Joskus 90-luvun lopulla, kun Helsingin linjuriasema oli vielä pummien kansoittama aukio (nykyisinhän se on feissaajien ja kaupustelijoiden kansoittama aukio), tuli kerran siinä laiturilla linja-autoa odotellessani eräs anorakkiraasu pyytämään viittätoista markkaa, kun täytyi kuulemma päästä mummon luo Espooseen syömään. Kyllä minulla kolme viitosen kolikkoa oli. 15mk oli kuitenkin kipurajan yläpuolella. Annoin kolikoista kaksi ja sanoin, että ota tosta kymppi, niin pääset alkuun. Kundi kiitti sanomalla, että "sul oli kädessä kolme vitosta, mikset sä antanu sitä viittätoista markkaa!"
Ole hyvä!
26.2.2011 noin klo 19.25 kaarsin autolla kotipihani parkkipaikalle. Rappukäytävästä tuli naapurin eukko, joka oli asunut viereisessä kämpässä muutaman kuukauden. Kuusissakymmenissä, punerva, vaaleahiuksinen silmälasipäinen mötyskä. Puolipuliämmä, mutta mitäpä tuosta. Oli ottanut nytkin varmasti jo hieman. Päätin, että nyt muuten tehdään tuttavuutta, kun siihen oven eteen kerran jäi seisomaan. Ennen kuin ehdin tervehtiä, kysyi hän jo, olisiko minulla muutamaa tupakkaa heittää, kun hän ei jaksa lähteä kauppaan. Vastasin reippaasti, että on, odota tässä! Hain asunnostani askin vierastupakkaa ja annoin sen, 0€. Olin kuulemma mukava.
Kertoi kohta akka panneensa merkille, että liikun pihalla autolla silloin tällöin. Jatkokysyi, että voisinko joskus kuskata häntä tuonne Prismaan, niin hän pääsee kauppaan, kun pyörällä on niin hankala mennä?
Ole hyvä!
Eikä kun semmoinen tunne minulla vaan on, ettei tämä jää tähän. Jos jonain päivänä en annakaan kyytiä, tai peräti puhun asiat halki selittämällä, että eiköhän vedetä raja nyt vaan niihin röökeihin, niin voipi olla, että ehkä jonain aamuna ompi Mersun kylessä naarmu tai johtotähti paskana.
Onko ihan kauhea synti, jos joskus tuntee vitutuksensekaista ymmärtämyksenkaltaista värinää kovien arvojen kannattajia kohtaan? No, toivottavasti menee nytkin ohi. Mutta pelkäänpä, että ystävällisyyteni tulee jossain välissä "kostautumaan". Annoin väärän positiivisen signaalin. Tai sitten positiivisen signaalin väärälle ihmiselle.
Kun ovikello soi, en avaa. Jos olette tulossa kylään, ilmoittakaa etukäteen. I feel blue nyt, pun intended, ja olo on hyvin epämiellyttävä. Vaikka ystävällinen olin. Ttumämuutan Linkolan naapuriksi. Janne Kuusinen saa sellaiset naapurit kuin se ansaitsee.
Lienee totta, että suomalaiset ovat keskimääräistä kolhompia ja tylyjä, mitä tulee ns. sivistyneisiin hyviin tapoihin, arkipäivän kohteliaisuuteen ja toisten huomioon ottamiseen. Talvisaikaan tämä kansallinen erityispiirre korostuu, en tiedä onko sitä tieteellisesti tutkittu/mitattu, mut mutu ... Ja kierrehän jatkuu juuri näin: yrität olla ystävällinen - saat paskaa silmilles. Mitä sitä viitsii sitten enää. Kovin monta kertaa ei jaksa. Nuorena kirkasotsana ajattelin, että MINUSTA ei AINAKAAN tule KOSKAAN kyynistä keski-ikäistä ... hjoo-o. - Koetetaan kestää
VastaaPoistaEttä nyt pakkasella et yhtä vanhusta kauppaan veisi? Samallahan tuo menee kuin oma reissusi. Täällä Irlannissa tuota ei pidettäisi minään. Voihan sitä tehdä sopimuksen että vaan kerran viikossa ja tiettynä päivänä.
VastaaPoistaNo, äititaksina olen tottunut kuskaamaan ties kenen lapsia ties minne, ja joskus myös itse joutunut pyytämään kyytejä. Ei se lumikausi loputtomiin kestä, pian pääsee mummo taas pyörällä. Täällä on sanonta: what goes around, comes around. Hyvä karma paluttaa hyvän työn. Kerjääjille en koskaan anna mitään, niitä on ainakin täällä pääkaunkiseudulla niin paljon ettei kolikot riitä.
Mutta ne Tyhmä(lue Prisma)keskuksessa päivystävät ei-kotomaamme-peräiset lipaskerääjät!
