Poppe-kissan ikuinen varjo

Tämä on yksi presidenttiehdokas Paavo Arhinmäen vaali-
julisteista. Sen on suunnitellut taiteilija Teemu Mäki.
Koska sen on suunnitellut taiteilija Teemu Mäki, on
juliste automaattisesti ala-arvoinen, kuvottava ja paheksuttava,
ja vastaavasti Arhinmäkeä tulee pidättäytyä äänestämästä
ikuisiksi ajoiksi. Ainakin mitä netin "keskustelupalstoilla" riehuvaan
anonyymiin oikeassaolioiden massaan on uskominen.

Kansa saa sellaiset hallitsijat kuin se ansaitsee.

Sarjakuvantekijä Pertti Jarlan erinomaiset kolumnit aiheesta löytyvät täältä ja täältä.
Oma silmitöntä Mäki-raivoa koskeva blogipuheenvuoroni löytyy täältä.

 

Onko täällä pahoja aikuisia?

Pekka Simojoen "Tulkoon joulu" on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa yhteislauluun kelpaavien joululaulujen kaanonissa. Rauhaisa, aiheeseensopiva 6/8 leirinuotioriparimeininkihän kappaleessa on muuten, mutta olen tasavarma siitä, etten voi olla ainoa ihminen, joka ei tule koskaan pääsemään yli ko. kappaleen kertosäkeen kohdasta "Pääskööt vangit vankiloistaan".

Eli aaton koittaessa linnakundit lomille lops, ehkä jopa kokonaan vapaalle jalalle? Sellien ja porttien ajastettujen lukkojen aukeaminen tasan 24.12. klo 0:00 synnyttäisi hyvin mielenkiintoisen skenaarion, jouluisen pelon ilmapiirin, etten sanoisi. Väitteeni perustan paitsi näkemääni tv-sarjaan "Oz", myös lukemiini uutisiin, joissa jossain päin ulkomailla yli yksi ihminen on karannut vankilasta, eikä jälki ole useinkaan ollut kovinkaan primetimeä kamaa.

Toisaalta, Joulupukin odottelu illan pimeyden tullen saisi hyvinkin adrenaliinisekoitteisen lisätason, kun myös vanhemmat joutuisivat tosissaan tsekkailemaan ikkunoista ja ovisilmästä, että onko siellä tosiaan se Pukki vai vapautettu Frizl-Siltavuori-Breivik -akselin puolielukka. Kolme viisasta miestä korvautuisi kolmellatuhannella ihan helvetin vaarallisella miehellä. Ja sillä seudulla oli fouganthineja kedolla.

Tällainen jouluinen oikeusjärjestelmä kehkeytyisi traditioituessaan jonkinlaiseksi päähäntaputtelun ultimatumiksi, jota vastaan "tavalliset ihmiset" ja "kansa" saisi ad infinitum anonyymiä pähkittävää nettijulkaisujen keskustelufoorumeilla sekä lehtien tekstaripalstoilla.

Raiskaajat yöpyivät torin joulukuvaelman heinillä härkien kaukalon - katso kuvat!

Marjasato 2011

Eilen tuli Perniössä poimittua neljän pensaallisen verran mustaviinimarjoja. Määrällisesti tuo teki kaksi isoa kulhollista. Herukkainpoiminta ei ole yhtään vastenmielistä aktiviteettia, kunhan vain varaa aikaa ja malttaa poimia rauhassa, vallitsevista olosuhteista nauttien. Zen ja viinimarjojen noukinta, tiedättehän.

Mielenkiintoisinta on tutkiskella, mitä kaikkea pensaksien eliöstöstä oikein voikaan löytyä, kun oikein tonkii. Monen marjaryppään kupeesta löytyi pikkuinen etana, vihreänkeltainen niljake. Hetikohta lehden alapinnasta saattoi paljastua monen neliösentin matto jotain ihme munia, olettaisin kyseessä olleen hämähäkin.

