Ruotsalainen Stieg Larsson on kirjoittanut ns. Millennium-dekkaritrilogian. Pahat kielet tosin kertovat, että kirjoitustyön on käytännössä tehnyt hänen vaimonsa, koska mies ei osannut itse kirjoittaa kunnollista kieltä.
Millennium-dekkaritrilogiassaan Stieg Larsson kertoo meille Lisbeth Salanderista. Lisbeth Salander on moniongelmainen, rankka punkbitch, joka ratkoo rikoksia räveltämällä Mac-tietokonetta. Lisbeth Salander on ehkä uskottavin salapoliisihahmo koskaan. Esimerkiksi jos Lisbeth Salanderilla olisi huono, alati lagaava PC, hän ei olisi ollenkaan uskottava. Suuri yleisö on ottanut Salanderin luontevaksi jatkumoksi ruotsalaisen laatupolisismin kaanoniin. Etenkin miehet, jotka rakastavat Noomi Rapacea.
Millennium-trilogian osat ovat "Miehet jotka vihaavat naisia", "Pilvilinna joka romahti" sekä "Tyttö joka leikki tulella". Sujuvammat muodot olisivat "Naisia vihaavat miehet", "Romahtanut pilvilinna" ja "Tulella leikkinyt tyttö". Pilkutuksettomuuteen en tällä kertaa puutu, koska olen hulvattomalla hälläväliä-tuulella.
Näillä näkymin Millennium-trilogialle on luvassa jatkoa. Mikäli kyseistä jatkoa suoltuu, filmatisointejakin takuulla tulee. Niistä jonkin yleisössä istuu ehkä pikkutyttö, joka puolessavälissä leffaa huutaa suureen ääneen, että "tämähän on ihan från rektalområde!"
(Po. "Stieg Larssonin uudet vaatteet paljastanut pikkutyttö".)
:D
VastaaPoista(Mutta kyllä kirjat olivat omassa lajityypissään hyvät, olivatpa ne sitten Stiegn tahi frouvansa kirjoittamat. Elokuvat odottavat tallennettuna parempia katseluaikoja. Sanoo Johanna, vaikkei se ehkä ketään kiinnostakaan!)
Nooh!: jos kommentit eivät kiinnostaisi, olisi koko kommentointimahdollisuus kytketty pois päältä. Vointeja, terv. Mies joka rakastaa Fitziä ja Komisario Palmua.
VastaaPoistaMikähän minua vaivaa. Kun en ole koskaan erityisemmin - tai sanotaanpa ollenkaan - ns. tykännyt rikoskirjallisuudesta, esim. ns. dekkareista. Kokonaan lukemieni dekkareiden määrä on jotain alle 10. - Tosin poislukien nyt genrestä esim. Stephen King... nuorena luin joitakin A.Christien teoksia, mutta taisinpa kyllästyä siinä 3-4nnen teoksen kohdalla kaavamaiseen ja ennalta-arvattavaan juoneen. - Heti puolustuksekseni totean, että esim. Hercule Poirot -tv-filmatisoinnit ovat olleet varsin viihdyttävää katseltavaa, mutta nimenomaan katseltavaa - epookki sun muu tilpehööri, samoin kuin huoliteltu englannin kieli on niissä(siis näissä uusimmissa, missä David Suchet Puaroo'na) etupainotteisena viihde-elementtinä rikosjuonen jäädessä täysin toisarvoiseksi. Otaksun, että tähän ovat ohjelmasarjan tuottajatkin nimenomaan tähdänneet. Ns. jännityskirja-genrestä olen lukenut viimemmäksi kai DaVinci-koodin... en lue toiste. Elokuva oli hyvä, kiitos Tomin, Audreyn ja muiden huippunäyttelijöiden.
VastaaPoista