RAY:n Jokeripokeri se oli tänäänkin iltapäiväni ilo lähikaupassa. Vaan myrsky ja mylväys: kun olin saanut kuusi euroa voittoa plakkariin, tuli sähkökatkos! Hetken jo ilostuin, että olisiko mahdollisesti kyseessä se arvomme järkeistävä elektromagneettinen MessiasPulssi! Mutta pihalla liikkui edelleen autoja, eli ei. Odotin hetkisen, muttei palannut sähkö. Ja vaikka näin olisikin käynyt, pokerivoittoni tuskin olisivat näkyneet enää raha-automaatin ruu'ulla. Kiire opettamaankin oli. Poistuin.
Opetin muutaman tunnin, samassa rakennuksessa. Sähkökatko ylsi näemmä myös työpaikalleni saakka, ja kesti noin kymmenen minuuttia. Siinä duunin tiimellyksessä päätin, että ei hemmetti, kyllä minun nyt pitää ainakin yrittää saada K-kauppiaalta menettämäni eurot. Juttelin hänen kanssaan, ennakkotapaushan tämä oli. Mutta hän ei ymmärrettävästi voinut alkaa korvata menettämiäni euroja, koska Raha-automaattiyhdistyksen kuviot ovat erillään kaupan toiminnasta samaan tapaan kuin esim. Veikkauksen pelieurot ja nurkan videovuokrausautomaatin kolikot.
Onneksi sain kauppiaalta RAY:n (turkulaisen) automaattihoitajan numeron. Päivystys oli kumma kyllä 24h/vrk, myös sunnuntaisin. Hän kertoi vain noudattavansa käskyjä ja että periaatteessa nuo sähkökatkojen aiheuttamat voittojenmenetykset kuuluvat ylemmille tahoille. Hetken kinuttuani hän suostui antamaan pääjohtajan yhteystiedot.
Tavoitin kuin ihmeen kaupalla RAY:n toimitusjohtajan hiihtolomanvietosta Vehmaalta. Hänen asenteensa ei ollut sinänsä töykeä, mutta silti sangen juridis-lähtöinen. Minulla kun ei ollut näyttöä siitä, että olin menettänyt mainitsemanani aikana mainitsemani summan. Olisi pitänyt olla valokuva peliautomaatin ruudusta, todistajia tms. Ei mikään kovin järjellinen vaatimus: pitäisikö minun pelata Rahiksen Pokeria aina kamera kädessä sähkökatkon varalta? Tai kavereiden kanssa? Äijä sai kuulostamaan tapaukseni suurin piirtein yhtä isolta kuin Palmen murha. No, RAY:n budjetoinnit ovat kuulemma tiukkoja, eikä erillistä sähkökatkos- ja forcemajeure-erityisrahastoa ole. Ehdotukselleni siitä, voisiko RAY korvata menetykseni siten, että saapuisin sormeilemaan toimitusjohtajan vaimon genitalistista, "pilluksi" nimettyä käytävää noin kuuden euron edestä (~5 min), ei toimitusjohtaja lämmennyt. Hetken mietittyään hän kehoitti soittamaan sähköyhtiölle: ehkäpä he olisivat enämpi vastuussa tapahtuneesta.
Sain Fortumin toimitusjohtajan numeron kummemmin kerjäämättä: se oli RAY:n toimitusjohtajan kännykän muistissa, ja samaan looshiinkin kuuluivat. Fortumin toimitusjohtaja kuulosti raukean uniselta: hän oli jo painunut yöpuulle, ja luonnollisesti jättänyt nokiansa auki, ja vielä luonnollisemmin tietysti vastannut siihen. Mutta väsyneisyydestään huolimatta, kunnon opportunistin tavoin hän ei antanut korvauspyynnöilleni tuumaakaan periksi. Lisäksi hän oli leski. Hän tuli vastaan sen verran, että ehkäpä hänen sihteerinsä voisi suoda Keilaniemen pääkonttorin wc:ssä käsihoitoa noin kuuden euron edestä (~48 kpl = 24 kpl ees-taas), jos joskus Espoohoon päin satun, mutta matkat saisin maksaa itse. Sen jälkeen toimitusjohtaja huomasi koneensa sähköverkko-GPS -sovelluksesta, että lähikauppani kiinteistön sähköstähän vastaa Vattenfall.
Vattenfallin toimitusjohtajan numero löytyi onneksi luettelosta. Anarkistiliiton puhelinluettelosta, josta löytyy maamme härskeimpien lahtarikapitalistien salaisia puhelinnumeroita häiriköintiä varten. Toimitusjohtaja vastasi, vaikka oli jo huomattavan myöhä. Suureksi yllätyksekseni hän pahoitteli tapahtunutta ja ehdotti sovinnon elkeenä, että tulisin kylään tuseeraamaan hänen eturauhastaan peräsuolitse (~6h). Pullakahvitkin saisi (jälkeen). Lupasin harkita ja palailla, kiittimoi.
Puhelun loputtua tuli väkisinkin mieleen, että Jenkeissä kaikki neljä em. tahoa olisi sumeilematta haastettu oikeuteen, ja saisin varmaan ainakin kuusinumeroisen jackpotin.
Ensi kerralla ihan jassoa vaan.
