Iltafaabeli

 

Sininen, Punainen ja Vihreä metsämies lähtivät kivääreinensä yhdessä pitkälle vaellukselle petoeläinten katsontaan. Kukin heistä kärsi pahasta inkontinenssista. Noin kymmenen kilometrin metsätarvonnan jälkeen alkoi tapahtua: Sininen metsämies tajusi nappikiinnitteisten maastohousujensa avaamisen ehtimisen mahdottomaksi, ja sydäntäsärkevästi ulvahtaen tuli ryöpsäyttäneeksi virtsarakkonsa antimet holtitta vasempaan lahkeeseensa. Punainen metsämies nyökkäsi tapahtuneelle ymmärtäväisesti, mutta Vihreä metsämies puisteli vaivihkaa, muiden huomaamattansa, päätänsä.

Matkaansa toki jatkettiin. Noin kaksitoista mailia olivat miehet rämpineet korvessansa, kunnes Punainen metsämies joutui antamaan luonnon kultaiselle kutsullensa periksi. Hän oli kuitenkin varautunut tilanteeseen ja pukenut housujensa alle pissaaimevän aikuisvaippansa, joten hän ei vaivautunut edes yrittämään ehtiä avata sepalustansa. Niin jatkoi Punainen metsämies matkaansa suosiolla, epämukavasta nivustensa askeleittensamyötäesestä turskahtelusta huolimati. Sininen metsämies ilmaisi avoimen ihailunsa Punaisen metsämiehen ennakkovaraudunnalle, mutta Vihreä metsämies tuhahteli vaivihkaa, muiden huomaamattansa, säälivästi.

Paluumatkallansa, kolmisen peninkulmaa käveltyänsä, miehet levähtivät. Sininen ja Punainen metsämies kirosivat kilvan janoansa. Vihreä metsämies otti rinkastansa vesipullonsa ja kertoi juovansa vasta nyt, ettei kusensa ehtisi tulla kollegainsa lailla housuunsa. Tämän kuultuansa Sininen metsämies ampui haulikollansa Vihreän metsämiehen kuoliaaksi, ja Punainen metsämies suoritti varmistuslaukauksen. Sininen metsämies otti Vihreältä metsämieheltä jääneen juomapullon ja joi leijonanosansa sen sisällöstä. Punainen metsämies sai pohjatnsa.

RAY:n K18-aikuisviihde

Kuvan pelialue ja kundi eivät
liity tapaukseen.

ÅiHitto, eilen Anttilaßa todistin jotain, joka on pakko jakaa täällä. Anekdootti sijoittuu RAY:n peliautomaattien syntiselle K18-vyöhykkeelle. Viereisellä koneella lainkuuliaiset vanhemmat alkoivat hetken pelaamisen jälkeen patistaa hieman hämmentävänkin huolissaan alle-kymmenvuotiasta lastaan siihen pelialueen rajaviivan ulkopuolelle: "Et sä saa olla täällä, sun pitää mennä tohon ulkopuolelle, ton viivan yli". "Miks?" kysyi poika. "Koska muuten tulee mies, joka vie sut mennessään."

Tietenkin Wolfgang Priklopil / Jammu Siltavuori Securitaksen kuteissa -mielleyhtymät huvittivat hetken, mutta hykerryttävyydessään voiton vei kuitenkin homofantasia aiheesta. Pahaa-aavistamaton 17-vuotias yhä minuuttaan etsivä sälli pelaisi kaikessa rauhassa kenoansa, kunnes pelialueelle kuin tyhjästä pölähtäisi degeneroitunut neljävitonen vanhentuneisuutensa lannistama hintti kasvot eksessiivisestä roséviinin ryyppäämisestä punehtuneina ja permanenttiin, happamaan pierunhaistoilmeeseen lukittuneina. Äijä vie nuorikon mennessään (, koska näin käy, jos pelialueella pelaa alle 18-vuotias, muistanemme), tarkemmin ottaen omistamaansa 200 neliön penthouse-viisiöön Helsingin keskustassa. Mutta jo parin kuukauden dekadentin yhteiselon jälkeen homma menee suosiolla bänks, sillä yhteisiä puheenaiheita ei kokaiinin lisäksi juuri löydy, ja kid(<-- alaikäinen)napattu gameboykin oppii tärkeän läksyn siitä, että vaikka ihmisellä olisi jumalaton määrä omaisuutta ja rahaa, ei hän välttämättä ole onnellinen. Niin jää gaykari panoluukkunsa toalettitiloihin hädissään bläästimään kasvonsa alati syveneviin ryppyihin kalliita pariisinvoiteita, tuhertamaan hiljaista itkua, yksin suremaan sielussaan ammottavaa kuoppaa, josta puuttuu se suurin ja tärkein täyte: rakkaus.

Tämä koko ajatusketju noin 2-3 sekunnissa. Aivot ovat uskomaton värkki, joiden rinnalla muut, monasti yliarvostetut elimet, esim. suoro, kalpenevat.

Historian pienmiehiä I

Cornwallilalainen aatelispuutarhuri Jonathan Nimby-Notts jäi historiaan nimbyilyn keksijänä, jonka kerrotaan tappaneen 30 zulua paljain jaloin. Muita hänen patentoituja innovaatioitaan olivat mm. sisustussuuntaus rugby, jossa mattoja suositellaan pidettäväksi takapihalla, sekä nottsyily-ajattelutapa, jossa neekerit pyritään pitämään oman näkökentän ulkopuolella tiistaisin, torstaisin ja sapattisin.

On kovien vähittäismyyntiarvojen aika.

Sparface (Halpanaama, 1932) on paikoin kovaotteinen, mutta pohjimmiltaan lämmin, yrittäjähenkinen kertomus siitä, miten tuntemamme päivittäistavarakauppaketju vältti Tiimarin kohtalon. *****

Versioinfo: DVD suomen-, englannin-, udmurtin- ja wienankarjalankielisillä tekstityksillä löytyy tällä haavaa ainoastaan kauppojen alelaareista korkeintaan 5 €urolla. Luvassa on julkaisijan mukaan myös näköinvalideille tarkoitettu Blu-Raycharles -äänikirjaversio.

Helt grönt!

Hopsassaa hopsassaa! Silkaksi horrorikseni tuossa männäpäivänä merkillenussin nottei blogissani ole vielä ainuttakaan viherpiipertävää innohinttailu-inventaariopostausta - ennen kuin nyte, olkaatte hyvätte!:

Vallilan verhot: Anttilan Bipolaarisen Mielialahäiriöiset Hinnat -kampanjasta, n.20€ Bårdi: Jostain Salon Meriniityn mieskaupasta, ~3€ Benno-wtc: Huuto.netin jantterilta, á 10€ Vihrea spräymaali: TL-Tukku tms. tokwomanni, 2,95€/pänikkä Muovinen yhden aukon typykkäpää: Aarresaari-kirppis (Salo), 10€ Lelukypärä kokardilla: Aarresaari-kirppis (Antananarivo), 2€ Nyttja-kehys: Espoon IKEA, 1,99€ Tyyny + -liina (eivät kuvassa): Halikon JYSK, n. 9€ Juha Seppälä (kuvan kuvassa).

Navion

Hei nyt siellä oikealla oikeesti.