Kirjasto ennen ja nyt

Pidättäytymisvinkkejä X-sukupolvelaisille 2014

Tähän väliin luettelen kynnemem asiaa, joita teidän X-sukupolvelaisten ei kannata tehdä, toteuttaa, mainita tai yliylistää hiukankin nuorempien läsnäollessa, sillä he eivät koe niitä hauskoina tai mielekkäinä, ainoastaan nolostuttavina. Temppuilkaa seuraavien kusenpolttamuuksien parissa mieluusti privaatisti ikäistenne parissa, jos silloinkaan, sillä x-polvesta ei poika parane.

1) Hiukankin syvemmän lasin, pahvisen talouspaperirullakeskiön tai metalliämpärin haltuunne saatuanne siihen ei välttämättä ole pakko alkaa krohista astmaatikon lailla. Darth Vader on toki vaikuttava hahmo, muttei alle nelikymppisille enää niin kova juttu, paljolti, koska KIITOS Jar Jar Binks 1999-

2) Kun joku läsnäolioista päästää suustaan mennä-verbin yksikön kolmannen persoonan imperfektin, suositan vahvasti pitämään sisällänne se teatraalisen "MENI MENI MENI"-mongertamisen mielitekonne, vaikka tottahan toki se oli silloin 80-luvulla sen Poliisiopisto-elokuvien überkomisarion sanomana maailman hauskin juttu. Maailmalla on kuitenkin taipumusta muuttua. Ja poliiseilla sen mukana, esim. nyt vappuna ne eivät olleet ihan poliisiopistomaisimmillaan.

3) Kun tulee juttua tai bätleä parrakkaista miehistä, Juha Mieto -kortin käyttö ei kannata. Väinämöinen, Joulupukki ja Marx ovat ajattomuudessaan suositeltavampia. Kari Rydman ja Kaj Chydenius ovat ok, kunhan teillä on näyttää kuvat. Oma suosikkini on USA:n suosikkipoliitikkoni Vermin Supreme.

4) Juu. Pelättiin ydinsotaa paskat housussa kaikki ja nähtiin "Threads"-leffan lapsiltakielletyimmät fragmentit pienenä, mutta valitettavasti se ei tee meistä kylmän sodan veteraaneja. Ko. konsepti ei ole enää yksinkertaisesti muodissa, eikä oikeastaan mahdollinenkaan: ysärisukupolvi tajuaa jo ihmiskunnan itsesuojeluvaiston olevan niin vahva, ettei tätä kaikkea kannata noin vain posautella päreiksi. Vai mitä? 

5) Ne Wartburgit liikenteessä silloin joskus. Älkää edes yrittäkö kuvailla, koska se ei ole mahdollista, sillä sanat eivät haise.

6) Kyllä, telsukanavia oli kaksi, joillakin oli vielä mustavalko-tv:itä, Dallas tuli kerran viikossa. Merkitään pöytäkirjaan, mutta vain kerran, jos sopii. Ei näitä asioita ole pakko yrittää korvatatuoida auditiivisesti heille, joille sana "rinnakkaisohjelma" ei tarkoita mitään - eikä edes tuo mieleen mitään! 

7) Commodore 64 -kotimikrolla on upeat, rajoitettujen resurssiensa hyödyntämisen ihmeisiin verrattavat hetkensä, mutta kun oikein silmiin katsotaan ja kättä sydämelle asetellaan, yli puolet hehkutuksistamme on silkkaa kateutta noita aivan järjellä käsittämättömiä nykyvempeleitä ja -pelejä kohtaan. Ruumiitkin jäävät ruudulle, eivätkä katoa välkkyen, mikä korpesi silloin aikoinaan suunnattomasti. Kuten myös se, että nicepuoliset ikätoverit pysyttelivät visusti tietokoneista erossa ja keskittyivät räikeästi meikkaamiseen. Mikään ei ole ollut maailmanhistorian aikana niin väärässä paikassa väärään aikaan kuin old school -nörtti! Tämän voi toki sivumennen mainita, mikäli haluaa säälipisteitä: niitä kyllä irronnee, sillä eivät nykyiset ventinikäiset sentään sadisteja ole.

8) Älkää Herran Jumalan Jehovan tähden mainitko pastellivärejä edes kuiskaten, sillä se saattaa panna alulle lumipalloefektin, jonka seurauksena ne tulevat jälleen muotiin!!!

