Tekijänoikeus ja -kohtuus

Kas kummaa. Eräs suosittu tiedostonjakopalvelin on saatu suljettua, ja ylläpitäjä uhkaa saada pitkän vankeustuomion.

Jos asia olisi yksinkertainen, olisi se jo ratkaistu.

Omat lähtökohtani juontavat juurensa kopiointikulttuurin muutoksen diskurssiin. Aivan 80-luvun alussa hiekkalaatikkokaverini isollaveljellä Pasilla oli Sleepy Sleepersin "The Mopott Show", mutta harmillisesti c-kasetti -muodossa. Mutta halusin ankeleetisti itselleni kopion silti! Tyhjä kasettikin minulla oli, mutta koska kaksipesäiset kasettinauhurit olivat vielä kaukana tulevaisuudessa, täytyi tehdä erikoisjärjestely. Pasin Konsta-nimisellä kaverilla oli onneksi äänittävä mankka sekä siihen sopiva -joskin surkea- Philips-merkkinen mikrofoni, jotka Pasi sai lainaksi. Niin Pasi sitten 1) Pani tyhjän kasettini mankkaan 2) Pani mikrofonin mankan mic-sisääntuloon 3) Kiinnitti mikrofonin teipillä tuolinselkään ja sijoitti sen mahdollisimman lähelle stereoidensa toista kaiutinta 4) Painoi mankasta äänityksen päälle ja stereoista toiston päälle.

Näin sain oman kopioni Sleepy Sleepersin klassikkoalbumista "The Mopott Show". Äänitteestä tuli melkolailla rahisevankohiseva, ja oman erikoisvivahteensa siihen toi kolmosraidan "Kaksi vanhaa tukkijätkää" aikana kuultava rymähtävä ääni, joka syntyi Pasin heittäytyessä sänkyyn vetämään päivänokosia.

Vuonna 2012 myös Sleepy Sleepersin "The Mopott Show" on meidän kaikkien seitsemän miljardin ihmisen ulottuvilla ympäri vuorokauden jollain suositulla tiedostonjakopalvelimella.

Olen sitä mieltä, että samat tyypit, jotka tänään vastustavat tekijänoikeutta, marssivat huomenna kädet ojossa vastustamassa ihmisoikeutta. Eniten minua viihdyttävät heidän suunnattoman typerät, mistäsattuu-temmatut rinnastusargumenttinsa. Hei, me hengitämme kaikki, joten meidän pitäisi maksaa hapen löytäjän perikunnalle miljardi tekijänoikeus€uroa! Huh, onneksi emme tiedä, kuka keksi pyörän: muuten joutuisimme maksamaan ajoneuvoveron lisäkkeenä hänen jälkeläisilleen pyörätekijänoikeusmaksua sen mukaan, onko alla auto, mopo vai kyklooppi. Puhumattakaan sitten kirjainten keksijästä: tuntemattomaksi jäi, eikä näin ollen tarvitse maksaa luku-, kirjoitus- ja näppäimistötekijänoikeusmafiasuojelumaksuja!

Kuka on tehnyt tämän kaiken? Jumala? Vai oliko Darwin sittenkin oikeassa? Eiköhän panna riita halki: uskovaiset maksakoot jumalalleen tekijänoikeuskymmenykset, ateistit tietenkin Darwinin perikunnalle, agnostikot kummallekin, jooko?

Jatkakaa vaan dilbertit samaan malliin, sillä olen huvittunut teidän hysteriastanne ja jonkinlaiseen autismiin verrattavasta kyvyttömyydestänne sekä haluttomuudestanne nähdä kokonaisuutta sekä harmaasävyjä. Te olette hauskoja.

Music Wants To Be Free

"Information Wants To Be Free" oli ainakin takavuosina piraattihenkisten tietokonenörttien yksi iskulause. Nyttemmin nämä samat kaverit ovat järjestäytyneet puolueeksi ja tavoittelevat maahamme samanlaista tekijänoikeustilannetta kuin mitä Kiinassa on ihmisoikeustilanne. Artistien etuja ajava tekijänoikeusjärjestö Teosto on latistettu "mafiaksi" perussuomalaisenkaltaisella retoriikalla.

Kevään 2011 aikana olen pannut merkille, että hitto: eihän tämä musiikki mitään elätä. Se näyttää olevan suurissa kansankerroksissa lähtökohtaisesti harrastus tai kutsumus. Tekijöiden syvät, nöyrät rivit poltetaan loppuun taulukkopalkoin ja kohdeavustusalmuin. Kun joku erehtyy tienaamaan musiikilla, kirkuvat seiskojen ja iltisten lööpit notta karitapio tienasi taas miljoonan, katso kuvat.

Itsekin ilmeisesti teen oletusasetuksellisesti talkootyötä. "Oikea työ"hän on se, mistä maksetaan. Valehtelematta yli puolessa saamistani työtarjouksista, tulevat ne sitten puhelimitse tai e-mailitse, sanotaan aina erikseen sivulauseessa tyyliin "saat toki korvauksen" tai "tästä myös maksetaan". Vautsi vau, että oikein palkkaa, rahalla maksavat! Alkoivatkin jo kyllästyttää nämä kuukausittaiset pankkikeikat (joka kuun viimeinen päivä kuusi settiä jazzia OP:ssa), taloyhtiökeikat (joka kuun neljäs päivä viisi tuntia iskelmää isännöitsijän ja huoltomiehen korvaan) sekä lähikauppakeikat (Ipaneman tyttöä ja muuta bossaa lihaosaston nurkassa niin kauan kunnes ruokakassi on maksettu, noin 3 tuntia). Kännykkä- ja laajakaistaliittymälaskut saan sentään katettua myymällä hanuria Turuntien ja Länsirannan kulmassa.

Seuraavalla kerralla pyytäessäin' putkimiestä kämppääni hommiin muistan takuulla mainita, että kyllähän sä tästä palkkaakin saisit. Tai pestatessani työläis-sekstetin rakentamaan pakettitaloni taidanpa siinä sivussa tokaista, että ei hätää, ei teiän tätä ilmatteeks tartte tehä.

Keskiajan suomalainen  leikarikulttuuri elää yhä. Leikari oli pellen, narrin ja bardin sekoitus, jota sai surutta töniä, kampitella, pahoinpidellä ja kieritellä paskassa ja höyhenissä. Sitä vaan edelleenkin ihmettelen, että kuka ihme tuota leikarin hommaa halusi silloin aikoinaan tehdä? Ilmeisesti leikarit harjoittivat halveksittua ammattiaan jonkinlaisesta pakosta.

Villevalolla jättitulot, katso video.