Trio Kiero @ Salon taidemuseo Veturitalli 2.11.2016 klo 19

Meillä ei ole hävettävää tangon suhteen. Mitä anteeksipyydettävää on siinä, että meillä soi harmonikka eikä bandoneon? Tai siinä, että luotamme enemmän molliin ja taukoihin, emmekä järjestä saippuaoopperaa hiusrasvan loppuessa? Virta ei Gardelin rinnalla kalpene! Me saamme monosinemme ja kärkinemme luvan olla yhtä eksoottisia niille kuin ne ovat meille!

Suomalaisen tangon juuristaan ylpeä, tunteikas tulkki TRIO KIERO on pitkän tauon jälkeen saapumassa taas Saloon, taidemuseo Veturitalliin, keskiviikkona 2.11.2016 klo 19.

Toteutamme suomitangomme terveesti sinivalkoisia henkseleitä paukutellen. Luvassa on kattaus hienoja tulkintoja ja innovatiivisia, mutta alkuteoksia nöyrästi kunnioittavia sovituksia jo hieman unohtuneista tai unohtumisvaarassa olevista kotimaisista tangokappaleista. Kuluneimpia satumaita ja tähtivöitä vältellään, ja vastaavasti argentiinalaisen tangon piazzollaanisia idiomeja kierretään, "kieroutetaan".

Trio Kieroon kuuluvat:
     Laura Miettinen (laulu)
     Meri-Tuuli Saarnio (harmonikka)
     Janne Kuusinen (piano)

Tervetuloa käymään kotisivullamme, josta löytyy myös pari mp3-esimerkkiä lähestymistavastamme tangoon:
http://www.jannekuusinen.net/Triokiero.html

Fado-vivahteikkaan värisyttävä tangotulkitsija Miettinen tekee parhaillaan väitöskirjaa Sibelius-Akatemiassa, Saarnio on eri maiden musiikkigenrejen välillä vaivatta folkkaava harmonikkataiteilija, laulaja ja säveltäjä. Salolaisväriä trioon tuo kulttuurin ja poikkitaiteen vapaaottelija Kuusinen, jonka maamme tangotakavuosiin enemmälti perehtyneet saattavat muistaa 2000-luvun vaihteessa toimineesta Trio Corazónista. Kaikki kolme ovat Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolta valmistuneita musiikin maistereita, ja pätevyydeltään musiikin- ja soitonopettajia.

Espanjan "quiero" on yksikön ensimmäinen persoona verbistä "querer", joka tarkoittaa haluamista ja tahtomista – mutta ennen kaikkea rakastamista.

Kadonneen tangon metsästys ja kalastus

Eräs pitkän linjan musiikkiarkeologinen projektini on saanut tänään päätöksensä. Koen tärkeäksi blogata asiasta, koska se on sisältöä, jota ei löydy kunnolla netistä, mutta joka ansaitsee kuulua sinne jossain muodossa.

Yli kymmenen vuotta sitten äitini kuuli televisiosta vanhan, Eugen Malmsténin tunteella tulkitseman tangon, joka jäi soimaan hänen päähänsä, mutta kuitenkin niin, ettei hän osannut hyräillä melodiaa, eikä muistanut sanoja. Mutta erinomainen tango kuulemma oli! Niin alkoi tuon salaperäisen kappaleen etsintä. Hyvin pian kävi ilmi, että kyseessä oli Walter Raen (oik. Valto Tynnilä) säveltämä ja Veikko Virmajoen (oik. Arvo Kalliola) sanoittama Vain tämä yö on meidän vuodelta 1935. Mutta mikäs eteen, kun savikiekko oli joltiseenkin harvinainen, eivätkä levyarkistot oikein avaudu ei-tutkijalle.

Jossainpa vaiheessa kävi ilmi, että tangosta on "musiikkivideo" iskelmäsikermä-lyhytelokuvassa Rytmiä ja iskelmiä (1936). Juuri tämän kavalkadin äitini oli nähnyt tv:stä, mutta that's it: niiden parin televisioesityksen lisäksi tuota lyhäriä ei ollut ollut mahdollista nähdä kuin irrallisissa festivaalinäytöksissä.

