Mutta. Hieman yli 300-sivuisen kirjan "juonen" olisi saanut helposti tiivistettyä 200 sivuun, ehkä jopa novelliksi. Rimminen maalailee kirjansa aidanseipäitä kikkailevaan, paikoin jopa hankalalukuiseksi äityvään tyyliin. Haluaisin kutsua Rimmisen hyökkäävää verbalismia "tekstinkäsittelytekstiksi", joka juontuu omaan akilleenkantapäähäni hioa "liian yksinkertaista" tekstiä muuttamalla oikolukiessa jotkut avainsanat harvinaisempiin tai erikoisuutta tavoitteleviin, jopa omatekemiin, synonyymeihin. Tällaista tekstiä ei kosmoskynien, korjauslakkojen ja -nauhojen aikakaudella olisi voinut synnältyä.
Synnältyä? Niinpä! Pahimmillaan tai värikkäimmillään, näkökulmasta riippuen, Rimminen on verbien kohdalla. Hänen maailmassaan mm. tunneskellaan, työnnälletään, hätelletään, survelletaan, aistiskellaan, törmelletään, tyrvähdetään ja peljästellään. Hassullettujen verbien inflaatio alkoi kuitenkin matkan varrella tökkellellä, ja frustralloiduin, valitan.
Kirjan todennäköisin "sanoma" arkipäiväisistä hyvistä teoista, yhteisöllisyydestä ja elämän pienistä valopilkuista jää myös harmillisen vajaaksi tällaiselle Juha Seppälän ja elokuvapuolelta Todd Solondzin tiivistetymmät, paljon kyynis-realistisemmat ihmisnäkemykset allekirjoittavalle mustahumoristille. Nyt käteen jäi vain taitavaa jaarittelua. Täyspitkän romaanin tulee palkita lukijansa paremmin. Etenkin Finlandia-voittajan.
Nenäpäivä on kolmas niistä Finlandiapalkituista, jonka olen lainannut kirjastosta (ennen kuin ehdokkuudesta oli julkisuudessa kerrottu) ja palauttanut loppuun lukematta takaisin..
VastaaPoistaEnsimmäinen oli Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi ja toinen (apua) Sofi Oksasen Puhdistus. Ja ei, en ole vieläkään lukenut Puhdistusta..
Hankalahan näitä Finlandia-voittajia on lähteä arvioimaan Finlandia-asteikolla siinä mielessä, että harvoin on tullut luettua muita ehdokkaana olleita kirjoja. Jotenkin sitä ehkä olisi silti kuitenniin suonut, että palkinnon olisi tällä kertaa saanut kirja, jossa olisi ollut enämpi sisältöä kokonaiseen romaaniin. Nyt jäi käteen vain hallittua horinaa.
VastaaPoistaMainitsemasi Sinisalo odottelee hyllyssä yhä, jonain päivänä vielä... Mielikuvamutkan kautta tuli tässä mieleen myös Maarit Verrosen tiivis ihmiskuvaus-novellikokoelma "Normaalia elämää", joka mielestäni onnistuu siinä, missä Rimminen nyt ei. Esim. kirjan hammaslääkäri-teksti on vallan karmiva. Suosittelen.
Jaa, onhan tämä vähän ärsyttävää verrattuna FBhen, mutta ehkä vapaus on sen arvoista. Ainakin minulta nääs katosi pitkä kommenttini juuri ties mihin tai ehkä se sensuroitiin. Suurhäpeän uhallakin kirjoitan sen tai sen mitä siitä muistan uudelleen nytten.
VastaaPoistaSiis: Maarit Verronen on minulle aina ollut vähän siin ja täs. Välillä pidän, välillä pelkästään ärsyynnyn. Ja suurhäpeä on sekin, että luen liikaa, jotta ikinä muistaisin kirjan nimen perusteella, olenko lukenut vai en. Usein lainaamossa asioituani huomaan vasta kotona, että luettu on.
Ja Sinisaloon tuskin ikinä palaan, Puhdistusta olen harkinnut, varausjonot vain jostain syystä ovat kovin pikät. Ja siis huom. ainoa kirjailija, jonka teoksia kerään hyllyyni on Pentti Saarikoski.