Cunnilingvistus I: -ue-jengit

Viikon lingvististisenä aivopanona (<-- mindfuck, ilmoitan keksittyäni paremman suomenteen):

UE-PÄÄTTEISET PORUKAT

Kulkue on peruskauraa ja selkeä kivijalka. Kulkevat, mokomat, päämäärättä tai A:sta B:hen, prideen, hautuumaalle, vartsom hellst! Saattueella päämäärä toki on, esimerkiksi heitän pääkaupunki Tokion. Takaa-ajaa ja metsästääkin voidaan, mutta onko meillä tällöin kanttia valjastaa käyttöön sanaa jahtue?

Reissue on tullut vastaani jotain kautta, voin vannoa. Todennäköisesti vanhemman kirjallisuuden puolelta. Sana ei liity englannin vastaavaan, uudelleenjulkaisemiseen viittaavaan sanaan. Mutta toisaalta kauneuskilpailujen kavalkadiaaninen naisjono voisi olla missue, mistä kernaasti jatkettaisiin faunan puolelle: koirue, kissue, lintue, vaikkapa?

Joukkue on mainittava tässä, koska kyllähän se voi liikkua pidemmänkin matkan kuin kentän laidasta laitaan. Eikä seurueen oletusarvoisa staattisuus ole lainkaan kiveen kirjoitettu, ehei!

Mutta retkueen kohdalla alkaa tämä diskurssi eskaloitua todella kiinnostavaksi! Retkeilijöitähän tässä on liikekannalle lähtennä (esim. löytöretkue), mutta miksei myös hieman epämääräisempää, huonotapaista sakilaissakkia: retkuja, siis! Matkansa aikana tämä veijarimaisuuteen helposti äityvä matkue, matkamiesten joukko, voi tehdä kepposen ja vispilänkaupan jos toisenkin, jolloin lössi saa metkueen tai ketkueen maineen. Jos vaeltajat kulkevat tarpeeksi selkeässä jonossa, kuvaavin sana lienisi letkue. Matkanteon sujuessa meriteitse voisi periaatteessa käyttää laivuetta, mutta taitaapi kielikorvamme tuon kohdalla taipua mieltämään enämpi botskit itsensä. Lentokontekstissa ja lentokonetekstissä lentueeseen liittyy samainen sanainen ongelma, joten saisinko puhua airueesta: saanhan, oi saanhan, Sinä armollinen ja ylistetty otsikon mainitsema roomalaisten kielenkäytön jumalatar?

Yön pimeinä tunteina aiheutti otsikon vakiintunut anglismi vielä hankalan jengue-kuumeen. Mutta koska kyseinen väännelmä on jo jossain määrin pleonasty, tyydyn makustelemaan toista, villin lännen kulturaalisesta koodistosta tuttua takaa-ajoporukkaa tarkoittavaa sanaa. Olisikohan minulla lupa "suomentaa" se lisäämällä vain u-kirjain, jolloin kielellisesti loogiseksi, joskin tahattoman hupaisaksi lopputulokseksi muodostuisi possue? Nimittäin cowboyitä äidin oomme kaikki kolme, kun oikein silmiin katsotaan.

Aivojeni pahnanpohjimmaiseksi jäi väkinäisehkö, esim. massamaraton- ja hiihtoporukoita tai formulien alkuhässäkkää kuvaava kilpue. Kuulostaa kuitenkin niin pösilöltä, että pakko se on tässä vielä mainita...

...ja pahnanalaiset salaluukutkin kaupan päälle avata. Kun sotilaiden mobiilista muodostelmasta manifestoituu hämmentävän söpökalskeinen marssue, ja metsässä ähräen tarpovasta solttujoukkiosta ryynye tahi tetsue, voitaneen pöytäkirjoihin merkitä tämän -ue ja -ye -päätteisen sanaston olevan harmillisen alikäytetty pandoranlipas. Ryhdistäytykäämme, kanssasuomenrakastajani!

