Traagista hulvattomuutta tiukkuva mainio kirja kompastelee välillä Vahtren henkilökohtaisiin ja erittäin ymmärrettäviin traumoihin. Kaikki mahdollinen vasemmistolaisuus saa häneltä tuomion, eikä hän tohdi sanallakaan vihjata, että ehkei viime aikoina ylilyöty kapitalismikaan nyt niin Moren Utopiaa liene. Pelkäänpä, että Vahtren kaltaiset ihmiset ovat heitä, jotka tosissaan uskovat esimerkiksi Kokoomuksen olevan myös työväen puolue. Hän ei selvästikään tiedä -tai halua tietää- mistä nykyvasemmistolaisuudessa on kyse.
Vahtrella on myös oudon pinnallisia näkemyksiä Suomeen liittyvistä absurditeeteista. Länsimaisesta absurdismista hän nostaa esimerkiksi sen, että suomalaiset menevät Tallinnaan ostamaan suomalaista olutta ja roudaavat sen takaisin lahden yli. Vahtren olisi ollut hyvä pureutua niihin suht ilmiselviin syihin, miksi me "porot" näin teemme. Emme me absurdiuttamme.
Toisessa häkellyttävässä anekdootissa suomalainen turisti kantelee KGB:lle sosialismin kyseenalaistaneen vitsin murjaisseesta matkaoppaasta. Mikä ihmeen motiivi suomalaisella olisi tehdä noin? Raha? Stasi-kytkökset? Taustoja, kiitos!
Mutta akilleenkantapäineenkin Vahtren raportti on vilpitön ja suositeltava. Tällaista oli elämä viime vuosisadan Neukkulassa. Ja antaapa tämä myös tärkeää perspektiiviä nykyisen Putin-venäjän ymmärtämisen yrittämiseen. Kun maan historia on ollut tämä, ei mitään suuria harppauksia täkäläiseen demokratiaan voikaan olla odotettavissa moneen kymmeneen vuoteen. Ainakin pari sukupolvea tarvitaan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti