All work and no play makes Jack a dull boy

Jo hyvän tovin on pääkopassani kaikunut työn ja rahan noidankehän nimeen vannovien periaatteenmiesten viljelemä termi "vastikkeeton raha".

Vastikkeeton raha on menestyksellisesti onnistuttu epänormalisoimaan. Vastikkettomasta rahasta on tehty hypoteettis-imaginäärinen talouden joutilas ikiliikkuja, joka murentaa kapitalistisen yhteiskunnan perustukset, seurauksena paha kapinalistinen pilvenpolttajain eldorado. Ja josta ei missään tapauksessa voi alkaa keskustella, kun ovat nuo nato- ja mamukeskustelutkin vielä kesken.

Vaan käypä kaupassa, käypä veikkaustoimistossa. Kahvilassa, huoltamolla, kioskilla. Katso ympärillesi, ecce hetero. Kyllä: he kaikki haluavat sisimmässään vastikkeetonta rahaa. Ei tuo fredrikssonlakkipäinen reijo tuolla nurkassa huviksensa jassoa naputtele. Eikä tuo pokeria pelaava pentti tahallansa häviä, hyvää hyvyyttään kansanterveyttä tue. RAY-jumalan alttareilla suuret ikäluokat manifestoivat kolikoin ja tuplauksin alitajuisen, kroonisen himonsa vastikkeettomaan rahaan. Kyseistä himoa ei saa kuitenkaan julkituoda ääneen. Jos piipertäjä mainitsee perustulon, kaivetaan Remington välittömästi kaapista ja heitetään Stahanov-jeesusteluvaihde päälle. Tässä mitään kansalaispalkkoja, kun ei minullakaan sellaista koskaan ole ollut ja tämmöinenhän olisi loukkaus meitä eläkettä saavia jälleenrakentajia kohtaan, Koskela, Rokka, Saarijärven Paavo, perkala!

Vihreitten kotkotuksille päätään puistellen martti täyttää lomakkeen, jossa hän diskreetisti rastein ilmaisee haluavansa vastikkeetonta rahaa. Kassalla lomake vaihdetaan maksulliseen, viralliseen tositteeseen asiasta. Anomuksissa voi lukea esimerkiksi "Toto", "Lotto", "Keno" tai "Veikkaus". Monella on nykyään käytössä vastikkeettoman rahan haluamis -kortti, jonka avulla mahdollinen vastikkeettomasti saatu raha voidaan ohjata omalle pankkitilille. On mahdollista myös osallistua vertaisporukoihin, jotka koostuvat yleensä viidestä tai kymmenestä vastikkeetonta rahaa haluavasta ihmisestä.

Omaa kynää marteilla ei tietenkään ole koskaan mukana lomakkeiden täyttämistä varten. Senhän voi aina varastaa mukaan siitä pöydältä. Vastikkeeton kynä. Lauantaina konit ravaavat aivan miten sattuu, ja täysin väärät oranssit pallot mulahtelevat putkiin yksi kerrallaan. Rutinoituneesti pettynyt jorma hörppäisee olkkarissa sohvapöydän äärellä loput Leijona-lasillisestaan ja toteaa, että kaippa sitä sitten maanantaina vaan taas tarttee töihin mennä.

Masokismiko parhautta?

Asensinpa sitten muutamaksi päiväksi kannettavaani NetHackin, joka on monen mielestä paras koskaan tehty peli. Kyseessä on teksti/merkkigrafiikalla toteutettu käsittämättömän laaja ja ennen kaikkea ilmainen roolipeliseikkailu, jossa vaelletaan luolastoissa etsimässä Yendorin amulettia omalle jumalalle uhrattavaksi.

"Maailman parhaan pelin" on pelannut läpi hyvin harva. Syy on se, että NetHack on pelaajaparalle armoton. Läpipeluuseen tarvitaan vähintään viisinumeroinen määrä pelikertoja. NetHackin pelaaminen perustuu pelkkään kantapään kautta pakko-oppimiseen, miljoonan näppäinkomennon kanssa ähräämiseen ja jatkuvaan kuolemiseen. Potkitaan ovia, hierotaan lamppuja, tapetaan momstereita, juodaan lähteistä. Välillä arvaillaan, mitä taikakääröjen lukemisesta tai taikasauvoilla huitomisesta seuraa. Monasti kuolema. Juuri kun on saamassa hiukankin voimaa, gloriaa ja tietoa, kuolee nälkään. Jos tällöinkin sattuu olemaan ruokaa mukana, putoaa sattumanvaraiseen kuoppa-ansaan ja kuolee. Pelitilanteen voi tallentaa vain kerran. Iloisia pelihetkiä!

NetHack, tuo tietokonepelien "Alastalon salissa".

NetHack oli koneellani siis muutaman päivän. Luulenpa, etten sitä koskaan enää pelaa. Pelin pitää viihdyttää, palkita, siinä pitää saada edistyä, se ei saa ottaa itseään liian vakavasti. NetHackin tuhannet näppärät viittaukset eri jumaltarustoihin, historioihin, SciFiin ja fantasiamaailmoihin eivät kompensoi ainakaan meikäläisen kohdalla pelikertojen myötä kumuloituvaa frustroitumista.

Tiedän, että en saisi olla tässä asiassa tätä mieltä, mutta elämä on liian lyhyt NetHackille. 20 vuoden kuluttua joku toinen lihava ruutupaitainen jätkä varmaan kirjoittaa tämän saman blogikirjoituksen World of Warcraftista.