Jäätelöä eskimoille

Mielelläni hankkisin kuntopyörän, mutta.

Helsinki v1.1

1) Asujaimiston kävelyvauhtia on pudotettu 60%:iin entisestä
2) Katutyömaita saa enää olla kolme kerrallaan, ja jos jossain päin on esim. neljäs, tulevat valtion Montag-joukot täyttämään kuopat ja purkamaan esteet
3) Trendikahvilan leimakortin täytyttyä voi se kymmenes ilmainen olla myös iso kuppi
4) Vastedes pitää matkanteon olla kestänyt vähintään seitsemän minuuttia, ennen kuin taksikuski saa siirtää puheenaiheen maahanmuuttajistoon. Jos puhuu aikaisemmin, niin lupa pois & linnaan
5) Nuppineulaa isompia esineitä myyvissä kaupoissa on nyt provinsiaalinen, holja tinkimiskulttuuri, semmoinen kuin aikoinaan Radio-Laxellilla tai Seppäsen Ilpolla
6) Linjojen 14 ja 39 bussikuskit ovat nyt velvollisia tervehtimään jokaista sisäänastujaa ja autostapoistujaa vipumaisella kädenheilautuksella sekä pyörittämällä räikkää
7) Piippaavien esineiden ja ajoneuvojen käyttöä ei enää suositella. Jos käytetään, ei rangaista, mutta mahdollisuuksien mukaan nuhdellaan sekä torutaan
8) Kaupunkialueelle on importattu citykanien kompensaatioksi aivan saatanan rumia kaljurottia Somaliasta (ei rasismia)
9) Ihmiset ovat herenneet puhumasta murretta + intonaatiota, jonka kombo kuulostaa humalaiselta purkkaa jauhavalta tourette-vammaiselta
10) Mannerheimintie on takaisinnimetty Heikinkaduksi

Rauhan kisat

Pieni Somero-Suomi -sanakirja @ jannekuusinen.net

Sain vihdoin ylöstettyä linjoille tähän saakka kokoamani Someron murteen sanat. Someron murretta ei tule väheksyä (suom. dissata), sillä mehän tiedämme, että ns. sosiaalinen media on keksitty siellä. Klikkaos banneria päästäksesi käsiksi kielikukkasiin Varsinais-Suomen ja Hämeen karuilta ei-kenkään -rajamailta!

Humppamuusikkosisäpiirihuumoria

Salon VPK:n talon takahuone la 21.12.2013

Aatosta jaloa -joulukonsertti ti 17.12.2013 klo 19 Salossa

Salonseutulaiset nuoret ja nuorenmieliset musiikkiosaajat lyövät jälleen mahdollisimman viisaat (ylä)päänsä yhteen ja tuovat ulottuvillenne piparintuoksuisan ja glöginhuuruisen, tätä menoa perinteeksi muodostuvan joulukonsertin. Tarjolla on sekä perinteistä että uudempaa joulumusiikkia taiten esitettynä sekä persoonallisesti ja ainutlaatuisesti sovitettuna. Em. persoonallisuus-ainutlaatuisuuden spektri ulottuu kauniista, rauhallisen kiireettömistä soinneista aina hulvattomaan revittelyyn ja yllätykselliseen lainailuun. Konsertissa kuullaan muun muassa, miten kaunis maa on (niin) Vangeliksen tapaan sekä pienen rumpalin metamorfoosi pikku prinssiksi. Esiintyjäkaartista on hedelmällistä mainita erikseen harpisti Salla Hakkola, jonka upeasointinen instrumentti pystyy täyttämään joululla minkälaisen tilan tai hiljaisuuden hyvänsä.

Orkesterin rungon muodostavat Halikon Musiikkiyhdistykseltä tutut unelmavävyt sekä pk-seudulta lainatut timanttiset torviniekat + basisti. Laulusolisteina kuullaan Peter Nybergiä, Jenni Lainetta, Lauri Laaksosta ja Robert Östmania. Lähes kaikista sovituksista vastaa Janne Kuusinen.