VastaaPoistaEn tiedä kuuluuko tähän kommentointilaatikkoon, mutta aina (oikeasti) viimeisimmät (siis DA) säälittävät (todellakin) roponi kukkaron pohjalta annan lippaaseen ja yhteisymmärryksessä kumarramme kohteliaasti puolin ja toisin, syvään ja hartaasti. Ihan syystä.
Lienee asianmukaista tarkentaa, että tässä tapauksessa termi "vanhus" ei ole akkuraateimmasta päästä. Kyse ei ollut muusipaketin kyljestä tutusta, pullantuoksuisesta, keinutuolissa kutovasta leppoisasta nutturamummosta, jonka käsveskassa rahisee Pectus-aski. Semmoinen tietty hyökkäävyyden raja ylittyi, mikä laukaisi defenssin ja assosiaation laiskasta lehmästä. Ei oo juustoo katolla, minenoo taksi.
VastaaPoistaSaanen tarkentaa vuodatukseni ydintä kertomalla ex-opiskelukaverini työrupeamasta Helsingin Musafasussa. Yksittäisiä anekdootteja en muista, mutta kundi väitti kivenkovaan, että mitä edullisempi ja alehintaisempi jokin myyntiartikkeli oli, sen kärkkäämmin ihmiset yrittivät tinkiä!
Jokin tähänkin liittyvä vuosisatainen ihmisen pimeän puolen ahneus minua alkoi korveta. Lähtökohtaisesti roudaisin pyyteettä bussilastillisen irkkusenioreja bingoon ja jigi-festivaaleille Ranualle ja takaisin tältä istumalta ja antaisin vielä Vihreät Kuulat päälle, kunhan ei kyykytetä ja hyväksikäytetä.
Ja se "kiitos" olisi tosiaan ollut mukava kuulla. Seuraavaksi varmaan pyytää kokonaista kartonkia.
Tänään odotin Prismassa peliautomaateilla, kunnes ei-kotomaamme-peräiset lipaskerääjät pakkautuivat ostoskeskuksen itäpäätyyn. Sitten: reitti selvä, let's lets! Huh, läheltä piti. Kauheeta ohittaa lipaskerääjä ilman, että on rahaa! Mustan miehen syyllistävä katse seuraa ulos saakka... anteeksi, anteeksi, että esi-isäni teidät niin törkeästi orjuuttivat, laivoilla puuvillaplantaasheille roudasivat ja Kongossa kätenne katkoivat jne jne!
JaaMutta eivätkös he olleet jotain Punaisen Ristin heeboja?
Nyt en enää viitsi yrittää miljoonattaneljättäkymmenettäseitsemättäkertaa kommentoida..turhaan. Kun ei anneta, vaan että pitkä mielipide katoaa avaruuteen. Tule Janne takaisin FBhen!!! Tai vaihtoehtoisesti arkisin klo 12-> Rikalanmäen kahvihuoneeseen. Ja oikeasti tietenkin, mulla olis ollut paljon todella todella paljon sanottavaa aiheesta. Paskablogipaska. Tyhmä.
VastaaPoistaSiis turhautunut arvosteluni koski tietenkin tätä formaattia, ei Jannen blogia. Miksi tuo kommentti ihan helposti plompsahti näkyville ja se, mitä oikeasti yritin ei? Aina vaan pyydettiin kirjoittamaan kummallisia sanoja ja lopulta kadotettiin koko viesti. Laitan tähänkin jotain noloa, kuten että näin unta Kissa Kepposesta, niin varmasti onnistuu. Kuka täällä oikein määrää?
VastaaPoistaJohanna, tämä nyt menee tämmöiseksi nörtteilyksi, mutta olen menettänyt aikoinani niin monen monta kommenttia bittiavaruuteen, että nykyisellään lähes aina kopsaan kaiken tekstin Ctrl+C:llä muistiin ennen lähettämistä. Ja jos/kun ei toimi, niin voipi sanoa koneenperkeleelle vaan, että "Ha-Haaa!", yrittää uudelleen, ja tarvittaessa liittää teksti Ctrl+V -komennolla niin monta kertaa kuin haluaa. Jos ei millään pelitä, suosittelen Notepad-tiedoston tekemistä ja yrittämistä myöhemmin.
VastaaPoistaNo, perseilyä perseilyä, mutta se tulee ikuisesti olemaan olennainen osa tietokonemaailmaa. Koit' ny, koit' ny!
Noh juuri noin tietysti tulisi toimia (osaan kyllä!), mutta kommentoinnin kiivaassa tiimellyksessä se helposti unohtuu.. Enkä tiedä, olivatko sanani nyt niin kuolemattomat. Eivät muuten olleet. (Ctrl+C)
VastaaPoista