Taas tuli kohdattua moukkamaista kahvilakulttuuria voi etän että. Paikkana Suomen Turku, linjuriasema. Oli rempattu sisätilat kuntoon, kelpaisi presidentinkin tulla. Ei muuta kuin kuppi käteen, suoraan kassattaren luo, kahvi kuppiin, maitovara. Mutta mitvit!: missä maito? Missä kahvilisukkeiden metallikannu-duo jalustoineen? Eikö osunut silmään? Sokea piste? Loppu? Juuri kun olin avaamassa suutani kysyäkseni, missä maito, niin täti käänti selkänsä venäläisellä palveluhenkisyydellä!
Sitten löytyi. Aivan tarjotinluiskan alussa, kymmenen metrin päässä, horisontissa, kylmäaltaasta se maitotölkinperkele pilkisti. Ei muuta kuin siksak takaisin mölkky hakemaan. Muttei jäänyt hyvä mieli, siitäkään huolimatta, että aseman linjurikuulutuksia edeltävä suuri terssi -intervallinen "Pim-pom" tuo aina mieleen kappaleen "Georgia On My Mind" alun!
Ihme neuvostomeininki. Liikunnallistava vaikutus. Että oikein kahvia maitoon! Voiko sen sanoa toisinkin? Kyllä voi, muttei kannata! Black and white, päinvastainen on kahvirasismia. Ruuhka-aikoina porukka varmasti seilaa jonossa miten sattuu, kun sumppi ja maitu ovat mailin päässä toisistaan, ja vielä väärässä järjestyksessä. En minä pullakahvejakaan nauti niin, että kaadan kupista kahvin pullan päälle!
Turkeleen perkulaiset, "Kulttuuripääkaupunki 2011" my cunt! Ei tule Turku-kuvan kiillottaminen onnistumaan niin kauan kuin muualtabussillatulleet toivotetaan tervetulleiksi näin pölvästillä kahvitutuksella. Onneksi en käytä kahvin kanssa sokeria. Se olisi varmaan täytynyt hakea Portsasta saakka.
Voisivat ottaa ex-pk-seutulaiset Pariisista mallia stn! Siellä Rue la Chattounella on ihan eri meininki. Toinen toistaan viehättävempiä, ilmastoituja kahviloita, santsikuppi ilmainen, santsin santsista asiakkaalle maksetaan 50 senttiä juomarahaa! Latte, espresso, cortado, con leche, senza leche, käden ulettuvilla maito, kerma, vaikka korjauslakka, jos asiakas haluaa! Kaikilla tarjoilijoilla, myös miespuolisilla, on hyvä perse + kestohymy, ja tarvittaessa he myös syöttävät asiakkaalle croissantteja nonstop kaupanpäälle. Iso kahvi (0,9 litraa) maksaa euron, ja kahvilaadun saa valita kymmenestä eri lajista. On kolumbiaa, keniaa, andia, amazonasia, brasiliaa, vaikka lekasoraa, jos asiakas haluaa! Pannulliset vaihdetaan noin kymmenen minuutin välein, jotteivät kahvit pääse hapottumaan. Musette soi, ja välillä viiksekäs kahvilamestari tulee varmistamaan asiakkailta, onko kaikki hyvin. Mikäli jokin leivonnainen on loppu, saa asiakas mennä hyvitykseksi takahuoneeseen tai lavatööritiloihin jyystämään vapaavalintaista kurtisaania. Lapsille on pallomeri, limsaa ja karkkia.
Palvelua, perkele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti