Helsinki v1.1

1) Asujaimiston kävelyvauhtia on pudotettu 60%:iin entisestä
2) Katutyömaita saa enää olla kolme kerrallaan, ja jos jossain päin on esim. neljäs, tulevat valtion Montag-joukot täyttämään kuopat ja purkamaan esteet
3) Trendikahvilan leimakortin täytyttyä voi se kymmenes ilmainen olla myös iso kuppi
4) Vastedes pitää matkanteon olla kestänyt vähintään seitsemän minuuttia, ennen kuin taksikuski saa siirtää puheenaiheen maahanmuuttajistoon. Jos puhuu aikaisemmin, niin lupa pois & linnaan
5) Nuppineulaa isompia esineitä myyvissä kaupoissa on nyt provinsiaalinen, holja tinkimiskulttuuri, semmoinen kuin aikoinaan Radio-Laxellilla tai Seppäsen Ilpolla
6) Linjojen 14 ja 39 bussikuskit ovat nyt velvollisia tervehtimään jokaista sisäänastujaa ja autostapoistujaa vipumaisella kädenheilautuksella sekä pyörittämällä räikkää
7) Piippaavien esineiden ja ajoneuvojen käyttöä ei enää suositella. Jos käytetään, ei rangaista, mutta mahdollisuuksien mukaan nuhdellaan sekä torutaan
8) Kaupunkialueelle on importattu citykanien kompensaatioksi aivan saatanan rumia kaljurottia Somaliasta (ei rasismia)
9) Ihmiset ovat herenneet puhumasta murretta + intonaatiota, jonka kombo kuulostaa humalaiselta purkkaa jauhavalta tourette-vammaiselta
10) Mannerheimintie on takaisinnimetty Heikinkaduksi

Pääaineeni

Opiskelin pk-seudulla 1998-2006. Tuota aikaa muistellessa mieleen pulpahtavat ensimmäisinä päänahat ja julkiset liikennevälineet.

Kerran bussissa näin noin seitsenkymppisen, perussiististi pukeutuneen miehen, jonka harmaassa hiuksistossa oli havaittavissa jotain hyvin perustavaalaatua olevaa kroonillista. Päänahka oli alkanut rakoilla, lohkeilla, kanjonoitua, etten sanoisi; muodostaa sentin paksuisaa kuollutta solukkoa. Mannerlaattojen kokoiset hilsekimpaleet ropahtelivat olkapäille niin, että kuului ääni! Oli pitänyt käydä lounaalla, mutta tyy'yin sämpylään, eivätkä parmesan-lastut maistuneet piiitkään aikaan.

Toisen kerran istuin raitiovaunussa, joka oli juuri kääntynyt Romanirheimintieltä Oopperan kulmalta kohti epätöölömpiä alueita. Eteeni tuli istumaan ns. laitapuolen kulkija, joka oli päältä, keskeltä munkkituck-kaljuuntunut. Ja keskellä em. kaljua oli hellvetinmoinen, kraaterinomainen, rupeutunut haava! Joku oli varmasti joko a) kolkannut miespoloa raskaimman kautta tai b) kairannut hänen päähänsä reiän propellia varten. Ruven murretut punaisen, harmaanvihreän ja keltaisen sävyt yhdistettynä laitapuolen kulkijan mannermaiseen odööriin -kylätetiijätte- saivat minut siltä istumalta päättämään, että NYT teen sen gradun mitä pikimmin, valmistun ja muutan poie, ennen kuin törmään metrossa kundiin, jonka pääkoppa on sahattu auki niin että aivot näkyvät. Hänestä oli varoitettu Uutislehti 100:ssa, mutta voi olla, että hän oli vain urbaaniankka.

Jälkikäteen mietin monasti: olivatkohan nämä kaksi kohtaamani herraa Raimo Sailaksen agentteja.

Mitä sinulle tulee mieleen ensimmäisenä, kun alat muistella opiskeluaikojasi? Ei sunkaan sentään kasvatustiede?

Sumpin oletusasetukset

Kahvilakahvin default-kuppikoko näyttäisi olevan aina A eli pieni.

Vilhonkadulla kävellessä meinaa koko ajan kompastella ständeihin, joissa mainostetaan notta "Kahvi ja pulla 2,80€" tjsp. Vähänpä on kahvitarjous-neitsyen monttu ammollasa kun tiskillä luetaankin tuomio tyyliin "3,20€" tahi "3,60€". Että eipä koskenutkaan tarjous isoa kahvia.

Kuppivalikoimaa katsellessa sitä vaan alistuen, puolikatkerana panee merkille, miten se "iso kuppi" on käytännössä normaalikuppi, ja tarjoukseen kuuluva "pieni kuppi" muistuttaa lähinnä sormustinta tai pessaaria jossa on korva.

Muutamalla tilkalla saisitte JanneSedän onnelliseksi. Ette laskisi niitä tippoja, arvon kahvilanomistajat. Teidän mikkihiirikahvitarjouksenne ovat modernia laihialaisuutta, kulttuuria, jonka pitäisi kuolta suurten ikäluokkain mukana.

Kulta-aikoinani Hellsingissä asuessani sain kerättyä Sanomatalon Wayne's Coffeen leimakorttiin täydet kymmenen leimaa, minkä palkkiona sain ilmaisen kahvin. Vaan tiskillä käärme-s-vikainen trendimuija ilmoitti, että isoa kahvia ei saa ilmaiseksi. Niinpä päätin, ettei tämä kaupunki ole minua varten, ja muutin pois.

Kun on näin tarkkaa, niin vaikuttaapa siltä, että kahvista tullaan vielä käymään sotia.

Vai onko sittenkin niin, että kahviloissa tarjottavat kahvit ovat lakisääteisesti sitä maailman kalleinta sorttia, joka perustuu kenialaisnäätien kakkaamiin kahvinjyviin, pannullisen arvo katukaupassa 300 euroa?

Nähdäpä joskus katustandi, jossa lukee "Iso kahvi + pulla 2,80€", tai edes rehellisesti "Pieni kahvi + pulla 2,80€", niin se olisi kuluttajansuojan Nobel hetj'! "Varoitus! Koskee vain pientä kahvia!"