Mika

Divarinpitäjä Mika Kankare on olennainen osa Salon kulttuurihistoriaa. Osallistuin joulukuun puolessa välissä seuraavalla tekstillä Salon Seudun Sanomain "Sata sanaa seudulta"-kirjoituskilpailuun. Sen osallistujatekstejä on tipauteltu lehden sivuille pitkin sen 100-vuotisjuhlavuotta silloin tällöin.

Mika Kankareesta oli tänään SSS:ssä juttu. Toimitus pidättää oikeuden määritellä Salon historia sodan, Högforsin, Horsman konepajan ja Nokian kautta. Saivatpahan juttuvinkin. Pitäkööt junkkinsa.


MIKA

Aloitit divarointisi Hämeentiellä. Vihreän puutalon ja kellervöityneiden painatteiden hurmaava komukombo. Sarjakuvankauniita vastakulttuurin vihtoja. Elettiin irtokarkkilaareja edeltänyttä eldorado-aikaa.

Atari 2600, Mattel Intellivision, ColecoVision, Commodore 64: sukupolveni hengenravintoketju. 6-10 markalla annoit pelata puoli tuntia. Aina saavuit minuutillensa sanomaan "Peliaika päättyy", jolloin lisärahaa oli löydyttävä.

Kerran vanhempien filyyriteinien peliporukan alfa haetutti alaisellaan uusimman Penthousen. Kuikuilin olkansa yli vaatettamattoman Lynnen.

Murtokin tapahtui. Varmaan harmittaa, sanoin. Suakin harmittais, kuittasit. Tiskillähuinijien sietokykysi oli supersankarillisen korkea.

Sitten Hämeempitie, nyt Turuntie. Käy fyysisen tuotteen kuinka hyvänsä, on elämäntyösi unohtumaton psyykkinen tuote. Ainakin pari sukupolvea avarsit. Ilman mikakankareita minä ja moni muu emme olisi me. Ollos ylpeä. Kiitos.

Kirjasto ennen ja nyt

Shit-city Salo V: Salon kulttuurin musta torstai

Salolaiset saivat tänään lukea Salon Seudun Sanomain viitossivulta, että

a) Halikon kirjasto tullaan lakkauttamaan,
sekä
b) Salon kaupungin kaikki kulttuuriavustukset tullaan lakkauttamaan vuonna 2013 (ilmeisesti pysyvästi, juttu ei kerro asiaa selkeästi).

- Tältä se nyt näyttää, sanoo kulttuuritoimenjohtaja Mirjam Martevo.

Periaatteessahan saisin käyttää omassa blogissani sellaisia sanankäänteitä kuin haluan. En tiedä, odottavatko ihmiset, että keksisin tähän asiaan jotain hirmu nokkelaa, tuoretta, ja ennen kaikkea hauskaa näkökulmaa. Oli miten oli, en kuitenkaan halua tähän hyvin alkaneeseen kevääseeni kunnianloukkaussyytteitä.

Toisaalta voi olla myös, että tämä on ns. "worst case possible" -uhkaus-uutisointi, koska ihan vielä ei ole nuija kopsahtanut. Päättäjät voivat periaatteessa päätyä päättävässä kokouksessansa johonkin päättömään almu-kompromissiratkaisuun, jonka seurauksena kulttuuriväen vissiin sitten odotetaan kiittävän kahvirahoista asfalttiin saakka kumarrellen?

Minulla on tänä vuonna keskimääräistä enemmän keikkaa Turussa.

Mikäli jollain on vireillä kommuuniprojektia Turussa tai Helsingissä, olen kuulolla.

En nyt oikein tiedä, "miltä se nyt näyttää", kun alkoi alkuiltapäivästä vituttaa niin että näkö lähti.

Minä kirjoitan tämän blogitekstini nyt, silläkin uhalla, että se vaikuttaa tänäkeväisen kohdeavustushakemukseni käsittelyyn.

Kulttuuri = Tapa elää. Viides käsky = Älä tapa. Siinä sanastoa Salolle, Kuusinen out.

Shit-city Salo I

Otsikko ei ole tuulesta temmattu. Se juontaa juurensa 80-luvulle. Salon ainoa (ja takuulla myös pitkäaikaisin) "graffiti" oli Helsingintien ja Kirkkokadun risteyksessä sijainneen vakuutusyhtiön kivijalassa, ja ko. spraymaali-kannanoton teksti käsitti ym. otsakkeen kaksi ensimmäistä sanaa. Kukaan ei edelleenkään tiedä, kenen aikaansaannos tämä legendaarinen taideteos oli. Järjestysluvun olen katsonut tarpeelliseksi lisätä perään, koska blogitekstejä tulee tästä aiheesta vastaisuudessa hyvin todennäköisesti lisää.

Kotikaupunkini -talouksiin on postitettu "Kulttuurisalo" -niminen lehti. Julkaisu on osa Salo 2011 -kampanjaa. Silmiinpistävän tyylikkäästi taitettu lehti sisältää erittäin asiallisia artikkeleita, jotka eivät tosiaankaan kerro pelkästään taidenäyttelyistä tai oopperoista. Lehden teossa on hienosti sisäistetty se jalo tosiasia, että loppupeleissä kaikki on kulttuuria, sen eri osa-alueita.

Mikä on tietenkin saanut trollit liikkeelle. Kaksikin näppäräsormista kujeilijaa tuomitsi tänään Salon Seudun Sanomain tekstiviestipalstalla kulttuurin tämänkaltaisen, kalliin näkyvyyden 160 merkillään. Mikäli joku pokkana ehdottaa, että tämänkin lehden painokustannukset olisi voinut ennemmin käyttää urheilupuiston jääkiekkokentän jäädyttämisen, niin eiköhän tämä "joku" ole jonninmoinen fantasiaolento. Painettu kulttuuri on urheilulta pois: juupa juu ja liiba laaba, hyvä yritys, lukion pojat! Ei kukaan tosissaan enää noin tyhmiä latele. Kotikaupungistamme on nimittäin vuosikymmenten myötä kehittynyt kouluesimerkkimäinen Culture-City Salo. Syvällä sisimmässämme me salolaiset rakastamme kulttuuria ja taiteita, iloiten siitä, että se edes joskus tulee ihmisten koteihin ja verkkokalvoihin. Emme me ole olleet pelkkää Nokiaa enää pitkään aikaan! Olemme myös suunnattoman ylpeitä siitä, että näinä vaikeina aikoina pystytään pitämään yllä prosenttitaide-periaate. Salon kulttuurin näkyvyys luo uskoa ihmiseen, humaaniuteen, ihmisyyteen ja homouteen. Poissa ovat vilppi, kateus ja numeraalinen palikka-ajattelu!

Salo on Varsinais-Suomen kulttuurihelmi, mitä nuo koululaiset välillä nyt vähän pilailevat tekstareitse. Muuttakaa tänne! Kaikki!