Edes moni ystävistäni ei ole tietoinen siitä, että kerään rahaa. Kaikenmoiset harvinaisuudet, juhlarahat ja erikoiseurot ovat toki lähellä syöntäni, mutta nyttemmin olen erikoistunut keräämään asuinmaassani edelleen käytössä olevia paperirahoja (=seteleitä), joissa on mahdollisimman iso numero. Arvatenkin tiennette ko. harrastuksen, joka on ollut jo kauan suurta muotia esim. persaukisten ja ahneiden kusipäiden keskuudessa. Itse kuulun tietenkin ensinmainittuihin.
Mutta ei puhettakaan, notteiko rahakokoelmassani olisi myös monetaariperversioita, jotka oikeasti saattavat kiinnostaa ulkopuolisia, ja mikseivät myös historiantutkijoita. Olen nimittäin viime viikolla saanut täydellistettyä Unohdetun Baltian valuuttakokoelmoney, jonka kohokohdat olen varovaisesti skannannut ja postannut tänne ihmeteltäväksenne. Kavahtaos, sillä jotkut näistä ovat erittäinkin arvokkaita: parhaimmillaan niistä on pulitettu Sotheby'sin huutukaupassa ihan peräti satoja tuhansia liiroja!
1.Lättimaa / 10 Kr. / Mint
Niin, muistatteko Lättimaan (Tyrania)? Ette tietenkään, sillä tuota Liettuan kaakkoiskupeessa sijainnutta baltiansirpaletta eivät taida muistaa enää kuin yli 95-vuotiaat. Jo ennen Ayn Randin horinoita alkoi tämä Wankel-moottoriteollisuudestaan tuntematon hapankaalivaltio toteuttaa äärimmäistä laissez-faire -kapitalismia raha-, ulkomaankauppa-, sisämaankauppa- ja talousministerinsä Ernst Joachim Humbuschin (setelissä, vasemmalla), johdolla. Kansalle koitti hyvin pian krooninen rahapula (bum indentet), ja alle kymmenessä vuodessa rapautuneesta maasta olivat jäljellä vain arvottomat setelit. Kolikot oli jo aikoja sitten taottu aseiksi, ja ihmiset olivat emigroituneet mm. Ukrainaan, Latviaan ja Kaliningradiin, talonsa mukanaan vieden. Lättimaa autioitui niin totaalisesti, että syntynyt tyhjiö imi vielä 1980-luvulla sisälleen irtoroskaa Liettuan puolelta. Raiskioitunut joutomaa ajautui tietenkin Venäjän haltuun, ja loppu onkin historiaa, josta voisimme jättää oppimatta, jos emme sitä olisi unohtaneet.
2. Lättimaa / 20 Kr. / Mint
Lättimaa on omankieliseltä nimeltään siis Tyrania. Ja mitäpä ihmeteltävää siinä: onhan Eestikin "Viro", Zaire "Kongo" ja Finland "Suomi". Sataan tiaraan jakautuva Lättimaan krooni (mon. kroona) oli tiettävästi maailman ensimmäinen valuutta, jonka seteleissä käytettiin turvajärjestelmiä. Oheinen 20 kroonin seteli on surullisenkuuluisa horogrammi-turvadarrastaan (setelissä, oikeassa yläkulmassa), joka tutkitusti on omiaan aiheuttamaan tuijottajalleen migreenin. Tämän johdosta Lättimaan kaksikymppinen oli myös maailman ensimmäinen raha, joka valjastettiin sotilaskäyttöön, kunnes sen sitten syrjäyttivät Bulvanian teräväreunainen viiden luran kolikko, Kalashnikov ja napalm.
Setelistä tarkkaan katsomalla erottuvan Tiit Kahen (vasemmalla) vaiheista on saatavana tietoa hyvin rajoitetusti. Kahesta Rovaniemen yliopiston likviditetismin osastolle 2008 tehdystä väitöskirjasta kuitenkin selviää, että hänellä oli mitä todennäköisimmin parta, paitsi lapsena. Molemmista.