Parasta kuitenkin oli, kun kolmannen pensaan yhden lehden alta löytyi karussa oleva, etsintäkuulutettu elinkautisvanki.

Jari-Matti Forsberg (s.1963)

Jari-Matti Forsberg tuomittiin kuusi vuotta sitten elinkautiseen, kun hän oli pöydänjalalla rusikoinut kaksi pokerikaveriaan hengettömäksi. Ei hän kohdattaessa käyttäytynyt yhtään aggressiviisesti, vaikka uutisissa oli tästä varoitettu. Tietenkin pelästyin aivan perkeleesti, mutta yllätyksekseni syyttä: venkula vain totesi valonarkoja silmiään auringolta peitellen, että jaa-a, taisi pako päättyä tähän. Tiedosti ehkäpä, ettei kannata tehdä lisätyhmyyksiä, tai kakku vain pitenee. Minkäänlaista uhkaa ei ollut ilmassa missään vaiheessa. Siinä minä istuin muovijakkaralla ja selitin, ettei elokuun alussa välttämättä kannata mennä viinimarjapuskaan piiloon, noukinta-aikana.

Toin Jartsalle muutaman mikrossa lämmitetyn veriletun puolukkahillon kera. Syötyään hän kiitti ja kysyi, että aionkos nyt soittaa paikalle poliisit. Kysyin, haluaako hän. Ei halunnut. Kerroin, että minun puolestani saat piileskellä tässä pensaassa niin kauan kuin huvittaa. Poimin loput marjat ja palasin tupaan. Jari-Matti Forsbergin myöhemmistä vaiheista minulla ei ole tietoa, teksti-tv:ssä ja puoli yhdeksän uutisissakin on vain jotain nonstoppia talous-shittiä.

Miksi jätin Jartsan jatkamaan pakoaan?

Koska me tarvitsemme vankikarkureita. Me tarvitsemme vankikarkureita, huumekauppiaita, -käyttäjiä, helvetinenkeleitä, bandidoksia, bandiitteja, sekopäitä, vandaaleja, bandaaleja, va som helst! Koska jos heidät saataisiin kiinni -ehkä peräti pois keskuudestamme-, suljettaisiin hyvin pian vankiloihin punaisiapäin kävelijät, kiroilijat, tupakoijat, liikaa karkkia syövät, opiskelija-aktiivit, veroja kiertävät sienen- ja marjanpoimijat sekä pullonkerääjät sun muut lundby/barbie -järjestelmän vaarantajat.

Uskon, että yhteiskunnassa orwellismin määrä on vakio. Tyhjä vankila on mahdollinen vain sen avajaisissa.

Itellmodernismia

Iankaikkinen taidekeskustelu velloo jälleen kerran. Aamenta ei näy, eikä tule. Iankaikkiset taidekeskustelut Suomessa ovat noudattaneet jo 23 vuoden ajan samaa kaavaa. Jonkin aikaa ehkä jaksetaan kuunnella taiteilijaosapuolta, mutta heti puheen kääntyessä rahaan joku käyttää jo kauan sitten hiirenkorville kuluneen Teemu Mäki -kortin, mikä tarkoittaa tietenkin automaattisesti sitä, että on voittanut tämän(kin) taide"väittelyn".

Taiteilija Teemu Mäki (1967-) tappoi vuonna 1988 kissan tylsällä kirveellä videomontaasiaan "Sex and Death" varten. Kuusi sekuntia kestävä tappo-otos löytyy tätä nykyä Kuvataiteen keskusarkiston kokoelmista.