Sitten tuli vastaan Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (vasta) 2011 julkaisema ja Finnkinon levittämä dvd, myös Rytmiä ja iskelmiä:ksi nimetty kokoelma vanhoja musiikki-iloitteluja ja mainoksia. Varsinainen kulttuuriteko, etten sanoisi. Kiitokset KAVA:lle ja Finkkarille tässä välissä, nyt sain ikään kuin tangon bonuksena myös kuvan!

Eikä tarinain' onneksi lopu antikliimaksiin, jossa kauan himoittu kappale olisikin ollut ihan huono. "Vain tämä yö on meidän" osoittautui oikein mukavaksi, melodramaattiseksi, Rytmi-Poikien taiten säestämäksi tangonrytkäytykseksi. Legendaarista isoaveljeään iloisempi ja mielestäni myös aavistuksen lavakarismaattisempi Eugen Malmstén johtaa pumppuaan asianmukaisen ylinytkähtelevällä show-pieteetillä ja kilauttelee yksiviivaisia f-säveliä aamupalaksi kadehdittavan helpon kuuloisesti.

Eugen vetää täpöllä, niin kuin
tangoa kuuluu!

"Vain tämä yö on meidän" ei ole muutenkaan mitenkään olankohautuksella sivuutettava tango! Sen sanoitus oli nimittäin aikoinaan silkkaa pornoa, ja kappale meni tietääkseni radiosoittokieltoon aivan sukkana. Ja kun lyriikoita tarkastelee, niin kyllähän ne haureasta yhden yön suhteesta kertovatkin, jösses! Mielestäni tärkeä huomio on myös se, että kappaleessa on vain tämä yksi, ytimekäs säkeistö, joka sekin lauletaan ajan tavan vastaisesti heti esityksen alussa. Mitäpä sitä minuuttitolkulla lässyttelemään:

Vailla ystävää mä kauan matkaani kuljin.
Sinä olit unelmain, suru sydämessä ain' sua kaikkialta hain.
Sinut sattumalta löysin, syliini suljin.
Sinä pieni armahain, ole hetki omanain tämä lemmenyö vain. 

Suudella suo: yö nopeasti rientää.

Oi, salli sylissäsi näin minun surujani lientää.

Salli aamunkoittoon kestää lempemme hetken.

Pian matkahan jo vie minut pitkä elon tie, sinä tänne yksin jäät!

"Vain tämä yö on meidän" -tangosta tekemäni transkriptio/sovitus löytyy pdf-muodossa sijainnista http://www.jannekuusinen.net/VTYOM.pdf . "Rytmiä ja iskelmiä" -lyhytelokuvassa kuultavasta versiosta puuttuu lähes koko alkusoitto, joten kirjoitin sen nuottiin arvelupohjalta. Täydennykset teen sitten jonain päivänä, kun saan kokonaisen savikiekkoversion kuunneltavakseni. Polydor S. 50469-B tai Brunswick 62016...

Mutta näinkin on hyvä.

Jaa että miksikö? Koska suurin piirtein kaikki valssit, tangot, foksit ja niiden johdannaiset on jo sävelletty, ja iskelmän raunioilta löytyy enää pelkkiä diletantti-shakaaleja, jotka taistelevat "löysistä" Teosto- ja Gramex -euroista. Tutustukaa ihmeessä kevyen-, iskelmä- ja viihdemusiikin historiaan: se on upea. Siellä ovat meidän juuremme, jotka pitää mielestäni tajuta, jos itse musiikkia tehdä meinaa tässä maailmankolkassa tehdä. Semmoista, jossa on jotain substanssiakin.

