Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raha. Näytä kaikki tekstit

perjantai 31. joulukuuta 2010

Rahiksen kohderyhmä

Kuten me kaikki, myös minä haluan mahdollisimman paljon ja usein vastikkeetonta rahaa. Niinpä päädyin pelaamaan kauppareissullain' RAY:n pokeriautomaattia. Hävisin. Tuli kalliit munat ja wc-paperit. Tarkat summat ovat liikesalaisuus, ette saa koskaan niitä tietää.

RAY:n peleistä kertyvää pottia jaellaan ilmeisen avokätisesti "kansanterveydelle". Mitä se on?

Päätin, että minusta tulee isona mahdollisimman sairas ja vammainen veteraani. Nämä on varmasti mahdollista toteuttaa esim. tulevan Korea-kahinan kautta. Tietenkin ilmoittaudun Pohjois-Korean riveihin, koska siellä on tiettävästi hanuridivisioona, ja Samsung-telkkarillani on taipumusta kadottaa jo viritetyt tv-kanavat prkl. Vanhahan minusta tulee joka tapauksessa. Ja mikäli tautinen, inva sodankäynyt vanhus ei riitä, täytyy varmaan vielä käväistä jossain nykytaidemuseossa heittämässä pari kärrynpyörää.

Ja jo alkaa ropista vastikkeetonta rahaa, takuulla! Ja jos ei, minä teen tästä valituksen. Enkä pelaa jassoa enää koskaan.

torstai 30. joulukuuta 2010

Rahamies

Kuten terveen, bennyhill-henkisen kolmevitosen miehen kuuluu, olen tietysti käynyt stalkkaamassa ja peeppaamassa teinityttöjen blogeja. Herutuskuvat ja angstiset itsensäviiltelyrunot ovat niissä tietenkin jo vakiokamaa, mutta uutena asiana minulle tuli trendi, jossa otetaan omaan blogiin kuvia seteleistä. Ilmeisesti näillä otoksilla on tarkoitus viestittää ulkomaailmalle, paljonko on saatu joululahja-, konfirmaatio- tms. -rahaa.

Omakaan blogini ei siis ole täydellinen ja 2010-luvun asettamat asianmukaisuusvaatimukset täyttävä ennen kuin panen linjoille oman kontribuutioni aiheesta:

Metallista pätäkkää! Vasemmainen esine ei ole kolikko, vaan vihreän paitani irronnut nappi, joka pitäisi varmaan uudelleenkiinniommella joskus lähivuosina. Erityisen ylpeä olen oikeanpuoleisesta viisicenttisestä, jonka löysin Halikon K-Market Pirkkatorin pihalta joskus syksyllä 2010.

Yksi suurimmista unelmistani on löytää joskus hakaristinappi. Eikä siis mistään kaupasta tai kirpparilta, vaan nimenomaan löytää. Kadulta, lattialta, tieltä, ajeltumasta. Jos tällainen ihme tapahtuisi, sitä varmaan vain katsoisi melankolisen tyytyväisnä elämäänsä taaksepäin ja puistelisi päätään, että eiköhän tämä ollut aika pitkälti tässä.