torstai 24. helmikuuta 2011

Shit-city Salo III: Meriniitty

Meriniitty on Salon länsilaidalla sijaitseva laaja entinen peltopläntti ja nykyinen hallihelvetti, josta voitaneen käyttää nimitystä "teollisuusalue". Itse suosin termiä "äijävyöhyke". Autokauppoja ja -korjaamoja vieri vieressä, jos nyt näin voidaan sanoa: kaikki on nimittäin suurta ja välimatkat pääkaupunkiseutulaishakuisia. Sinne tullaan, siellä liikutaan ja sieltä poistutaan autolla, piste. Meriniityn läntisin bulevardi on noin 3,2 kilometriä pitkä. Meriniityllä on määrittelemätön, testosteroniaaninen karma ja tehokkuuden placebo-vaikutus. Meriniityn kaakkoisosaan ollaan parhaillaan suunnittelemassa radikaalia kaavamuutosta, koska vaikutusvaltainen kiinteistömoguli ja firmanomistaja niin haluaa. Ja jos se ei toteudu, niin voidaanhan me firma muuallekin viedä.

Äskettäin Meriniittyyn perustettiin lihakauppa, mikä tietysti on kannatettavaa, mutta mites' kannattavuus? Salolaiset muistanevat menneisyydestä Kallion lihakaupan, joka sijaitsi torin varrella, ihmisten ulottuvissa. Pitääkö kaikilla laatulihan ystävillä olla citymaasturi? Seuraavaksi Meriniittyyn perustettaneen pari karkkikauppaa, joihin isotveljet ja -siskot roudaavat pikkusisaruksiaan mopoautoillaan. Oppivatpahan. Vuosien varrella meritoitunut konttoritarvikeliike ilmoitti pari viikkoa sitten siirtävänsä toimintansa painopisteen Meriniittyyn. Paas poika Mersun Webasto lämpiimään, mää meen ostamaan paperiliittimen!

Veikkaisin, että 10 vuoden sisällä myös mammojen kotipullakahvilat muuttavat Meriniittyyn. Runsaasti parkkitilaa, ilmaiset santsikupit. R-kioskit, Kuiron leipomo ja Irja Vikströmin lähikauppa ovat jo ilmoittaneet meriniittyistys-aikeistaan: kun vuokratkin ovat ydinkeskusta-alueella niin sietämättömän korkeat ja kun on tämä taantumakin, huom, ei siis lama. Torikauppiaat, iltatorimyyjät, juopot katuhaitaristit ja romanialaiset ruusu- ja kiikarimyyjät aikovat ammattiliitoilta saamieni tietojen mukaan muuttaa Meriniittyyn ensi tilassa, niiden perässä grillikioskit ja pubit. Lumipallo vierii nopeammin päivä päivältä. Kylillä pohditaan edelleen myös suurta mysteeriä, johon ei ole saatu vastausta: miksi Eino Heinon vaateliike lopetettiin, kun sen olisi yhtä hyvin voinut siirtää Meriniittyyn?

Meriniityn pohjoisosassa sijaitseva autio, myrkynvihreä, Jorma J. Niemisen omistama ja arkkipiispan siunaama aaltopeltihalli valjastetaan kuulemma kulttuurisaliksi vuoteen 2018 mennessä, niin loppuu se baskeripäiden vuosikymmeniä kestänyt märinä. Samaan paikkaan pakkomuutetaan myös nykyisellään kalliiksi käyvä kirjasto. Ihana-halliksi jo nyt ristityn rakennuksen akustiikkaa ovat jotkut kyldyyri-ihmiset ehtineet kritisoida, mutta jos haluaa kuunnella akustiikkaa, niin sitähän voi mennä kuuntelemaan esim. Turkuun tai Helsinkiin, eiks' je?

Parasta on se, että kun Salon uusi, Tehtaankadulle rakenteilla oleva kaupungintalo saadaan valmiiksi, se aiotaan nostaa helikoptereilla ilmaan ja siirtää Meriniittyyn. Ensin ajateltiin, että talo sopisi Örninkadulle, mutta sitten tajuttiin sen olevan liikaa kävelymatkan päässä. Niinpä päädyttiin Meriniityn länsipäätyyn, lähelle Björn Wahlroosin territorioita. Em. siirtämistoimenpide maksaa kuulemma noin 32 000 euroa.

2 kommenttia:

  1. Hmm..solahtaisko Taidelainaamokin sujuvasti ihanaan Ihahaahalliin? Äveriäiden asiakasvirtojen tulla?

    VastaaPoista
  2. kyllä se siinä on ollut jo vuosikymmenen se perniön liha siis.

    VastaaPoista