Suuresti ihailemani kirjailija Kurt Vonnegut (1922-2007) sortui myöhäistuotannossaan vanhan satiirikon kiroukseen. Tekstinsä eivät enää olleet kovin purevia, vaan enimmäkseen katkeria, pessimistisiä tilityksiä. Mikäli jostain syystä aloittaa vonnegutisminsa KV:n viimeisistä kirjoista, saa hänestä täysin väärän kuvan.
Minun tekisi tällä hetkellä mieli kirjoittaa Japanin seismisestä katastrofista vaikka mitä, olla monesta siihen liittyvästä asiasta jotain mieltä. Mutta enpäs niin teekään. En halua kuulostaa omalta myöhäistuotannoltani, kun esikoinenkin on vielä julkaisematta. Joten eiköhän unohdeta tämä harmillinen välikohtaus ja vetäydytä koteihimme jatkamaan Big Brotherin, Idolsin, missien ja viihdeuutisten vahtaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti