perjantai 25. maaliskuuta 2011

Itellmodernismia

Iankaikkinen taidekeskustelu velloo jälleen kerran. Aamenta ei näy, eikä tule. Iankaikkiset taidekeskustelut Suomessa ovat noudattaneet jo 23 vuoden ajan samaa kaavaa. Jonkin aikaa ehkä jaksetaan kuunnella taiteilijaosapuolta, mutta heti puheen kääntyessä rahaan joku käyttää jo kauan sitten hiirenkorville kuluneen Teemu Mäki -kortin, mikä tarkoittaa tietenkin automaattisesti sitä, että on voittanut tämän(kin) taide"väittelyn".

Taiteilija Teemu Mäki (1967-) tappoi vuonna 1988 kissan tylsällä kirveellä videomontaasiaan "Sex and Death" varten. Kuusi sekuntia kestävä tappo-otos löytyy tätä nykyä Kuvataiteen keskusarkiston kokoelmista.

Tyhmyydestä sakotettiin, mutta kansankäräjät langettivat Mäelle lisäksi henkisen elinkautistuomion ja "kissantappajan" ikistatuksen. Mäestä tuli virallinen huonon taiteen messias ja penttilinkola. Kansalaiset velvoitettiin pitämään huolta siitä, että kissantappajuus ulettuisi ainakin kolmeen polveen: Mäen lapset olisivat kissantappajan lapsia, ja hänen lapsenlapsensa kissantappajan lapsenlapsia. Mediaa on ohjeistettu Mäkeä haastatellessa muistuttaa jutuissa kissantappajuudesta vähintään kerran. Teemu Mäelle on myös oma, poikkeuslailla säädetty veroilmoituskaavake 15b: "Selvitys kissantappajan tulonhankkimiskuluista". Mikäli tuntee Teemu Mäen, voi saada syytteen kissantappajan kanssa kaveeraamisesta, ja enimmillään 2 vuotta ehdollista. Mäellä on myös lähestymiskielto kaikkiin eläimiin: kissoille 50 metriä, muille 20 metriä, voimassa niin kauan kuin faunaa riittää. 2004 Kiteellä nähtiin kissanäyttelyssä Teemu Mäeksi luultu mies, joka välittömästi joukkopahoinpideltiin raajarikoksi, ja paikallinen nuori isäntä ejakuloi vielä hänen päälleen. 

Mäen saama rangaistus on ankarin maassamme koskaan langetettu sanktio. Eikä siitä vastaa Suomen oikeuslaitos, vaan omankäden virtaset.

Oheisen Teemu Mäki -kortin kuva on Kukkahattutäti.com -sivustolta. Se sisältää kuvia, joissa ihmiset ovat sonnustautuneet kukkahattuun. Kukkahatulla he haluavat ottaa kantaa mm. siihen, miten erään nimeltämainitsemattoman puolueen kannattajat tuppaavat niputtamaan eri mieltä olijat "kukkahattutädeiksi". Teemu Mäki haluaa kukkahattuilullaan uskoakseni ilmaista kantavansa huolta siitä, miten em. nimeltämainitsemattoman puolueen edustajat sekoittavat taidepoliittisella linjauksellaan termit "taide" ja "viihde".

Toisaalta näen Teemu Mäen myös panevan itsensä likoon taannuttamalla itsensä siihen perinteiseksi miellettyyn ihmisiksiolemisen diskurssiin, jolla nimeltämainitsemattoman puolueen kannattajat liikuskelevat. Marskia sotakirjallisuutta, iskelmää, iltatoria, riimirunoutta, kukka-asetelmia. Mäki on tässä kuvassa herkullisen irvokas, paradoksaalinen kukka-asetelma miehestä, joka ei saa sitä yhtä ainutta tyhmää tekoaan anteeksi kansalta, joka antaa tuhat tyhmää tekoa tehneille nykäsille ja tuksuille aina anteeksi. Postmoderniuden huippu, mestariteos, oli tahallista tai ei. Se on se kukkahatunpukija, päästä Barabbas!

Ehkä jonain päivänä koittaa utopia, jolloin Teemu Mäki on jätetty rauhaan. Hiljentävää, että joudun vielä vuonna 2011 kirjoittamaan tästä, näin. Dixi. Ja kun on dixi huudettu, sit' kommentoida ei.

PS 26.3.2011: "Jos taideteos tavoittaa vain pienen joukon ihmisiä, mutta koskettaa heitä voimakkaasti ja muuttaa pysyvästi, voi teoksen yhteiskunnallinen vaikutus olla suurempi kuin sellaisella teoksella, joka tavoittaa valtavan yleisömäärän, mutta koskettaa sitä vain lievästi ja hetkellisesti." (Teemu Mäki artikkelissaan Käytännöllisen utopian alkeet)