SA-INT Info 8800247A-29/2008
Palveluksesta Afganistanissa saa silkan verovapaan huviretken peräaukkoon, kun vain käyttää maalaisjärkeä ja tietää mitä tekee.
Afganistan jaetaan kahteen osaan: Kabulin turvalliseen, täysmilitarisoituun pk-seutuun sekä turvattomaan vuoristolandeen. Turvaluokituksesta vastaavat pitkälti muiden, korruptoituneempien maiden YK-sotilaat, joten suomalaisen YK-sotilaan ei ole syytä huolestua. On totta, että maaseudulla liikkuminen etenkin iltasella on aavistuksen risqaabelia, mutta tämä johtuu enimmäkseen valaistusolosuhteista: mikäli suomalainen YK-sotilas valaisee itsensä esim. Mag-Litellä tai suunnistajalampulla, hänet tunnistetaan, ja joukkoraiskaavat kannibaalipaimentolaiset jättävät hänet rauhaan. Monessa YK-tarvikekuljetuksessa ja avustuskaravaanissa on mukana vähintään yksi suomalainen YK-sotilas, mikä takaa 100-prosenttisesti turvallisen perillepääsyn.
Afganistanin kansakin jaetaan kahteen osaan: Talibaneihin ja ei-Talibaneihin. Heistä Talibanit ovat pahoja ja ei-Talibanit hyviä. Kaikilla on joka tapauksessa parta. Talibanius vaihtelee ihmisillä sen mukaan, kuka on kulloinkin vallassa, mutta tämä ei onneksi muodosta uhkaa suomalaiselle YK-sotilaalle, koska tämä edustaa neutraalia, puolueetonta valtiota.
Joskus suomalaista YK-sotilasta vastaan voi tulla väljiin vaatteihin pukeutuneita afganistanilaisia, joiden kasvot ovat täynnä mustelmia sekä nenä tai/ja korvat on viilletty irti. Heitä kutsutaan nimellä "naiset".
Afganistanilaisten kanssa kommunikoidessa kannattaa paitsi antaa lapsille purukumia ja suklaapatukoita, myös pitää huolta siitä, että oma sininen baretti on näkyvästi esillä, esimerkiksi päässä. Sininen baretti on YK:n tunnus, jonka tuntevat ja jota kunnioittavat kaikki afganistanilaiset, asuivat he sitten urbaaneissa tai agraareissa olosuhteissa. YK:n näkyvyydellä on tutkitusti rauhoittava ja pasifistaava vaikutus, mistä huomattava kiitos kuuluu järjestön pääsihteeri Taliban Ki-Moonille.
Konfliktitilanteen sattuessa riittää aina, että vilauttaa uniformun hihassa sijaitsevaa Suomen lippua: näin saadaan tehokkaasti sinkomiehet luovuttamaan aseensa, asioidenhoitajat tinkimään jatkuvista lahjuksistaan ja Talibanit liittymään ei-Talibaneihin. Vankiloissa haastatellut Talibanilaiset sala-ampujat ovat kertoneet mm., että Suomen lipun kiikaritähtäimessä nähdessään he ovat välittömästi ottaneet kohteekseen viereisen YK-sotilaan. Suomalaisia ei ammuta. He ovat YK-sotilaiden hierarkian ylintä kastia. Raivotautisen pittbull-koiralauman tiedetään syöneen suomalaisen YK-sotilaan kädestä.
Ikuiseksi, lähes yliluonnolliseksi mysteeriksi jäänee, miksi suomalaisten YK-sotilaksien on mahdotonta kuolla Afganistanissa. Asiaintila saattaa juontaa juurensa paikallisiin, vuosituhansia vanhoihin, tutkimattomiin muinaisuskontoihin. Tai sitten vain pohjoinen, vankka ruumiinrakenteemme saa aikaan sen. Kiplingiaaninen, valkoisen miehen kyseenalaistamaton taakka, jolla on tarkoitus.
Niin. Tasan samoin ironisen myöntö-kielto tyylikeinoin olen asiaa päässäni puinut. IS/IL -lööpit pitkästä aikaa ala-arvoisimmasta nyyhky-otsake laarista nykäisty, vai pitäisikö sanoa 'nyKÄSty'. Onko nyt jotain unohtunut, Talvisodan Ihmeen kansakunnalta? Jos lähtee sotaan, niin siellä OIKEASTI voi KUOLLA, jumalauta.
VastaaPoistaSurkuhupaisinta oli, kun Suomen poliisi (radiouutisten mukaan) aikoo selvittää, kuka tienvarsipommin asettaja oli - ! Niinku että TÄHH
VastaaPoistaMitä lämpimimmin suosittelen tähän väliin vakavan sarjakuvahumoristi Ted Rall:in reportaasia "To Afghanistan and Back". Rehellinen ja uskottava matkakertomus sekä Afganistan-kuva on tuo.
VastaaPoistaKo. tarinassa eräs Afganistanin-kävijä oli tullut siihen tulokseen, että "Nuke the whole place and start all over!" Kieltämättä monasti em. lause on tullut mieleen viimeaikaisia uutisointeja ihmetellessä, mutta tuota kyynisyysrajaa ei kuitenkaan silti haluaisi ylittää. On oltava jokin toivo, vaikka edes teoreettis-hypoteettinen.