Kun kansalainen pystyy suhteellisen pienillä asioilla ja yksittäismomenteilla tekemään "arjeksi" kutsumastaan valveunesta hyvinvointia halutessaan läpi vuorokauden, ollaan hyvin lähellä "onnea". Näin ainakin luulisin.
Tammikuussa 2011 saa yksittäinen ihminen, vaikka ihan työtävieroksuva köyhäilijä, olla lumituiskuisana pakkaspäivänä lämpimässä, noin 20-asteisessa tilassa. Jo katto, seinät ja lämpö riittäisivät monelle maailman ihmiselle kodiksi. Mutta tällä samaisella yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus myös ottaa jääkaapistaan pullollinen itäanatolialaista (= Turkki), Öküzgözü-rypäleistä tehtyä punaviiniä ja nauttia alternatiivista, toffeejälkimakuisesta karvakäsieksotiikasta. Alko, 7,89€, mainio viini!
Tämän jälkeen hän voi avata kirjoituskoneen, matkatelevision ja pizzalaatikon ristisiitokselta näyttävän futuristisen laitteen, ja muutamalla näppäilyllä katsoa japanilaisen "Nami Nami" -rintaliivimainoksen.
Viini löytyy täältä ja naminamit täältä.
Notta sitähän minä tässä vaan että tokkopa tarvitse kenkään yhtään ihmetellä, miksi kiljoona ihmistä haluaa päästä tähän etuoikeutettuun, puhtaaseen veteen ulostavien hannuhanhien maailmankolkkaan, jota korruptoituneet paikallisviranomaiset ja puolisotilaalliset joukot eivät ole vielä tärvelleet. Hinnalla ja keinoilla millä hyvänsä. Minä ymmärrän. Ei tarvitse olla mirjapyykkö ymmärtääkseen. Ei edes astridthors. Sanapari "ecce homo" ansaitsee jälleen kerran tulla mainituksi.
Tähän on vaikeaa olla yhtymättä. Käytän tahallani näin kankeaa kielellistä rakennetta. Aihealue, jota käsittelet tässä, on ollut jo pian 40 vuotta omien ahdistuksieni kasvualustaa. - Yhtäältä voisi ajatella (perSu:maiseen tapaan), että mitä v***ua meille kuuluu muitten asiat. Toisaalta olen just ihan v***n tyytyväinen kun saan asua tämän tunkion huipulla. - Paikkakunnan vaihto on kuitenkin edessä seuraavaan solstice' en mennessä.Tämä on vakaa päätökseni.
VastaaPoista