Omakaan blogini ei siis ole täydellinen ja 2010-luvun asettamat asianmukaisuusvaatimukset täyttävä ennen kuin panen linjoille oman kontribuutioni aiheesta:
 |
| Metallista pätäkkää! Vasemmainen esine ei ole kolikko, vaan vihreän paitani irronnut nappi, joka pitäisi varmaan uudelleenkiinniommella joskus lähivuosina. Erityisen ylpeä olen oikeanpuoleisesta viisicenttisestä, jonka löysin Halikon K-Market Pirkkatorin pihalta joskus syksyllä 2010. |
Yksi suurimmista unelmistani on löytää joskus hakaristinappi. Eikä siis mistään kaupasta tai kirpparilta, vaan nimenomaan löytää. Kadulta, lattialta, tieltä, ajeltumasta. Jos tällainen ihme tapahtuisi, sitä varmaan vain katsoisi melankolisen tyytyväisnä elämäänsä taaksepäin ja puistelisi päätään, että eiköhän tämä ollut aika pitkälti tässä.
Aika kiva summa, tuollaiset pyöreät 0,55€! Yksi kolikko näyttäisi olevan senverran muinais-Suomesta, että sen arvoa - samoin kuin paidannapin - on mahdotonta määritellä pelkästään kuvan perusteella. Tunnearvoahan näillä varmastikin on. - Rahnan löytyminen kadulta tms. on ehkä hienointa, mitä köyhä voi konsaan kokea. Itselle muistuu, kun sain tietää läpäisseeni keskikoulun pääsykokeen (nippa nappa, niukin naukin) ja samana päivänä löysin 5 mk SETELIN kotikadulta, jään alta! Tokko lienen koskaan juossut niin vikkelästi kuin tuolloin, kun piti hakea kotoa puukko, jolla nakutella seteli sohjoisen jään sisästä pois - ehjänä! Sitä riemua, kun onnistuin! - Hra53
VastaaPoistaRahan löytyminen on niin harvinaista eldoradoa, että sitä lähestulkoon muistaa jokaisen yksittäistapauksen.
VastaaPoistaKerran kun tulin opisqeluaikoinani bussilla Espoosta Helsinkiin, päätepysäkillä ovien auettua ja muiden jo poistuttua näin yhden penkin edessä 20 euron(!) setelin. Nappasin sen parempaan talteen, mutta mielenkiintoisinta tilanteessa oli vaistomainen vilkuiluni ympärille ennen setelin poimimista. Miksi vilkuilin? Halusinko, ettei kukaan näe? Lattialleko seteli olisi tarvinnut jättää? Itsetutkiskelu jatkuu yhä.
Sillä penkillä oli mielestäni istunut semmoinen hieman raasu, avohoidokkimainen tapaus, jonka näin vielä jonkin aikaa kävelevän pitkin Fredrikinkatua ennen kuin katosi kulman taa. Mutten voinut olla varma, en juossut perään. Jäin epätietoiseen, tosin 20€ rikkaampaan tilaan.
Keväällä 2010 astuin nykyisen asuintaloni rappukäytävästä pihalle, ja heti rappurallin jälkeen pihamaalla minua tervehti 5 euron(!) seteli. Ei kumilankaa näkyvissä, ei pojanviikareita pusikossa piilossa. Täysin vastikkeetonta rahaa: vapise, Wahlroos ja EK! Jotenkin odotin ja toivoin, että tilanteen jatkeeksi nuori Diane Keaton olisi tullut vielä tarjoamaan punaviiniä ja treffiseuraa, muttei sitä varmaan kaikkea voi aina vaatia miesi.
Tuorein rahalöydös oli bussissa viime Helsinginreissulla. Kannattaa näemmä matkustaa bussilla Helsinkiin: löytää todennäköisemmin rahaa! Kuolasin Kehä III:lta päättärille saakka läheisen penkin alla olevaa 2 euron(!) kolikkoa, joka oli kliistraantunut lattiaan kiine. En voinut mennä nyppimään kolikkoa ennen Kamppia, sillä penkillä istui nainen.
Hitto, kun elämä on silloin tällöin silkkaa indianajonesia!
Okei, kerta kiellon päälle: 70-luvun lopulla Helsingin Lasipalatsissa oli HK:n lihakauppa. Kävin siellä joskus einesostosilla, koska silloinen työpaikkani Siemen Oy:n myymälä oli seinän takana samassa talossa. Oli joulunalusaika, ja lihakauppa täynnä väkeä. Tuulikaapissa haukankatseeni osui yksinäiseen seteliin, joka kuvastaa muistoissani satamarkkasena - jos oli 50mk, sekin iso raha siihen aikaan. Poimin tuon kapitalismin saastaisen symbolin ja työnnyin väentäyteiseen myymälätilaan vilpittömänä hölmönä seteliä heilutellen, ja suuni oli juuri muovaamassa lausetta: 'Hei, keneltä on pudonnut satasen seteli !?' - kun tulin järkiini ... Omatunto ei sen koommin soimannut.
VastaaPoista