistä (esim. Tapani Kansa). Kielto on ollut voimassa 90-luvun puolestävälistä lähtien.
Onneksi faniyhteisöt ovat kaikessa valveutuneisuudessaan noudattaneet annettuja katastrofiohjeistuksia. Kriisinaikaisia soitto- ja soittoäänirinkejä on perustettu, ja mikäli palvelupuhelinlinjat, Lauri Tähkä & Elonkerjuun kotisivut sekä karaoket menevät tukkoon panikoivien fanien ryysiessä, ovat faniyhteisöt sopineet hätäkokoontumispaikkoja, joihin kerääntyä Lauri Tähkä & Elonkerjuun hajotessa. Näissä kokoontumispaikoissa tulee olla ainakin yksi CD-soitin + varaparistot, Lauri Tähkä & Elonkerjuun koko levykatalogi, mielellään myös Spotify-yhteys.
Joka puolelta Suomea on kuitenkin kantautunut raportteja, joiden mukaan Lauri Tähkä & Elonkerjuu -kokoontumispaikoista on päässyt ilmaan Lauri Tähkä & Elonkerjuun musiikkia ulkopuolisten korviin! Mikäli Lauri Tähkä & Elonkerjuun radioystävällistä tuotantoa säteilee korviin edes noin 2 becquerelin voimakkuudella, on se jo omiaan aiheuttamaan peruuttamatonta vahinkoa kuuloelimistölle. "Maailma on renki" -kappaleen puoliintumisajaksi on laskettu noin 5000 vuotta. HUOM!: Edelläolevalla ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuksien kanssa.
Tiettävästi Jyrki Katainen on jo leppyytellyt kansaa olemaan "pogoamatta keikoilla", mitä tulee suomalaiseen folkrockiin. Se on edelleen täysin harmitonta ja turvallista musiikkia, ja Lauri Tähkä & Elonkerjuun hajoaminen on vain äärimmäinen poikkeustapaus. Voimme siis nukkua yömme rauhassa vastakin.
Moni maa on asettanut lentokiellon Suomeen. Etenkin lapsiperheet saavat matkustaa Suomeen vain erityisistä syistä (esim. Tapani Kansa). Kielto on ollut voimassa 90-luvun puolestävälistä lähtien.
Onneksi faniyhteisöt ovat kaikessa valveutuneisuudessaan noudattaneet annettuja katastrofiohjeistuksia. Kriisinaikaisia soitto- ja soittoäänirinkejä on perustettu, ja mikäli palvelupuhelinlinjat, Lauri Tähkä & Elonkerjuun kotisivut sekä karaoket menevät tukkoon panikoivien fanien ryysiessä, ovat faniyhteisöt sopineet hätäkokoontumispaikkoja, joihin kerääntyä Lauri Tähkä & Elonkerjuun hajotessa. Näissä kokoontumispaikoissa tulee olla ainakin yksi CD-soitin + varaparistot, Lauri Tähkä & Elonkerjuun koko levykatalogi, mielellään myös Spotify-yhteys.
Joka puolelta Suomea on kuitenkin kantautunut raportteja, joiden mukaan Lauri Tähkä & Elonkerjuu -kokoontumispaikoista on päässyt ilmaan Lauri Tähkä & Elonkerjuun musiikkia ulkopuolisten korviin! Mikäli Lauri Tähkä & Elonkerjuun radioystävällistä tuotantoa säteilee korviin edes noin 2 becquerelin voimakkuudella, on se jo omiaan aiheuttamaan peruuttamatonta vahinkoa kuuloelimistölle. "Maailma on renki" -kappaleen puoliintumisajaksi on laskettu noin 5000 vuotta. HUOM!: Edelläolevalla ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuksien kanssa.
Tiettävästi Jyrki Katainen on jo leppyytellyt kansaa olemaan "pogoamatta keikoilla", mitä tulee suomalaiseen folkrockiin. Se on edelleen täysin harmitonta ja turvallista musiikkia, ja Lauri Tähkä & Elonkerjuun hajoaminen on vain äärimmäinen poikkeustapaus. Voimme siis nukkua yömme rauhassa vastakin.
maanantai 10. tammikuuta 2011
Musiikista sykkeen mä suolihin saan
Musiikkivuosi 2011 alkoi kertakaikkisen upeasti, kun puolivahingossa -eli puolitarkoituksella!- eksyin Koskisen Maran monipuolista tuotantoa esittelevälle, tyylikkäälle sivustolle (klk. kuvateksti). Tämä mies on pannut uusiksi käsitteet "tanssimusiikki" ja "viihdemusiikki".
