Capiche? Ei, tämä ei sentään ole virallinen kuvamme. Janne Kuusinen (pno,acc), Laura Miettinen (voc) ja Meri-Tuuli Saarnio (acc). Valokuva: Jari Lonka |
Se on kuulkaa niin, että ei meillä ole mitään hävettävää tangon suhteen. Mitä anteeksipyydettävää on siinä, että meillä soi harmonikka eikä bandoneon? Tai siinä, että olemme aavistuksen mollivoittoisempia ja viileämpiä? Virta ei Gardelin rinnalla kalpene! Me lähdemme tekemään suomitangomme terveesti sinivalkoisia henkseleitä paukutellen. Tulee setillinen hienoja tulkintoja jo hieman unohtuneista kotimaisista tangoista. Ja jos arrogantit argit nyrpistävät nokkaa, niin potkaisen heti vastapalloon muistuttamalla mitäänsanomattomasta Quilmes-lagerista ja vaikka Jumalan Kädestä jos tarvis on.
Me saamme luvan olla yhtä eksoottisia niille kuin ne ovat meille.
Vähän viipeellä mutta sittenkin: kyllä. Näin juuri. Inhosin heti sitä kaikkea arggi-tango-harrastajien pukuleikkejä jo silloin duo Corazón aikoina, ja nimenomaan sitä historialle selän kääntämistä ja rusinat pullasta -mentaliteettia. Mikä itseä nimenomaan kiinnosti tangossa oli se alakulttuurinen tematiikka, tietynlainen punk-estetiikka kaikkinensa, unohtunut täysin jo ilmeisesti 20-30- luvuilla, kun tangosta tuli ns. SALONKIkelpoista. ARRGHH
VastaaPoista