lauantai 24. toukokuuta 2014

Parsa, parsar, pörs, pyrsit

Parsasesongit kannattaa aina käyttää hyväksi, vaikka harmillisen suuri osa tavarasta onkin ulkomailta. Parsa on kuitenkin sangen miellyttävä ja joustava luojanluoma, viherpuolen odotettu beaujolais nouveau! Toimii sekä keitettynä että paistettuna, suosin jälkimmäistä, lisukkeina Inarinjärven kokoinen kartoissa näkyvä lätäkkö voisulaa, keitettyä kananmunaa sekä vahvalti chiliä. Mutta toisaalta: ällös väheksy myös parsatangon sellaisenansa syömistä / tanssimista, sillä parsassa on miellyttävä, hernemäinen maku. Ikäänkuin varaslähtö kesään, notta!

Helppoakin, jopa minä onnistun. Olen lukenut parsan suosituspaistoajan olevan noin 5-7 minuuttia, mutta itse paistan kyllä kymmenisen. Ja muistattehan ennen paistoa paitsi huuhdella parsat, myös poistaa niiden puumaiset alaosat!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Toukokuun tiukka tieteiskysymys

Olen jo jonkin aikaa pähkiellyt seuraavaa, SciFi:n maailmaan sijoittuvaa ja ajoittuvaa hankalaa kysymystä:

perjantai 9. toukokuuta 2014

Pidättäytymisvinkkejä X-sukupolvelaisille 2014

Tähän väliin luettelen kynnemem asiaa, joita teidän X-sukupolvelaisten ei kannata tehdä, toteuttaa, mainita tai yliylistää hiukankin nuorempien läsnäollessa, sillä he eivät koe niitä hauskoina tai mielekkäinä, ainoastaan nolostuttavina. Temppuilkaa seuraavien kusenpolttamuuksien parissa mieluusti privaatisti ikäistenne parissa, jos silloinkaan, sillä x-polvesta ei poika parane.

1) Hiukankin syvemmän lasin, pahvisen talouspaperirullakeskiön tai metalliämpärin haltuunne saatuanne siihen ei välttämättä ole pakko alkaa krohista astmaatikon lailla. Darth Vader on toki vaikuttava hahmo, muttei alle nelikymppisille enää niin kova juttu, paljolti, koska KIITOS Jar Jar Binks 1999-

2) Kun joku läsnäolioista päästää suustaan mennä-verbin yksikön kolmannen persoonan imperfektin, suositan vahvasti pitämään sisällänne se teatraalisen "MENI MENI MENI"-mongertamisen mielitekonne, vaikka tottahan toki se oli silloin 80-luvulla sen Poliisiopisto-elokuvien überkomisarion sanomana maailman hauskin juttu. Maailmalla on kuitenkin taipumusta muuttua. Ja poliiseilla sen mukana, esim. nyt vappuna ne eivät olleet ihan poliisiopistomaisimmillaan.

3) Kun tulee juttua tai bätleä parrakkaista miehistä, Juha Mieto -kortin käyttö ei kannata. Väinämöinen, Joulupukki ja Marx ovat ajattomuudessaan suositeltavampia. Kari Rydman ja Kaj Chydenius ovat ok, kunhan teillä on näyttää kuvat. Oma suosikkini on USA:n suosikkipoliitikkoni Vermin Supreme.

4) Juu. Pelättiin ydinsotaa paskat housussa kaikki ja nähtiin "Threads"-leffan lapsiltakielletyimmät fragmentit pienenä, mutta valitettavasti se ei tee meistä kylmän sodan veteraaneja. Ko. konsepti ei ole enää yksinkertaisesti muodissa, eikä oikeastaan mahdollinenkaan: ysärisukupolvi tajuaa jo ihmiskunnan itsesuojeluvaiston olevan niin vahva, ettei tätä kaikkea kannata noin vain posautella päreiksi. Vai mitä? 

5) Ne Wartburgit liikenteessä silloin joskus. Älkää edes yrittäkö kuvailla, koska se ei ole mahdollista, sillä sanat eivät haise.

6) Kyllä, telsukanavia oli kaksi, joillakin oli vielä mustavalko-tv:itä, Dallas tuli kerran viikossa. Merkitään pöytäkirjaan, mutta vain kerran, jos sopii. Ei näitä asioita ole pakko yrittää korvatatuoida auditiivisesti heille, joille sana "rinnakkaisohjelma" ei tarkoita mitään - eikä edes tuo mieleen mitään! 

7) Commodore 64 -kotimikrolla on upeat, rajoitettujen resurssiensa hyödyntämisen ihmeisiin verrattavat hetkensä, mutta kun oikein silmiin katsotaan ja kättä sydämelle asetellaan, yli puolet hehkutuksistamme on silkkaa kateutta noita aivan järjellä käsittämättömiä nykyvempeleitä ja -pelejä kohtaan. Ruumiitkin jäävät ruudulle, eivätkä katoa välkkyen, mikä korpesi silloin aikoinaan suunnattomasti. Kuten myös se, että nicepuoliset ikätoverit pysyttelivät visusti tietokoneista erossa ja keskittyivät räikeästi meikkaamiseen. Mikään ei ole ollut maailmanhistorian aikana niin väärässä paikassa väärään aikaan kuin old school -nörtti! Tämän voi toki sivumennen mainita, mikäli haluaa säälipisteitä: niitä kyllä irronnee, sillä eivät nykyiset ventinikäiset sentään sadisteja ole.

8) Älkää Herran Jumalan Jehovan tähden mainitko pastellivärejä edes kuiskaten, sillä se saattaa panna alulle lumipalloefektin, jonka seurauksena ne tulevat jälleen muotiin!!!

9) Pidäkkeetön innostuminen Rubikin kuutiosta, Vesihelmi-pelistä, Kimblestä tai siitä muovisesta ristinollasta, jota pelataan pyöreillä poleteilla ylhäältä kehikkoon pudottamalla, antaa teistä vain ja ainoastaan imbesillin ja kretinistisen kuvan. Että pitäisikö tuo viedä johonkin laitokseen jo ja antaa sille Aarikan puupallo ennen kuin se alkaa hajottamaan (sic, kannattaa tässäkin vain suosiolla antautua seuraamaan aikaa) paikkoja ihan berserkkinä.

10) Ja me nyt satumme olemaan se viimeinen kovaonninen sukupolvi, joka näki neekereitä ainoastaan lakritsimainoksissa ja siinä yhdessä vakuutusmainoksessa (hymyilevä murjaani nousee merestä ja sanoo kameralle "Sampo!") ja joka härkäpäisesti ei suostu uskomaan, että neekeri voi oikeasti loukata toista, jolloin se on kuin onkin mahdollista vaihtaa neutraalimpaan sanaan. Ajatus siitä, ettei koko ihonväriasiaa otettaisikaan ensinkään esille, on tietenkin tuomittu lähtökuoppiinsa, joten älkää tuhlatko aikaa koko aidan selittämiseen meille, joille sen kaikki seipäät ovat nokikeppejä, piste. Henkilökohtaisesti minua kyllä pännii enemmän tuo Sampo, koska siitä tulee mieleen eräs Ayn Randia anteeksiantamattomasti palvova ylämaailman bestwisser.

Taas varmaan ihmettelette, miks mä oon (aina/taas) niin negatiivinen. Enkä ole. On myös menneiden vuosien asioita, joiden absoluuttisesta hyvyydestä voi puhtaalla omallatunnolla saarnata nuoremmille loppuikänsä. Esimerkiksi flipperit. Ei nyt tule muuta mieleen, mutta hei - flipperit!