Suosittelen tätä erityisesti Toto/Sting/Stiilidän -tuotantoarvoihin totuttautuneille, perusarvoja sisäistämättömille pop-kermapersekorville. Ei tarvita mitään kommervenkkejä, kun sisältö on näin vahvaa!
Ette tule näkemään minua vähään aikaan. Mikäli joku kyselee, olen downloadaamassa mp3:ia pitkälle kevääseen.
 |
| http://huokaus.org/martti/ |
Suosittelen tätä erityisesti Toto/Sting/Stiilidän -tuotantoarvoihin totuttautuneille, perusarvoja sisäistämättömille pop-kermapersekorville. Ei tarvita mitään kommervenkkejä, kun sisältö on näin vahvaa!
Ette tule näkemään minua vähään aikaan. Mikäli joku kyselee, olen downloadaamassa mp3:ia pitkälle kevääseen.
| |
torstai 30. joulukuuta 2010
Bändipaita
Ostoskeskuksissa hengaa vallan mannermaista nuorisoa. Noin minuutin kestäneen läpikulkumatkan aikana kuulin viitisen vittua. Kaikkia yli viisikymppisiä tietty korpesi moinen tapainturmelus. Mutta tokkopa "Kellopeli appelsiini" todeksi on tullut. Näin on aina nääs ollut. Nuorisolla ei ole koskaan ollut paikkaa mihin mennä. Paitsi ennen vanhaan, tansseihin. Mutta se on taas toinen juttu. Tästä on hankala kirjoittaa, koska en ole koskaan itse ollut nuori.
Tämänkertainen suosikkiteinipaskiaiseni oli energiajuomapeelo, jonka avoimen takin alta pilkotti Led Zeppelin -fani(T-)paita. Ei olemus oikeastaan viestinyt rockhenkisyyttä, vaan enemmän säälittävyyttä siitä, että vanhemmat, joiden gamet ovat jo over, reflektoivat nuoruuttaan lapsiparkoihinsa. Hei: ei vuosituhannen vaihteen paikkeilla syntyneellä kuulu olla Led Zeppelin -paitaa! Tuollainen vaatetus on pelottava aikavääristymä, josta Stephen Hawkingillakin varmasti olisi sanansa sanottavanaan. Hittovie: me parumme televisioidemme ääressä ehtimiseen sitä, miten etelämpänä lapset opetetaan paiskelemaan oletetun vääräuskoisen vihollisen niskaan kiviä, ja itse puemme jälkikasvumme kledjuihin, joiden rinnuksissa on reliikkejä.
Ironiaa? Juu ihan varmasti jepjep. Oikeasti fani? Isämusa-fani? Olisiko se kivittäminen sittenkin rakentavampi, turvallisempi historiallinen jatkumo? Tarjoilija, yksi vasektomia, kiitos, ja jälkiruuaksi pistooli siltä varalta, että kohtaan teinin, jolla on Toto-paita. Yksi luoti riittää.
Itseäni varten.
Tämänkertainen suosikkiteinipaskiaiseni oli energiajuomapeelo, jonka avoimen takin alta pilkotti Led Zeppelin -fani(T-)paita. Ei olemus oikeastaan viestinyt rockhenkisyyttä, vaan enemmän säälittävyyttä siitä, että vanhemmat, joiden gamet ovat jo over, reflektoivat nuoruuttaan lapsiparkoihinsa. Hei: ei vuosituhannen vaihteen paikkeilla syntyneellä kuulu olla Led Zeppelin -paitaa! Tuollainen vaatetus on pelottava aikavääristymä, josta Stephen Hawkingillakin varmasti olisi sanansa sanottavanaan. Hittovie: me parumme televisioidemme ääressä ehtimiseen sitä, miten etelämpänä lapset opetetaan paiskelemaan oletetun vääräuskoisen vihollisen niskaan kiviä, ja itse puemme jälkikasvumme kledjuihin, joiden rinnuksissa on reliikkejä.
Ironiaa? Juu ihan varmasti jepjep. Oikeasti fani? Isämusa-fani? Olisiko se kivittäminen sittenkin rakentavampi, turvallisempi historiallinen jatkumo? Tarjoilija, yksi vasektomia, kiitos, ja jälkiruuaksi pistooli siltä varalta, että kohtaan teinin, jolla on Toto-paita. Yksi luoti riittää.
Itseäni varten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)