3. Levitatia / 15 Kr. / Near mint
Historiankirjoista ja -tunneilta ainakin ne kiusatut ja jostain jotain välittävät lähimmäisemme muistavat, että parisataa kilometriä Latvian yläpuolella sijainneen Levitatian (Levivaldkund) kohtalo oli äärimmäisen surullinen. Viron tuoreen itsenäistymisen innostama Emil Zatrovius (ei setelin kuvassa, vain nimi) agitaattorikumppaneineen ehti lukea Holgavan kaupungintalon rappusilla satatuhatpäissäänolevalle väkijoukolle vain hieman yli puolet maan itsenäisyysjulistuksesta, kun viimeisiään vetäneen Neuvostoliiton tankit alkoivat jyrätä heitin, ja taivaalla pörränneiden Mig-hävittäjien pommi' irtosiva'! Siitä alkoi ns. "beesi kevät", jonka aikana koko Levitatia jyrättiin ja pommitettiin täysin maan tasalle. Koko maasta ei jäänyt jäljelle kuin pelkkää hienojakoista harmaata jauhoa, josta nykyisin rahastetaan menestyksellisesti eBayssa ja muissa nettihuutokaupoissa Berliinin muurin lohkareiden malliin. Levitatia on tämänhetkisten tietojen nojalla ainoa valtio, jota pystyy käyttämään huumeena.
Levitatian setelistö ehdittiin painaa ennen em. traagisia tapahtumia Romaniassa. Käytännössä maksuvälineet ovat raamattu-/sätkäpaperimaista hentoa höttöä, joten hallussani oleva mintahtava yksilö on kokoelmani ehdoton helmi, jota näytän aina vierailleni sen jälkeen, kun Espanjan- ja Pattayan-matkojeni kuvat on tihrusteltu älypuhelimeni ruudulta.
3. Puola / 7 Zl. / VG
Parittomat luvut, nuo numeroiden konsonantit! Tämänkertainen setelikatsaukseni on hyvin Baltia-painotteinen, mutta muusikkona koen velvollisuudekseni esitellä tähän loppuun vielä puolalaisen seizemän slotyn zetelin, joka ei tarkkaan ottaen oikeastaan ole seteli, vaan ruokakuponki, mutta joka tapauksessa Katovicen keskusvaluuttaviraston siunaama. Setelissä myhäilee puolalaissyntyinen kapellimestari
Ignas Montvydas, joka on tullut monelle suomalaisellekin tutuksi mm.
Kaxos-levytystensä myötä. Olen pannut tämän setelin näytille myös hienoisena näpäytyksenä meille umpisivistymättömille suomalaisille, joiden seteleihin ei musiikki-ihmisillä ole ollut asiaa.
Ei muuta kuin jatkakaamme keräilyä. Seuraavaksi aion saada käsiini todellisen harvinaisuuden, josta olen nähnyt pelkästään kuvia ja unta, ja jonka olemassaoloon en oikein vieläkään usko. Suurikokoisessa, purppuran sävyissä kylpevässä setelissä on kuvattuna helvetin rumia kirjahyllyjä ja luku 500. Aina siihen saakka, kunnes saan tämän rariteetin haltuuni, elän siinä skeptisessä uskossa, että kyse onkin vain jonkin sortin pääsylipusta modernin taiteen näyttelyyn. Mutta tähänhän kaikenlainen keräily taitaa perustua: ettei kokoelmaansa saa koskaan täydelliseksi. Silloinhan menee maku, ja kokohela inehmon elon tarkoitus!
HS:n ulkomaantoimittaja ja tietokirjailija Heikki Aittokosken
tuoreimmainen teos Narrien laiva - matka pieleen menneessä maailmassa
on omiaan ratkaisemaan hereilläolevaisimpien kansansegmenttien joululahjapulmia. Aittokoski
tarjoaa fakkiviihteen ja fiktiodekkarit satanolla päihittävän, hengästyttävän upean pohdiskelumatkan maailmanpalapelimme
hankalimpiin taivaspaloihin, usein siis käytännössä palaviin helvetteihin. Kohteina ovat mm. Afganistan, Bangladesh, Somalia ja Nicaragua, mutta
myös lontoolainen Sotheby'sin huutokauppakamari. Pieleen mennyttä
maailmaa peilataan Sebastian Brantin 1494 ilmestyneen "Das Narren Schyff"-kirjaan ja sen myötä seitsemään kuolemansyntiin. Ihmiset eivät
näytä juurikaan muuttuneen viidessäsadassa vuodessa.
