Kaupankäynnin ihanuus ja kurjuus, osa II: Kurjuus

Meillä täällä Halikossa on keskellä huitsinarizonaa semmoinen sukarismille valjastettu pelto, jonka keskelle on pykätty pirummoinen hassuja kauppoja sisältävä hallikompleksi, minne on käytännössä pakko matkata autolla.

Yksi tällainen hassu kauppa on JYSK-niminen kodintarvikehalpamyymälä. Tai no, halpa ja halpa: firman edullisuusilluusio perustuu siihen, että koko ajan on olevinaan ale, ja "alennetut" hinnat ovat käytännössä ohjevähittäishintoja. Mutta hei: "parasta" on se, että myyjä-työntekijät pakotetaan kaupittelemaan kassalla ostotapahtuman yhteydessä kaikenmoista triviaalia pikkusälää. Että tyyliin sais'ko olla ompelutarvikesettiä tai pukupussipussia lisäksi kahdella eurolla. Lisäksi kassalla oleva kyltti ilmoittaa, että jos myyjä ei tarjoa em. lisätuotetta, asiakkaalla on oikeus saada se ilmaiseksi. Ja kukakohan sen silloin käytännössä maksaa?

Jostain luin huhua, että em. käytäntö on hiipimässä mm. Anttiloihin. Tämä saa minut anomaan näin julkisesti ja sangen kansankielisesti, että älkää nyt oikeasti jumalauta. Jos haluamme tehdä pakkokauppaa, matkustamme Marrakeshin torille.

Eihän tässä vielä kaikki. JYSKeen naapurissa on semmoinen suuren maailman kodinkoneliike nimeltä Gigantti, olette varmaan kuulleet. Giganttikin on erittäin hassu kauppa. Sieltä ostin taannoin sangen edullisen tulostimen. Vaan eipä ollutkaan mukana sitä USB-kaapelia, jota tulostin vaati toimiakseen. Kyseenomainen, 10 euron hintainen kaapeli olisi periaatteessa pitänyt ostaa erikseen, lisäksi, mistä kaupantekotapahtumassa ei ollut juttua.

Kaapelittomuuden todettuani palasin Giganttiin neuvottelemaan asiasta. Käsittääkseni kuitenkin ihan jossain kuluttajansuojalaissa tms. seisoo, että tuotteet pitää myydä semmoisessa kuosissa, että niitä pystyy käyttämään. Seisoohan? Ja jos pitää maxaa ekstraa, sen tulee näkyä jossain kohtaa kaupanhierontaa. Keskustelin liittymäkauppiastukkaisen myyjän kanssa ostamastani puutteellisesta tuotteesta tovin. Mihinkään bätläämiseen tai nyrkinheristelyyn ei tietenkään äidytty: kunhan kerroin tässä karattavan vähän semmoiselle kaupankäynnin harmaalle alueelle. Myyjän opponoivat pointit, joiden relevanttiutta mietin edelleen yön pimeinä tunteina sängyssäni levotonna kieriskellen, olivat seuraavat: 1) No se ei nyt paljoa ole, jos kymppi pitää maksaa vielä lisää, ja 2) Mukana tulevat väripanoksetkin ovat vain puoliksi täytetyt.

Päädyimme pseudokelvolliseen kompromissiratkaisuun, jossa sain USB-piuhani puoleen hintaan. Mutta se nyt on vaan tyhmää tehdä rehtiä kauppaa?

Enkä nyt hirveämmin lämpiä myöskään sille, että kassalla myyjä kysyy, että millä nimellä? Millä nimellä minä ostan tulostimen! Millä nimellä minä ostan dvd-soittimen, tv:n, muistitikun!: mikä logiikka on tuossa? Ilmeisesti (ja toivottavasti) en ole velvollinen ilmoittamaan nimeäni ja sen myötä myös osoitettani kodinkonekauppiaalle, mutta kuten ensinmainitsemani puljunkin kohdalla, koen velvollisuudekseni pyytää tässäkin kontekstissa suurten kansankerrosten retoriikalla, että älkää nyt Gigantissakaan oikeasti jumalauta. Enkä nyt uskoakseni pelkästään ihan omasta puolestani tässä vuodata. ________________ (tuohon viivalle olisi vielä tullut aiheellinen Orwell-vaahdonta, mutten vaan enää jaksa.)

Nämä asiat pitää tuoda esille, koska jos niitä ei tuoda esille, päädymme hihannykimis-kaupantekokulttuuriin, jonka pitäisi pysyä turisteja kusettavien katukauppiaiden monopolina. Okay you can have your cable but only because you're my friend!

