perjantai 14. tammikuuta 2011

Ruispalanoia

Osa täkäläistä über-hyvinvointia on se, että ruispalat pitää voida ostaa kaupassa just' minuuttipari sitten paikan päällä kypsennettyinä. Ruispala-muovipussien tulee olla sisältä ihanasti höyryyntyneet. Huononäköisen vanhison taas on saatava tuntea käsissään miellyttävä lämpö heidän minuuttitolkulla painellessaan ja möyhiessään tarjolla olevia leipiä. Kyseessä ovat kansalaisoikeudet ja myyjän velvollisuudet, ei vähempää.  Jos ei höyryä löy'y, niin känttyähän se on, ja tunkiolle menee. Sitä ennen leivät joutuvat olemaan yön yli tavaratalon roskiksessa, mutta onneksi Securitatenin aseistettu kuulapäävartija pitää ilmaisen leivän dyykkaajat, spurgut ja muut kansalaispalkanhaluajat etäällä.

Tietenkin vastakypsennetty, supertuore leipä on tavoittelemisen arvoista arjen blowjobbia. Mutta pakkoko noita ruispaloja on olla tusinan verran yhdessä pussissa? Kuuluuko ruispalojen konseptiin se, että ruokkisin samasta pussista myös paikallisen jalkapallojoukkueen tai Mumbain katulapset? Vai onko oletusarvona sittenkin, että jokaisellahan meistä on vähintään seitsemän lapsen lestadiolaisperhe ja kahden muijan siamilais-lestadiolaisvaimo kotona? Entäpä sitten tuo aina parillinen palojen määrä? Että kai sinulla sentään joku kumppani on, hä? Pakkoko piruilla on, elintarviketeollisuuden!

Kyllä, olen huomannut myös ns. runkkarin ruispalapussin, joka sisältää "vain" kuusi palaa. Neljäkin riittäisi, mutta eipäs nipoteta. Vaan ovatko kyseiset kuusi palaa yhtä tuoreita kuin tusinoittain ja isomminkin kolmellajaollisin numeroittain myytävät ruispala-shangri-la:t? Eivätpä olekaan, koskaan! Bruttia on setti, kauttaaltansa! "Kuivaina on sinun leipäsi syötävä, yksinelois' valinnut inehmo, ja perhepakkaukseen erehtyessäis viipaleista viimeiset homeisna mäystämään jou'ut!"(V.A.Koskenniemen reinkarnaatio 2011)

4 kommenttia:

  1. Nythän on korjattava ainakin kaksi oikoselvää näkökulmavirhettä tuosta: pohjoismaisen sivistyskansan asiakk.. asukkaana oletusarvo no. 1 on, että asuntosi varustukseen kuuluu ns. deep-freezer eliccä pakastin. Yksineläjän käsikirjassa on selkeä ohje ylimääräisen muonan säilömisestä: ylimääräinen, herkästi pilaantuva muona tulee pakastaa. - Toinen virhe: Fatscherin Kaurapuikula-pussin kpl-määrä on 9 (yhdeksän). Äärimmäisen kätevä jakaa kolmeen, jolloin 3 puik. käyttöön, 2 x 3 puik. pakastimeen. Kokeiltu on, toimii.

    VastaaPoista
  2. Mikäli olisin se yksi suomalaista ruokaa takavuosina mollannut ranskalainen EU-komissööri, tekisin varmaan kolmannen virheen ja julistaisin täysistunnossa kissan kuuloisin sanoin, että "Kauraa syövät vain hevoset ja linnut!"

    Onneksi en ole.

    Pakastamis-ideasi on toki jalo, mutta minkäs teet kun pakastin on jo täynnä koeputkia, joissa on siemennestettä.

    (Ei omaani).

    VastaaPoista
  3. Nyt tuli kovasti pakottava tarve tietää, kenen/minkä siementä säilöt.

    VastaaPoista
  4. Kauas teemasta kilkkaa petanque-kugel, mutta hykerryttää jo etukäteen ajatella, miten esim. hra 6sen synapsit napsajaa, kun teemana on Turun radion uutinen (suurinpiirtein näin se): 'Kylmän talven johdosta on moni klapikauppias joutunut jo pitkään myymään eioo'ta.' - Rupesin miettimään, keitä ovat ne asiakkaat, jotka (kenties!?) HALUAVAT juuri tuota eioo'ta, ja paljonko ovat valmiit siitä maksamaan. Vai voisiko olettaa, että eioo'ta myyvä kauppias joutuisi negaation kautta maksamaan asiakkaalle myymättömyys-hyvitystä (vrt. näkymättömyys-pulveri) taimitäoikein !?

    VastaaPoista