Lähdin Facebookista 17.12. Hankala päätös oli hautunut jo pitkään. Sitten vain huomasin, että FB-käyttäjätilin dellaaminen oli tehty helpoksi, kappas! Klik, klik! Sir, no more, Sir! Sir, enough 'Nam for me, Sir! Ja hätäkös tässä: FB-sisällöstä suurin osa löytyy uudistetulta kotosivustoltani www.jannekuusinen.net.
Kun inehmo tuntee itsensä Mark Zuckerbergin huoraksi, ei ole tällöin hyvä olla hänen. Kun hän tuijottaa ehtimiseen pikkuista maapalloa sen päälle ilmestyvän punaisen numeropuhekuplan toivossa, on tultu johonkin, josta pitää päästä eroon. 35 vuotta koossa, ja jotain pitäisi saa'a aikaankin. Eikä se onnistu ruutua töllistelemällä, vaan Realbookissa.
Ja se nettiviha, se vain vyöryi päälle liian helposti. Virtuaaliset lynkkuuporukat sekä idioottien blogilinkit saivat voimaan niin pahoin, että katsoin parhaaksi pystyttää oman blogin. Jokainen on oman itsensä idiootti. Jos et voi voittaa idiootteja, liity heihin! Ja jos kirjoitan tänne tarpeeksi hyvin (huonosti?), pääsen häiriköimään linkiksi ehkä juuri sinun FB-sivullesi, [Bond-konna -nauru on]Buhahahahahaha![Bond-konna -nauru off]
Yksinäistä hamsterielämää viettävän on kai hyvä säilyttää edes jonkinlainen, periaatteellinen kontakti ulkomaailmaan. Facebook-"yhteisöpalvelun" "verkottuminen" ei tuntunut pidemmän päälle luontevalta. Pirum'moisen addiktoituneisuuden myötä syntyi äärimmäisen epäterve tila, jossa teki mieli olla kaikesta jotain mieltä. Ja juuri sitä koetan elämässäni välttää. Vastineeksi / lääkkeeksi koetan nyt tätä hehkutettua, suositeltua bloggaamista. Siitä huolimatta, että nämä tekstit näkyvät nyt kaikille, eivätkä vain n.170 FB-ystävälleni, aion edelleen olla oma itseni. Ajatus yksittäisestä ihmisestä horisemassa mukavia, vähemmästä väkisinverkottumisesta, enemmästä yksipuolisesta viestinnästä, pidemmistä ja rakentavammista keskusteluista, houkuttaa. Lisäksi vanhaa sisältöä on 1000x helpompi kaivaa esiin kuin FB:ssä.
On tullut pitempien statusten aika.
Itsekullekin tekee useimmiten hyvää pysähtyminen, kunhan siihen liittyy selkeästi myös suunnanmuutos. Ja kunhan tuo muutos on omatahtoinen, ei paniikkijarrutus tai muiden sanelema (tyyliin: leikkaa tukkasi ja mene töihin). Jään kaipaamaan kyllä fb-Jannea, mutta mitäpä siitä. Aika entinen ei koskaan enää palaa, on aksiooma, joka pitäisi tatuoida peilikirjoituksena omaan otsaan. Jospa sen oppisi muistamaan, vähitellen, kun sen joka aamu lukisi.
VastaaPoistaKokeiluna menee tämä myös! Ainakin tässä vaiheessa vielä uskon, että tietoisuus siitä, että jokainen netti-inehmo pystyy lukemaan "statukseni", persona non gratat mukaanlukien, panee harkitsemaan terveellä tavalla sitä, mitä linjoille suoltaa. Jo nyt blogismi näyttäisi olevan kokonaisuutena leppoisampaa kuin hektinen FB:n linkki-inferno. Tuntuu kuin olisin laihtunut henkisesti ainakin 20 kiloa.
VastaaPoistaMutta painotettakoon, että päätös oli hankala, ja jään kaipaamaan kaikkia 174:ää kaveria. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä: RealBookissa sitten face 2 face! Et tu, Juha, ja Café Salo, asap!
Lukumaratoni alkakoon. Tee plokin vasta bongannut koulukaverisi Karolain.
VastaaPoista