sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Pääaineeni

Opiskelin pk-seudulla 1998-2006. Tuota aikaa muistellessa mieleen pulpahtavat ensimmäisinä päänahat ja julkiset liikennevälineet.

Kerran bussissa näin noin seitsenkymppisen, perussiististi pukeutuneen miehen, jonka harmaassa hiuksistossa oli havaittavissa jotain hyvin perustavaalaatua olevaa kroonillista. Päänahka oli alkanut rakoilla, lohkeilla, kanjonoitua, etten sanoisi; muodostaa sentin paksuisaa kuollutta solukkoa. Mannerlaattojen kokoiset hilsekimpaleet ropahtelivat olkapäille niin, että kuului ääni! Oli pitänyt käydä lounaalla, mutta tyy'yin sämpylään, eivätkä parmesan-lastut maistuneet piiitkään aikaan.

Toisen kerran istuin raitiovaunussa, joka oli juuri kääntynyt Romanirheimintieltä Oopperan kulmalta kohti epätöölömpiä alueita. Eteeni tuli istumaan ns. laitapuolen kulkija, joka oli päältä, keskeltä munkkituck-kaljuuntunut. Ja keskellä em. kaljua oli hellvetinmoinen, kraaterinomainen, rupeutunut haava! Joku oli varmasti joko a) kolkannut miespoloa raskaimman kautta tai b) kairannut hänen päähänsä reiän propellia varten. Ruven murretut punaisen, harmaanvihreän ja keltaisen sävyt yhdistettynä laitapuolen kulkijan mannermaiseen odööriin -kylätetiijätte- saivat minut siltä istumalta päättämään, että NYT teen sen gradun mitä pikimmin, valmistun ja muutan poie, ennen kuin törmään metrossa kundiin, jonka pääkoppa on sahattu auki niin että aivot näkyvät. Hänestä oli varoitettu Uutislehti 100:ssa, mutta voi olla, että hän oli vain urbaaniankka.

Jälkikäteen mietin monasti: olivatkohan nämä kaksi kohtaamani herraa Raimo Sailaksen agentteja.

Mitä sinulle tulee mieleen ensimmäisenä, kun alat muistella opiskeluaikojasi? Ei sunkaan sentään kasvatustiede?