Fritz Väliliha kokkaa III

Fritz Väliliha on ns. chef altérnative -koulukuntaa
edustava itseoppimaton kokki, jonka cv:stä löytyy
mm. mielenosoituksellinen poistuminen
kesken Pattayan Nuudelifestivaalien 2007.

No niin tyypit, on taas pitkästä aikaa aika panna ne voiöljyseokset sun muut kvinoat sivumma ja luoda katsaus ympäröivään todellisuuteen, jossa palapaistia myydään hintaan 2€/400 g. Kaksi (2) kusista €uroa! Yksinkertaisempikin tajuaisi tuon olevan hinta/laatusuhteeltaan parasta lihaa, jos ei olisi traumoja siitä sukulaisesta tai tutusta, joka on keittänyt ko. lihaa aivan liian vähän, minkä seurauksena se on jäänyt sitkaaksi. Lisäksi em. sukulainen tai tuttu ei tietenkään ole vaivautunut pilkkomaan palapaistiaan lainkaan, mikä on omiaan syventämään halpapalapaistitraumoja! Yhdellekin duuniraflan tiskaajalle meni kerran Rubikin kuution kokoinen palapaistipala kurkkuun, ja kaveri itki koko loppupäivän!

Nyt tehdään kuulkaa palapaistista, keittojuureksista ja yllätysaineksista ns.

OKSATPOIS-LIHAKEITTO!

Tarvikkeemme ovat:

Rasiallinen tarjouspalapaistia(normaalihintainenkin käy ehkä)

Sipula

Pari pienempää lanttua

Pätkä palsternakkaa

Muutama porkkana

Noin puolikas mukulaselleri

Perunaa tulevasta syöjäkunnasta riippuen

Vettä sen verran, että näyttää keitolta eikä seljankalta. Luota silmiisi, ja lisää matkan varrella tarvittaessa.

Kaksi lihaliemikuuttiota

Basilikaa, mustapippuria ja /siljaa vaihtelevina osuuksina

Kurpitsa-kaalisalaattia (ainakin Felixiltä löytyy 3,1 kilon perhepäniköissä)

, tai jos ei löydy, niin kurpitsaa, kaalia, maltillisesti hunajaa ja sitruunamehua sitten vaikkapa.

Eli ei normaalia keitonvalmistusta kummempaa. Anna palapaistin rauhoittua huoneenlämmössä puolisen tuntia, pienennä ne nyrkinkokoiset kimpaleet järjellisemmän kokoisiksi, ja paista pintapuolisesti vaikka voiöljyseoksessa. Valmista lihaliemi kattilaan kaadetussa tarpeellisessa vesimäärässä kuutiot liuottamalla, pilko juures-osasto sekaan sen verran syöjäystävällisiksi palasiksi, että hän huomaa sinun nähneen vaivaa ja tehneen keittoa eikä mitä tahansa soppaa. Perunat eivät ole pakollisia, mutta oheista nyt ainakin yksi mukaan siltä varalta, että joku vanhemman polven päkki äkkää kysyä, että ihan hyvää mut onks täs perunaa. Ensin kannattaa heittää keittoon ne kovimmat juurekset. Jossain vaiheessa lisätään sitten mausteet: oma perversioni on se, että pippuri hyökkää aavistuksen päälle, ollen myös oiva vastapaino makeudelle. Henk. koht. olen muutenkin sitä mieltä, että pippuri hyökkää taas muotiin kansalaisten viimein kyllästyessä tuohon joka paikassa pursuavaan chilinkakkaan.

Keitä, kunnes liha antaa periksi. Itse keitin varmuuden vuoksi kolmisen tuntia sopivan keskiverrolla lämmöllä. Kurpitsa-kaalisalaatin lisäsin suht loppuvaiheessa, koska ko. tuotehan on sellaisenaan valmista syötäväksi.

Eräänlainen "sweet & sour" on siis oksatpois-lihakeiton konsepti. Jos jollain on toimivia makeaelementti-ehdotuksia tuon ehkä hiukan hankalasti saatavan kurpitsa-kaalisalaatin tilalle, älähdelkää. Tämä keitto muistuttakoon koko luomakuntaamme siitä, että halvalla saa hyvää, kun sen oikein oivaltaa ja kun oikein silmiin katsotaan, kun silmäni mä auki saan. Mutta jos on jäänyt vielä pari senttiä taskuun, voi keiton ohessa kokeilla vaikkapa salolaisen Kuiron Leipomon voileipägrillissä henkiinherätettyä ruisleipää + Regina Blue -sinihomejuustoa. Ja mikäli tahtoo kruunata tästä todellisen juhlalihakeiton, voipi lautasenreunaan lisätä vielä sen smetanan. 

"Mutku se palapaisti on niin sitkeää". Ihan samaa kategoriaa kuin "Mä en pidä oluesta", "Maksalaatikko on ihan kamalaa", "Yäk kaali on pahaa" sun muut yhtä löysät, täysin virheellisiin tietoihin tai mielipiteisiin perustuvat yleistävät argumentaatiovirheet.