Monen muusikkokaverin kanssa on ollut juttua siitä, miten musiikki on tullut uniin. Usein heille on käynyt niin, että unessa on kuulunut maailman täydellisin piisi, mutta sitten sitä ei ole enää muistanut herättyään, tai sen on muistanut hetken, muttei ulettuvilla ole ollut kynää, paperia, sanelinta tms., jolla konversoida tuotos tosimaailmaan.
Tänä aamuna kävi niin, että unessani / MER-vaiheessa alkoi soida piisi. Muistin sen varmaan valehtelematta vielä minuutin ajan herättyäni, olisin saanut sen kirjattua ylös suht vaivatta. Mutta kun tuo melodia oli ihan paska! Totaalisen vammainen C-duurirallatus, jonka rinnalla Ukko Nooat ja jumalanpalveluksen resitatiivirimpsut olivat silkkaa Bohemian Rhapsodya. B-osakin löytyi: ihan samaa tuubaa kuin A-osan lallatuskin. Ziisös!
Niin kurja se melodia oli, että se olisi pahuuttansa pitänyt aamutuimana ynistä sanelimelle, tehdä tuosta säälittävän amatöörimäisestä tekeleestä (näkele?) mp3-filé, väkisinupata se Nettiin ja saada miljoona säälihittiä tunnin aikana! Hemmetti! Minä nukun vastedes tulpat korvissa ettei tarvitse enää kuunnella moista neuroneiden hissishaibaa!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHaasteista on ollut tapana ilmoittaa haastetun blogissa, joten käyhän kurkkaamassa täällä.
VastaaPoista