lauantai 26. helmikuuta 2011

Pyyteettömät ja pyytäjät

Joskus 90-luvun lopulla, kun Helsingin linjuriasema oli vielä pummien kansoittama aukio (nykyisinhän se on feissaajien ja kaupustelijoiden kansoittama aukio), tuli kerran siinä laiturilla linja-autoa odotellessani eräs anorakkiraasu pyytämään viittätoista markkaa, kun täytyi kuulemma päästä mummon luo Espooseen syömään. Kyllä minulla kolme viitosen kolikkoa oli. 15mk oli kuitenkin kipurajan yläpuolella. Annoin kolikoista kaksi ja sanoin, että ota tosta kymppi, niin pääset alkuun. Kundi kiitti sanomalla, että "sul oli kädessä kolme vitosta, mikset sä antanu sitä viittätoista markkaa!"

Ole hyvä!

26.2.2011 noin klo 19.25 kaarsin autolla kotipihani parkkipaikalle. Rappukäytävästä tuli naapurin eukko, joka oli asunut viereisessä kämpässä muutaman kuukauden. Kuusissakymmenissä, punerva, vaaleahiuksinen silmälasipäinen mötyskä. Puolipuliämmä, mutta mitäpä tuosta. Oli ottanut nytkin varmasti jo hieman. Päätin, että nyt muuten tehdään tuttavuutta, kun siihen oven eteen kerran jäi seisomaan. Ennen kuin ehdin tervehtiä, kysyi hän jo, olisiko minulla muutamaa tupakkaa heittää, kun hän ei jaksa lähteä kauppaan. Vastasin reippaasti, että on, odota tässä! Hain asunnostani askin vierastupakkaa ja annoin sen, 0€. Olin kuulemma mukava.

Kertoi kohta akka panneensa merkille, että liikun pihalla autolla silloin tällöin. Jatkokysyi, että voisinko joskus kuskata häntä tuonne Prismaan, niin hän pääsee kauppaan, kun pyörällä on niin hankala mennä?

Ole hyvä!

Eikä kun semmoinen tunne minulla vaan on, ettei tämä jää tähän. Jos jonain päivänä en annakaan kyytiä, tai peräti puhun asiat halki selittämällä, että eiköhän vedetä raja nyt vaan niihin röökeihin, niin voipi olla, että ehkä jonain aamuna ompi Mersun kylessä naarmu tai johtotähti paskana.

Onko ihan kauhea synti, jos joskus tuntee vitutuksensekaista ymmärtämyksenkaltaista värinää kovien arvojen kannattajia kohtaan? No, toivottavasti menee nytkin ohi. Mutta pelkäänpä, että ystävällisyyteni tulee jossain välissä "kostautumaan". Annoin väärän positiivisen signaalin. Tai sitten positiivisen signaalin väärälle ihmiselle.

Kun ovikello soi, en avaa. Jos olette tulossa kylään, ilmoittakaa etukäteen. I feel blue nyt, pun intended, ja olo on hyvin epämiellyttävä. Vaikka ystävällinen olin. Ttumämuutan Linkolan naapuriksi. Janne Kuusinen saa sellaiset naapurit kuin se ansaitsee.