Konsertin tuottaa Salon kulttuuriasiain yksikkö ja se kuuluu Täyden kympin konsertti -sarjaan, minkä seurauksena lipun hinta (10€) tuskin muodostuu kynnyskysymykseksi. Tervetuloa!

Varauksetonta hehkutusta XII: Narrien laiva

HS:n ulkomaantoimittaja ja tietokirjailija Heikki Aittokosken tuoreimmainen teos Narrien laiva - matka pieleen menneessä maailmassa on omiaan ratkaisemaan hereilläolevaisimpien kansansegmenttien joululahjapulmia. Aittokoski tarjoaa fakkiviihteen ja fiktiodekkarit satanolla päihittävän, hengästyttävän upean pohdiskelumatkan maailmanpalapelimme hankalimpiin taivaspaloihin, usein siis käytännössä palaviin helvetteihin. Kohteina ovat mm. Afganistan, Bangladesh, Somalia ja Nicaragua, mutta myös lontoolainen Sotheby'sin huutokauppakamari. Pieleen mennyttä maailmaa peilataan Sebastian Brantin 1494 ilmestyneen "Das Narren Schyff"-kirjaan ja sen myötä seitsemään kuolemansyntiin. Ihmiset eivät näytä juurikaan muuttuneen viidessäsadassa vuodessa.

Heikki Aittokoski (s.1970)

Aittokosken reality-indianajonesiaanisessa vaelluksessa maailman eri rectumeihin on henkeäsalpaavaa perkelettä, joka huipentuu hänen ponnistuksiinsa diagnosoida vallan syöpäpesäke nimeltä Päiväntasaajan Guinea. Kun tämä vimma yhdistetään esimerkilliseen lähdekritiikkiin, pisteliäisyyteen, aforistis-filosofisuuteen sekä erittäin taitaviin kaunokirjallisin mausteisiin, on tuloksena jotain sellaista, jota sen liian usein pöydän reunalle unohtuvan Le Monde -lehden pitäisi olla. Viimeinen, liikuttava kotiinpaluuluku epätodennäköisestä Suomesta pitäisi luetuttaa kaikilla Suomen koululaisilla. Se panee toivottavasti monet myös pohtimaan uudelleen trendikriittistä suhtautumistaan ruotsin kielen opetukseen.

"Demokratiassa oppositio tähtää hallitukseen. Diktatuurissa hallitus tähtää oppositioon. Kansanvallassa uurnat ovat äänille. Harvainvallassa uurnat ovat oppositiolle."

Heikki Aittokosken wiseventures-matkailua tulee vastaisuudessa seurattua silmä kovana. Jonkinlaista jatkoa näillekin roikkumaan jäämään tuppaaville tarinoille kaipaisi, mutta kun nimenomaan tarinoista ei ole kyse: valitettavasti todellisuus ei ole mikään aristoteliaanisesti kerrottu kertomus kliimaksinjälkeisine loppusuudelma-häntineen. Kylmää kyytiä tarjoava, mutta kyynisyyteen vaipumisen torjuva "Narrien laiva" saattaa hyvinkin olla viisain ja avartavin kirja, joka maassamme on ainakin 2000-luvun puolella kirjoitettu.

Kun en ulkomaille itse uskalla, niin luinpa ainakin sitten tämän kirjan, ja olen kannustavassa hengessä mukana, mikä tietenkin tekee minusta muiden kaltaisen lampaan. Allekirjoittanut apaatikko on mittaamattoman kateellinen Heikki Aittokosken kaltaisille rohkelikoille. Hänen observointejaan lukiessani heräsi syömmessä lämmin, tarvittaessa jouluinen toivon kipinä: maailma saattaa yllättävänkin usein parantua paremmin toteamalla kuin parantamalla. Edes hieman.