Tyhmyydestä sakotettiin, mutta kansankäräjät langettivat Mäelle lisäksi henkisen elinkautistuomion ja "kissantappajan" ikistatuksen. Mäestä tuli virallinen huonon taiteen messias ja penttilinkola. Kansalaiset velvoitettiin pitämään huolta siitä, että kissantappajuus ulettuisi ainakin kolmeen polveen: Mäen lapset olisivat kissantappajan lapsia, ja hänen lapsenlapsensa kissantappajan lapsenlapsia. Mediaa on ohjeistettu Mäkeä haastatellessa muistuttaa jutuissa kissantappajuudesta vähintään kerran. Teemu Mäelle on myös oma, poikkeuslailla säädetty veroilmoituskaavake 15b: "Selvitys kissantappajan tulonhankkimiskuluista". Mikäli tuntee Teemu Mäen, voi saada syytteen kissantappajan kanssa kaveeraamisesta, ja enimmillään 2 vuotta ehdollista. Mäellä on myös lähestymiskielto kaikkiin eläimiin: kissoille 50 metriä, muille 20 metriä, voimassa niin kauan kuin faunaa riittää. 2004 Kiteellä nähtiin kissanäyttelyssä Teemu Mäeksi luultu mies, joka välittömästi joukkopahoinpideltiin raajarikoksi, ja paikallinen nuori isäntä ejakuloi vielä hänen päälleen. 

Mäen saama rangaistus on ankarin maassamme koskaan langetettu sanktio. Eikä siitä vastaa Suomen oikeuslaitos, vaan omankäden virtaset.

Oheisen Teemu Mäki -kortin kuva on Kukkahattutäti.com -sivustolta. Se sisältää kuvia, joissa ihmiset ovat sonnustautuneet kukkahattuun. Kukkahatulla he haluavat ottaa kantaa mm. siihen, miten erään nimeltämainitsemattoman puolueen kannattajat tuppaavat niputtamaan eri mieltä olijat "kukkahattutädeiksi". Teemu Mäki haluaa kukkahattuilullaan uskoakseni ilmaista kantavansa huolta siitä, miten em. nimeltämainitsemattoman puolueen edustajat sekoittavat taidepoliittisella linjauksellaan termit "taide" ja "viihde".

Toisaalta näen Teemu Mäen myös panevan itsensä likoon taannuttamalla itsensä siihen perinteiseksi miellettyyn ihmisiksiolemisen diskurssiin, jolla nimeltämainitsemattoman puolueen kannattajat liikuskelevat. Marskia sotakirjallisuutta, iskelmää, iltatoria, riimirunoutta, kukka-asetelmia. Mäki on tässä kuvassa herkullisen irvokas, paradoksaalinen kukka-asetelma miehestä, joka ei saa sitä yhtä ainutta tyhmää tekoaan anteeksi kansalta, joka antaa tuhat tyhmää tekoa tehneille nykäsille ja tuksuille aina anteeksi. Postmoderniuden huippu, mestariteos, oli tahallista tai ei. Se on se kukkahatunpukija, päästä Barabbas!

Ehkä jonain päivänä koittaa utopia, jolloin Teemu Mäki on jätetty rauhaan. Hiljentävää, että joudun vielä vuonna 2011 kirjoittamaan tästä, näin. Dixi. Ja kun on dixi huudettu, sit' kommentoida ei.

PS 26.3.2011: "Jos taideteos tavoittaa vain pienen joukon ihmisiä, mutta koskettaa heitä voimakkaasti ja muuttaa pysyvästi, voi teoksen yhteiskunnallinen vaikutus olla suurempi kuin sellaisella teoksella, joka tavoittaa valtavan yleisömäärän, mutta koskettaa sitä vain lievästi ja hetkellisesti." (Teemu Mäki artikkelissaan Käytännöllisen utopian alkeet)

Panta

Tänään hyväksyttiin säädelmä, jonka ansiosta lievästi raiskanneet, varastaneet tai murhanneet vangit saavat vastedes nauttia tuomionsa kotona, kunhan pitävät jalkapantaa.

Olen väsynyt ottamaan kantaa kaikkeen, esim. ihmisten sisäänrakennettuun typeryyteen, väärinäänestämisiin tai persujen väistämättömään valtaannousuun. Tyydyn vain olemaan satavarma siitä, etten ole ainoa ihminen, jolle on em. uutisesta tullut mieleen Schwarzenegger-puoliklassikko "Running Man":in alku räjähtävine päineen. 

Tai sitten entäpä!: