perjantai 31. joulukuuta 2010

Rahiksen kohderyhmä

Kuten me kaikki, myös minä haluan mahdollisimman paljon ja usein vastikkeetonta rahaa. Niinpä päädyin pelaamaan kauppareissullain' RAY:n pokeriautomaattia. Hävisin. Tuli kalliit munat ja wc-paperit. Tarkat summat ovat liikesalaisuus, ette saa koskaan niitä tietää.

RAY:n peleistä kertyvää pottia jaellaan ilmeisen avokätisesti "kansanterveydelle". Mitä se on?

Päätin, että minusta tulee isona mahdollisimman sairas ja vammainen veteraani. Nämä on varmasti mahdollista toteuttaa esim. tulevan Korea-kahinan kautta. Tietenkin ilmoittaudun Pohjois-Korean riveihin, koska siellä on tiettävästi hanuridivisioona, ja Samsung-telkkarillani on taipumusta kadottaa jo viritetyt tv-kanavat prkl. Vanhahan minusta tulee joka tapauksessa. Ja mikäli tautinen, inva sodankäynyt vanhus ei riitä, täytyy varmaan vielä käväistä jossain nykytaidemuseossa heittämässä pari kärrynpyörää.

Ja jo alkaa ropista vastikkeetonta rahaa, takuulla! Ja jos ei, minä teen tästä valituksen. Enkä pelaa jassoa enää koskaan.

torstai 30. joulukuuta 2010

THE MORBIDLY OBESE FINN'S GUIDE TO THE GOD-FORSAKEN ENGLISH

CHAPTER 1

Colonel (mil., med.) High-ranked military doctor, who's speciality is to check privates' small bowels --> colonialism

Flog An English game played with a giant vacuum cleaner, which is used for trying to suck the flog-ball from ~2 miles away

Germany Germuch (Former North Germany)

Genitalia The Italian airline company, which did not get very much "air under its wings", so to speak (Bankrupted 2003)

Gnant The birthgiving

   Pregnant A woman before birthgiving

   Postgnant A woman after birthgiving

   "The gnant's beginning!" "The bitch is gnanting!"

Income Premature, unprotected ejaculation to partner's vagina. Outcome usually at least pregnancy, sometimes pregronald

Isn'trael Palestine

Kunt The genitalia of a female clown

Liversnooker The innovative combination of billiard, soccer and love for alternatives of meat

Owomen Like an omen, but worse

Rightunders The amount of nonexistent food that's already eaten before the meal starts

Testimony (med.) A very rare inspection method where the doctor manipulates the patient's pen(i)s, thus trying to locate his ball points.

Touche A patented system used for testing Stevie Wonder's eyesight

Vooek Two Dutch people having an intercourse

Welgo Not welcome

Womenstruation Male menstruation

Rahamies

Kuten terveen, bennyhill-henkisen kolmevitosen miehen kuuluu, olen tietysti käynyt stalkkaamassa ja peeppaamassa teinityttöjen blogeja. Herutuskuvat ja angstiset itsensäviiltelyrunot ovat niissä tietenkin jo vakiokamaa, mutta uutena asiana minulle tuli trendi, jossa otetaan omaan blogiin kuvia seteleistä. Ilmeisesti näillä otoksilla on tarkoitus viestittää ulkomaailmalle, paljonko on saatu joululahja-, konfirmaatio- tms. -rahaa.

Omakaan blogini ei siis ole täydellinen ja 2010-luvun asettamat asianmukaisuusvaatimukset täyttävä ennen kuin panen linjoille oman kontribuutioni aiheesta:

Metallista pätäkkää! Vasemmainen esine ei ole kolikko, vaan vihreän paitani irronnut nappi, joka pitäisi varmaan uudelleenkiinniommella joskus lähivuosina. Erityisen ylpeä olen oikeanpuoleisesta viisicenttisestä, jonka löysin Halikon K-Market Pirkkatorin pihalta joskus syksyllä 2010.

Yksi suurimmista unelmistani on löytää joskus hakaristinappi. Eikä siis mistään kaupasta tai kirpparilta, vaan nimenomaan löytää. Kadulta, lattialta, tieltä, ajeltumasta. Jos tällainen ihme tapahtuisi, sitä varmaan vain katsoisi melankolisen tyytyväisnä elämäänsä taaksepäin ja puistelisi päätään, että eiköhän tämä ollut aika pitkälti tässä.

Bändipaita

Ostoskeskuksissa hengaa vallan mannermaista nuorisoa. Noin minuutin kestäneen läpikulkumatkan aikana kuulin viitisen vittua. Kaikkia yli viisikymppisiä tietty korpesi moinen tapainturmelus. Mutta tokkopa "Kellopeli appelsiini" todeksi on tullut. Näin on aina nääs ollut. Nuorisolla ei ole koskaan ollut paikkaa mihin mennä. Paitsi ennen vanhaan, tansseihin. Mutta se on taas toinen juttu. Tästä on hankala kirjoittaa, koska en ole koskaan itse ollut nuori.

Tämänkertainen suosikkiteinipaskiaiseni oli energiajuomapeelo, jonka avoimen takin alta pilkotti Led Zeppelin -fani(T-)paita. Ei olemus oikeastaan viestinyt rockhenkisyyttä, vaan enemmän säälittävyyttä siitä, että vanhemmat, joiden gamet ovat jo over, reflektoivat nuoruuttaan lapsiparkoihinsa. Hei: ei vuosituhannen vaihteen paikkeilla syntyneellä kuulu olla Led Zeppelin -paitaa! Tuollainen vaatetus on pelottava aikavääristymä, josta Stephen Hawkingillakin varmasti olisi sanansa sanottavanaan. Hittovie: me parumme televisioidemme ääressä ehtimiseen sitä, miten etelämpänä lapset opetetaan paiskelemaan oletetun vääräuskoisen vihollisen niskaan kiviä, ja itse puemme jälkikasvumme kledjuihin, joiden rinnuksissa on reliikkejä.

Ironiaa? Juu ihan varmasti jepjep. Oikeasti fani? Isämusa-fani? Olisiko se kivittäminen sittenkin rakentavampi, turvallisempi historiallinen jatkumo? Tarjoilija, yksi vasektomia, kiitos, ja jälkiruuaksi pistooli siltä varalta, että kohtaan teinin, jolla on Toto-paita. Yksi luoti riittää.

Itseäni varten.

Sumpin oletusasetukset

Kahvilakahvin default-kuppikoko näyttäisi olevan aina A eli pieni.

Vilhonkadulla kävellessä meinaa koko ajan kompastella ständeihin, joissa mainostetaan notta "Kahvi ja pulla 2,80€" tjsp. Vähänpä on kahvitarjous-neitsyen monttu ammollasa kun tiskillä luetaankin tuomio tyyliin "3,20€" tahi "3,60€". Että eipä koskenutkaan tarjous isoa kahvia.

Kuppivalikoimaa katsellessa sitä vaan alistuen, puolikatkerana panee merkille, miten se "iso kuppi" on käytännössä normaalikuppi, ja tarjoukseen kuuluva "pieni kuppi" muistuttaa lähinnä sormustinta tai pessaaria jossa on korva.

Muutamalla tilkalla saisitte JanneSedän onnelliseksi. Ette laskisi niitä tippoja, arvon kahvilanomistajat. Teidän mikkihiirikahvitarjouksenne ovat modernia laihialaisuutta, kulttuuria, jonka pitäisi kuolta suurten ikäluokkain mukana.

Kulta-aikoinani Hellsingissä asuessani sain kerättyä Sanomatalon Wayne's Coffeen leimakorttiin täydet kymmenen leimaa, minkä palkkiona sain ilmaisen kahvin. Vaan tiskillä käärme-s-vikainen trendimuija ilmoitti, että isoa kahvia ei saa ilmaiseksi. Niinpä päätin, ettei tämä kaupunki ole minua varten, ja muutin pois.

Kun on näin tarkkaa, niin vaikuttaapa siltä, että kahvista tullaan vielä käymään sotia.

Vai onko sittenkin niin, että kahviloissa tarjottavat kahvit ovat lakisääteisesti sitä maailman kalleinta sorttia, joka perustuu kenialaisnäätien kakkaamiin kahvinjyviin, pannullisen arvo katukaupassa 300 euroa?

Nähdäpä joskus katustandi, jossa lukee "Iso kahvi + pulla 2,80€", tai edes rehellisesti "Pieni kahvi + pulla 2,80€", niin se olisi kuluttajansuojan Nobel hetj'! "Varoitus! Koskee vain pientä kahvia!"

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Facebookista allikkoon?

Lähdin Facebookista 17.12. Hankala päätös oli hautunut jo pitkään. Sitten vain huomasin, että FB-käyttäjätilin dellaaminen oli tehty helpoksi, kappas! Klik, klik! Sir, no more, Sir! Sir, enough 'Nam for me, Sir! Ja hätäkös tässä: FB-sisällöstä suurin osa löytyy uudistetulta kotosivustoltani www.jannekuusinen.net.

Kun inehmo tuntee itsensä Mark Zuckerbergin huoraksi, ei ole tällöin hyvä olla hänen. Kun hän tuijottaa ehtimiseen pikkuista maapalloa sen päälle ilmestyvän punaisen numeropuhekuplan toivossa, on tultu johonkin, josta pitää päästä eroon. 35 vuotta koossa, ja jotain pitäisi saa'a aikaankin. Eikä se onnistu ruutua töllistelemällä, vaan Realbookissa.

Ja se nettiviha, se vain vyöryi päälle liian helposti. Virtuaaliset lynkkuuporukat sekä idioottien blogilinkit saivat voimaan niin pahoin, että katsoin parhaaksi pystyttää oman blogin. Jokainen on oman itsensä idiootti. Jos et voi voittaa idiootteja, liity heihin! Ja jos kirjoitan tänne tarpeeksi hyvin (huonosti?), pääsen häiriköimään linkiksi ehkä juuri sinun FB-sivullesi, [Bond-konna -nauru on]Buhahahahahaha![Bond-konna -nauru off]

Yksinäistä hamsterielämää viettävän on kai hyvä säilyttää edes jonkinlainen, periaatteellinen kontakti ulkomaailmaan. Facebook-"yhteisöpalvelun" "verkottuminen" ei tuntunut pidemmän päälle luontevalta. Pirum'moisen addiktoituneisuuden myötä syntyi äärimmäisen epäterve tila, jossa teki mieli olla kaikesta jotain mieltä. Ja juuri sitä koetan elämässäni välttää. Vastineeksi / lääkkeeksi koetan nyt tätä hehkutettua, suositeltua bloggaamista. Siitä huolimatta, että nämä tekstit näkyvät nyt kaikille, eivätkä vain n.170 FB-ystävälleni, aion edelleen olla oma itseni. Ajatus yksittäisestä ihmisestä horisemassa mukavia, vähemmästä väkisinverkottumisesta, enemmästä yksipuolisesta viestinnästä, pidemmistä ja rakentavammista keskusteluista, houkuttaa. Lisäksi vanhaa sisältöä on 1000x helpompi kaivaa esiin kuin FB:ssä.

On tullut pitempien statusten aika.