No More Mr. Nice Language Cop

Rakas blogini. Eilen oli lingvistisesti ihan 

Kaikki alkoi, kun tylsistyttämiselektroniikka- ja kodinkoneketjun mainoslärpäkkeestä löytyi seuraava detalji:

Katsokaapa tarkkaan tuota "älypuhelimen" näppäimistöä, minkä jälkeen suhteuttakaa siitä saamanne käsitys hinnan yläpuolelta löytyvään spesifikaatioon. Että onko mielestänne "täysnäppis"? Jotain tuolta oikealta nyt taitaa puuttua. Nimetön ja pikkurilli hapuilevat, hapuilevat, ja toivovat löytävänsä. Aivan oikein, sieltähän puuttuu semmoinen a-kirjain, jonka päällä on pieni astemerkki, kuten myös semmoinen a-kirjain, jonka päällä on kaksi pistettä, sekä vielä o-kirjain, jonka päällä ovat niin ikään ne edellä mainitut kaksi pistettä. Ei näy pikkupalluraa, eikä pisteitä, zero poäng, toisin sanoen: ns. skandinaaviset kirjaimet elikkäs "skandit" ovat täysin näkökentän ulettumattomissa. Ainakin kun viimeksi tarkistin, Suomi kuului vielä Skandinaviaan, ja kirjaimistossamme olivat käytössä ne paljonpuhutut "å", "ä" ja "ö". Samma på caps: "Å", "Ä" ja "Ö".

Ja kaikki mukaan:

Å, Ä, Ö.

Nyt on kuulkaa niin, että täysnäppis my ass. Mainos valehtelee. Juuri sinulle, minulle, meille, teille, kaikille kuluttajaraiskoille. Missä kuluttajasuoja, -asiamies/nais? Jäi jonnekin 90-luvun syövereihin: nykyään on enää jäljellä yleis-epämääräinen sähköpostiosoite, jonka viestejä ehkä joku lukee joskus, mutta ei ainakaan vastaa ilmoittaakseen asiaa käsiteltävän. Ja kyllä vain: on aivan turha tihrustaa, että josko nuo em. friikki-kirjaimet löytyisivät noista vihreistä, shift'n tai ctrl'n avituksella manifestoitavista "varakirjaimista". Vaan eheivätpä löydy perkeleet!

Ei ole täysnäppis. On vajavainen näppis. Vaillinnainen näppis. Imbesillipuhelimen näppis. Kretiinipuhelimen kirjaimisto. Herra Sony Ericsson, miksi valehtelet? Ärmöä ei, Xperiään!

Omassa käytössäni on "ikivanha" Nokian E90. Sen näppäin on täysnäppis. Toisin sanoen siitä löytyvät ihan vakiona å, ä ja ö, eikä niitä tarvitse hakea minkään valikon takaa tai ladata netistä, voitteko kuvitella? Minulle on aivan sama, pitääkö skandeja varten tehdä Pohjolan markkinoille oma versio, kunhan skandit löytyvät. Eikä tässä ole kyse mistään triviaalista "First World Problem":ista, vaan ihan yksinkertaisesti rakkaan ja rikkaan äidinkielemme vaalimisesta fuckin' angolamerikkalaistumista vastaan.

Tämä on verrattavissa siihen, että Ranskassa kiellettäisiin se sian kuuloinen r-äänne. Siellä sentään älähdettäisiin asiasta niin, että infra jumittuisi moneksi päiväksi. Moottoritiet ja TGV-raiteet täyttyisivät bretagnelaismaajussien paikalleroudaamasta paskasta, palavien USA:n ja Iso-Britannian lippujen rätinän säestyksessä. Mutta miten meillä? Me alistumme siihen, etta alypuhelimemme ei sisalla skandeja. Emme valita.


Kaikki jatkui, kun olympiakisojen selostaja "mokasi" selostuksessaan seuraavasti: "Melkoisella jymypaukulla alkavat nämä rantalentop... anteeksi, beach volley -kisat".

Suomen kielen tulevaisuus näyttää synkältä kuin Tim Burtonin persereikä. Tästä syystä en tästä päivämäärästä lähtien ole enää

,vaan