Kunnollisten, suurten kansankerrosten ihannevävy-räppäriksi tunnustama Cheek vieraili tänään Salon iltatorilla keikalla. Iso juttu, ilmeisesti. Toria rajaava Horninkatu suljettiin jo klo 14, koska odotettavissa oli suurilukuinen yleisö. Hyvin todennäköisesti siellä myös sellainen oli. Itse olin muualla. Ja juuri (28.6.) saamani tiedon mukaan kyllä oli, yleisöennätys, 13 000 henkeä. Ttumäoon sibylla.
Käyttäisin kernaasti puliittisesti värittävää termiä "kokoomusräppäri", mutta muusikkona en voi sitä tehdä, koska tarvitsen vastaisuudessakin myös ne kauppakamari- ja yrittäjämuijakeikkojen kympit. Työhöni kuuluu olla puolueeton ja hymyillä palveluhymyäni kaikille tasapuolisesti.
Jonna Välikangas kirjoitti Cheek-ilmiöstä ja tänäisen keikan odotuksesta eilisen Salon Seudun Sanomien Näkökulma-palstalle otsikolla "Pelkkä musiikki ei riitä" seuraavasti, kursivoinnit omani: "Hyvä show on tärkeintä. Visuaalisuus ja artistin ulosanti ovat iso osa sitä. Televisiosarja Vain Elämää teki Cheekin imagolle hyvää. Nyt häntä saapuvat tyttärien lisäksi katsomaan myös äidit. Monet suomalaiset ymmärsivät, etteivät räppärit ole järjestäen idiootteja. Lopultakin."
Se, miten nuoret ja ex-noksut kokoontuvat massoittain kuuntelemaan tätä "julkkista, televisiotähteä ja komeaa showmiestä" (ibid.), on 2010-luvun koko kuva.
Valveutuneet lähimmäiseni, tiedän, että teitäkin on: ecce homo, minkä nyt facepalmiltanne pystytte.
Vaadin vuoden päästä iltatorillemme Palefacen. Ihan muistutukseksi siitä, etteivät räppärit ole järjestäen idiootteja.
"Tällainen tämä maailma on, eikä se mielestäni nyt ihan kamala ole." (ibid.)