9) Pidäkkeetön innostuminen Rubikin kuutiosta, Vesihelmi-pelistä, Kimblestä tai siitä muovisesta ristinollasta, jota pelataan pyöreillä poleteilla ylhäältä kehikkoon pudottamalla, antaa teistä vain ja ainoastaan imbesillin ja kretinistisen kuvan. Että pitäisikö tuo viedä johonkin laitokseen jo ja antaa sille Aarikan puupallo ennen kuin se alkaa hajottamaan (sic, kannattaa tässäkin vain suosiolla antautua seuraamaan aikaa) paikkoja ihan berserkkinä.

10) Ja me nyt satumme olemaan se viimeinen kovaonninen sukupolvi, joka näki neekereitä ainoastaan lakritsimainoksissa ja siinä yhdessä vakuutusmainoksessa (hymyilevä murjaani nousee merestä ja sanoo kameralle "Sampo!") ja joka härkäpäisesti ei suostu uskomaan, että neekeri voi oikeasti loukata toista, jolloin se on kuin onkin mahdollista vaihtaa neutraalimpaan sanaan. Ajatus siitä, ettei koko ihonväriasiaa otettaisikaan ensinkään esille, on tietenkin tuomittu lähtökuoppiinsa, joten älkää tuhlatko aikaa koko aidan selittämiseen meille, joille sen kaikki seipäät ovat nokikeppejä, piste. Henkilökohtaisesti minua kyllä pännii enemmän tuo Sampo, koska siitä tulee mieleen eräs Ayn Randia anteeksiantamattomasti palvova ylämaailman bestwisser.

Taas varmaan ihmettelette, miks mä oon (aina/taas) niin negatiivinen. Enkä ole. On myös menneiden vuosien asioita, joiden absoluuttisesta hyvyydestä voi puhtaalla omallatunnolla saarnata nuoremmille loppuikänsä. Esimerkiksi flipperit. Ei nyt tule muuta mieleen, mutta hei - flipperit!

A _ _ _ _ _ _ _

Kyläkauppias Keskinen on kuulemma taannoin sekoillut kännissä jossain tv-ohjelmassa. Ilman muutahan asia kuuluu laajaan "Tähän kantaa ottaminen ei ole kansalaisvelvollisuus" -kategoriaan, mutta anekdoottiin sisältyy myös semmoista hieman ihmistäsuurempaa, jota mietiskelen usein ja pitkään.

Katsokaas kun. Ensin Keskinen on humalassa tv:ssä. Jotkut jaksavat paheksua, mihin Keskinen tyytyy vähättelemään, että kyllä kieltämättä hieman tuli otettua. Myöhemmin Keskinen pohtii viihdeuutisessa, miten hänelle maistuvat olut ja viini, etenkin kesällä.

Eikä sitten sen kummempia.

Missään vaiheessa Vesa Keskinen ei ole pahoitellut. Kahdeksan kirjainta, alkaa A:lla. Sanan mainitsemiseen olisi maamme lukuisilla mattimeikäläiskeskisillä useinkin syytä, muttei kukaan tästä enää uskalla valistaa, koska heidät leimataan homahtaviksi kukkahattutädeiksi ja päiviräsäsiksi. Keskisestä reflektoituu aikamme nokiaihmisen kuva. Anteeksi ei yksinkertaisesti kannata pyydellä. Tuon kurkkuuntakertuvan sanan lausuja alentaa tilannestatuksensa välittömästi muiden alle. Anteeksipyytäjä laskee automaattisesti suojakenttänsä, murtaa henkisen palomuurinsa, deaktivoi vittuiluvirustorjuntansa. Hän on vapaata, heikkoa riistaa miehille, äijille, periaateihmisille, moukille, narsisteille, you name it. Niinpä hän on pakotettu tyytymään vain jossain sivulauseen sivulauseessa mitäänmerkitsemättömään, yhdentekevään paskahousumuotoon "Sori", "Sorppa", "Zorge" tai "Zorgendahl".

Eikä tämä ole kielinatsismia, vaan yksinkertaisesti Kantin kategorisen imperatiivin light-version välttelemistä hyväänpyrkivän ihmisyyden nimissä.

Elämme soriasispotilaitten maailmankolkassa, missä anteeksi pyytämään erehtyvän on pakko näyttää samalla keskisormea. Ihan varmuuden vuoksi.