Ruispalanoia

Osa täkäläistä über-hyvinvointia on se, että ruispalat pitää voida ostaa kaupassa just' minuuttipari sitten paikan päällä kypsennettyinä. Ruispala-muovipussien tulee olla sisältä ihanasti höyryyntyneet. Huononäköisen vanhison taas on saatava tuntea käsissään miellyttävä lämpö heidän minuuttitolkulla painellessaan ja möyhiessään tarjolla olevia leipiä. Kyseessä ovat kansalaisoikeudet ja myyjän velvollisuudet, ei vähempää.  Jos ei höyryä löy'y, niin känttyähän se on, ja tunkiolle menee. Sitä ennen leivät joutuvat olemaan yön yli tavaratalon roskiksessa, mutta onneksi Securitatenin aseistettu kuulapäävartija pitää ilmaisen leivän dyykkaajat, spurgut ja muut kansalaispalkanhaluajat etäällä.

Tietenkin vastakypsennetty, supertuore leipä on tavoittelemisen arvoista arjen blowjobbia. Mutta pakkoko noita ruispaloja on olla tusinan verran yhdessä pussissa? Kuuluuko ruispalojen konseptiin se, että ruokkisin samasta pussista myös paikallisen jalkapallojoukkueen tai Mumbain katulapset? Vai onko oletusarvona sittenkin, että jokaisellahan meistä on vähintään seitsemän lapsen lestadiolaisperhe ja kahden muijan siamilais-lestadiolaisvaimo kotona? Entäpä sitten tuo aina parillinen palojen määrä? Että kai sinulla sentään joku kumppani on, hä? Pakkoko piruilla on, elintarviketeollisuuden!

Kyllä, olen huomannut myös ns. runkkarin ruispalapussin, joka sisältää "vain" kuusi palaa. Neljäkin riittäisi, mutta eipäs nipoteta. Vaan ovatko kyseiset kuusi palaa yhtä tuoreita kuin tusinoittain ja isomminkin kolmellajaollisin numeroittain myytävät ruispala-shangri-la:t? Eivätpä olekaan, koskaan! Bruttia on setti, kauttaaltansa! "Kuivaina on sinun leipäsi syötävä, yksinelois' valinnut inehmo, ja perhepakkaukseen erehtyessäis viipaleista viimeiset homeisna mäystämään jou'ut!"(V.A.Koskenniemen reinkarnaatio 2011)

Kaunis valhe

Juuri kun viikonloppuna alkaa tuntua tarpeettomalta, läiskähtää eteisen lattialle Gigantin mainoslämiskä. Sen sivuilta bongaa näppärästi ne tarpeet, joiden ei tiennyt olemassaolevankaan. Kuten esimerkiksi Nokian C3-puhelimen, jonka hinnan välittömästä läheisyydestä löytyivät sanat "täysi näppäimistö". Vaikka mikroskoopin kanssa tiirailin tuotteen mainoskuvaa, en löytänyt puhelimen näppäimistöstä Å:ta, Ä:tä ja Ö:tä.

Täysi näppäimistö my ass! JustJoo, ovathan ne varmaan jossain valikoiden uumenissa, viiden painalluksen päässä. Vaan minen suostu skandinaavisia kirjaimia häpeämään ja tonkimaan miljoonitse manöövereitse! Päällipisteet esiin, suomalainen firma vielä, häpeäisitte te! Hemmettikku pitäisi muuttaa vielä tässä vaiheessa nimi muotoon Jänne Küüsinën, ihan vaan sen takia, että sitten kun osallistuisin johonkin urheilukilpailuun, saisin verisesti loukkaantuneena boikotoida koko mittelöä vain, koska atk-järjestelmä on jättänyt kirjainten päältä pisteet poie!

Siis miettikää nyt. On vuosi 2011, ja tietokoneet valvovat avaruus-, puolustus- ja avaruuspuolustusjärjestelmiämme ydinkärkiä myöten, eikä silti saada kirjainten päälle noita kahta pahaista täplää! Kun kerran nuottien peräänkin saa'aan ne pisteet, niin mikä tekee kirjaimista tuon kummenpia! Joku raja näyttää ihmisenkin kyvyillä olevan, näemmä! Tiedemiehet ovat nostaneet jossain välissä kädet pystyyn ja julkilausuneet: "Olemme keksineet vuosisatojen saatossa ydinpommit, mikrouunit, puhelimet, autot ja viheltävät tekovaginat, Kuussakin on käyty. Mutta skandinaavisten kirjainten edessä mekin olemme voimattomia!"

Taysi nappaimisto, taeysi naeppaeimistoe, tästä lähin moiset vajavaisuudet ymmärtämättä jätän, ranskalaistyyppistä arroganssia käyttöönottaen. Suomi, sauna, sisu, pisteparit, perkele! Persut, ottakaa tämä piste-juttu agendaanne, niin saatte ainakin 20 prosentin kannatuksen saletisti, seuraavissa maalisvaaleissa, VinkVink!

Baudelairea mukaillen: suuren rahan takana on aina rikos, ja halvan hinnan takana on aina valhe. "Täysi näppäimistö": kyllä meni lauantaiehtoo piloille nyt, pitää varmaan ottaa pullollinen viinaa ja sammua, kun ei lotossakaan ollut.