Päivitys 9.10.2013. "Rytmiä ja iskelmiä"-kavalkadissa kuullaan myös muita hienoja, unohtumaan päässeitä kappaleita, joiden nuotit olen nyt puhtaaksikirjoittanut ja osin sovittanut musiikin aikana vilahtavien nuottisivujen ruudunkaappauksista. Linkit pdf-tiedostoihin alla. Tuo tapa näyttää myös kappaleen nuotit voisi puolestani yleistyä. Miettikää nyt: kesken musiikkivideon saataisiin parhaillaan soivan kappaleen nuotti-informaatio, ja nykyisinä HD-kuvanlaatuaikoina hyvinkin tarkasti!

Haaveet on haaveita ain', valssi
Hannes Konno - Arvo Kalliola
Polydor s. 50512 (1935)

Älä luota suudelmiin!, foxtrot

J.Kauhanen - Arvo Kalliola
Polydor s. 50510 (1935)

Tangokesä 2011

Lippuja rajoitetusti, n. 70 kpl.
Konsertin kesto noin tunti, kahvitus konsertin jälkeen

Tangokevät 2011 II

 

"Trio Kiero tarttuu tangoihin perinteitä kunnioittaen mutta omaa musiikillista näkemystään toteuttaen. Yhtyeen ohjelmistosta löytyy vähemmän tunnettuja mutta sitäkin hienompia tangoja, jotka saavat uuden ilmeen mielenkiintoisten sovitusten myötä. Trion tangotulkinnoissa kylmä ja kuuma sekoittuvat toisiinsa, melankolia ja kaipaus kohtaavat palavan rakkauden ja intohimon ja pohjoinen ja etelä paiskaavat kättä."

Kevään myötä settimme on alkanut saada muotoaan. Mm. Malmstén, Kärki ja Mononen ovat mukana paitsi itsestäänselvästi, myös ennenkuulumattomasti. Vaikka sovituksiimme on livahtanut mukaan myös muutama 9- ja Maj7-sointu, soi ohjelmistomme silkkaa kunnioitusta vanhoja mestareita kohtaan. Tarkkakorvaisimmat saattavat havaita melankoliaan taipuvaisessa "vähän on paljon" -soundissamme peräti fadon elementtejä, tohtisin väittää!

Trio Kiero esiintyy:

pe 17.6. klo 19 Café Salossa, Asemakatu 5, Salo

Liput 15€, ennakkolunastus ym. kuvan numerosta, emailitse janne.kuusinen@iki.fi

tai Café Salosta. Lipun hinta sisältää narikan sekä kahvin + herkun.

pe 8.7. klo 21.45 Seinäjoella, Cumbre Mundial del Tango -festivaaleilla

TangostYLE-teltassa.

Tangokevät 2011

Trio Kiero haeskeli eilen suomalaisen tangon taikaa, Espoossa treenattiin. Menemme kesällä soittamaan Seinäjoelle kansainvälisille Cumbre Mundial del Tango -festivaaleille, ehkä myös jonnekin päin Salo-Helsinki -akselia niitä ennen. Kivaa on siis luvassa, ja tämä kevät meneekin mukavasti kappaleita sovittaessa, toivottavasti samalla myös tuoreuttaessa ja kierouttaessa.

Capiche? Ei, tämä ei sentään ole virallinen kuvamme. Janne Kuusinen (pno,acc),
Laura Miettinen (voc) ja Meri-Tuuli Saarnio (acc). Valokuva: Jari Lonka

Se on kuulkaa niin, että ei meillä ole mitään hävettävää tangon suhteen. Mitä anteeksipyydettävää on siinä, että meillä soi harmonikka eikä bandoneon? Tai siinä, että olemme aavistuksen mollivoittoisempia ja viileämpiä? Virta ei Gardelin rinnalla kalpene! Me lähdemme tekemään suomitangomme terveesti sinivalkoisia henkseleitä paukutellen. Tulee setillinen hienoja tulkintoja jo hieman unohtuneista kotimaisista tangoista. Ja jos arrogantit argit nyrpistävät nokkaa, niin potkaisen heti vastapalloon muistuttamalla mitäänsanomattomasta Quilmes-lagerista ja vaikka Jumalan Kädestä jos tarvis on.

Me saamme luvan olla yhtä eksoottisia niille kuin ne ovat meille.