Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. elokuuta 2011

Marjasato 2011

Eilen tuli Perniössä poimittua neljän pensaallisen verran mustaviinimarjoja. Määrällisesti tuo teki kaksi isoa kulhollista. Herukkainpoiminta ei ole yhtään vastenmielistä aktiviteettia, kunhan vain varaa aikaa ja malttaa poimia rauhassa, vallitsevista olosuhteista nauttien. Zen ja viinimarjojen noukinta, tiedättehän.

Mielenkiintoisinta on tutkiskella, mitä kaikkea pensaksien eliöstöstä oikein voikaan löytyä, kun oikein tonkii. Monen marjaryppään kupeesta löytyi pikkuinen etana, vihreänkeltainen niljake. Hetikohta lehden alapinnasta saattoi paljastua monen neliösentin matto jotain ihme munia, olettaisin kyseessä olleen hämähäkin.

Parasta kuitenkin oli, kun kolmannen pensaan yhden lehden alta löytyi karussa oleva, etsintäkuulutettu elinkautisvanki.

Jari-Matti Forsberg (s.1963)

Jari-Matti Forsberg tuomittiin kuusi vuotta sitten elinkautiseen, kun hän oli pöydänjalalla rusikoinut kaksi pokerikaveriaan hengettömäksi. Ei hän kohdattaessa käyttäytynyt yhtään aggressiviisesti, vaikka uutisissa oli tästä varoitettu. Tietenkin pelästyin aivan perkeleesti, mutta yllätyksekseni syyttä: venkula vain totesi valonarkoja silmiään auringolta peitellen, että jaa-a, taisi pako päättyä tähän. Tiedosti ehkäpä, ettei kannata tehdä lisätyhmyyksiä, tai kakku vain pitenee. Minkäänlaista uhkaa ei ollut ilmassa missään vaiheessa. Siinä minä istuin muovijakkaralla ja selitin, ettei elokuun alussa välttämättä kannata mennä viinimarjapuskaan piiloon, noukinta-aikana.

Toin Jartsalle muutaman mikrossa lämmitetyn veriletun puolukkahillon kera. Syötyään hän kiitti ja kysyi, että aionkos nyt soittaa paikalle poliisit. Kysyin, haluaako hän. Ei halunnut. Kerroin, että minun puolestani saat piileskellä tässä pensaassa niin kauan kuin huvittaa. Poimin loput marjat ja palasin tupaan. Jari-Matti Forsbergin myöhemmistä vaiheista minulla ei ole tietoa, teksti-tv:ssä ja puoli yhdeksän uutisissakin on vain jotain nonstoppia talous-shittiä.

Miksi jätin Jartsan jatkamaan pakoaan?

Koska me tarvitsemme vankikarkureita. Me tarvitsemme vankikarkureita, huumekauppiaita, -käyttäjiä, helvetinenkeleitä, bandidoksia, bandiitteja, sekopäitä, vandaaleja, bandaaleja, va som helst! Koska jos heidät saataisiin kiinni -ehkä peräti pois keskuudestamme-, suljettaisiin hyvin pian vankiloihin punaisiapäin kävelijät, kiroilijat, tupakoijat, liikaa karkkia syövät, opiskelija-aktiivit, veroja kiertävät sienen- ja marjanpoimijat sekä pullonkerääjät sun muut lundby/barbie -järjestelmän vaarantajat.

Uskon, että yhteiskunnassa orwellismin määrä on vakio. Tyhjä vankila on mahdollinen vain sen avajaisissa.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Tieto lisää jihadia

Meidän moskeijamme vuonna 2011 ovat erinäisten julkaisujen, etunenässä iltapäivälehtien, nettisivustot. Virtuaali-imaamit kailottavat softapohjaisista minareeteistaan länsimaisille hyvinvoijille viihteellistä jumalansanaa. Internet on meidän Mekkamme, jonka suuntaan käännymme mahdollisimman monen megan voimin. Läsnä ei tarvitse olla tiettyinä vuorokaudenaikoina, vaan juuri silloin kun itseä huvittaa, vapautta nääs, ja yleensähän meitä liukuviin etätyöaikoihimme frustroituneita länkkäreitä huvittaa paljon useamminkin kuin viisi kertaa päivässä. Rukoushiirimatto kulkeutuu aina mukanamme. Eikä tarvitse edes kumarrella manuaalisesti perse pystyssä, niin ei hengästykään. Netin ei koskaan tarvitse tulla Goatse-miehen luo, koska Goatse-mies tulee aina Netin luo.

Mm. "moderaattoreiksi" kutsuttavat korkea-arvoiset digiajatollahit suoltavat, editoivat, filtteröivät ja fatwovat alati muuttuvaa uutisevankeliumia, jossa variaatiot ovat pienet, jakeet / suurat pohjimmiltaan samat. David Koreshin ja Jim Jonesin laajakaistapäisiksi virtuaalijälkeläisiksi taantunut seurakunta osallistuu 24/7 -jumalanpalvelukseensa määkimällä kilpaa kommenttipalstoillaan ratkaisumalleja mm. uskonto-, sota- ja moraalikysymyksiin. Tietoyhteiskuntauskontohihhulit jakelevat toisilleen plussia, peukkuja ja suosituksia kuin öylättejä, meidän herramme / allahimme läppäri ja prosessorin piitahna. Jokainen haluaa tulla marttyyriksi tietokoneiden sammuttua, jolloin alkaa pyhä sota, koneiden kapina.

Koko epistola on käyty läpi aamukahteen mennessä, lyhyt kaava. Profeetoiden kuulumiset, seurakunta seisoo. Timo T.A. Mikkosen vaimo on taas sanonut jotain, Jore Marjarannan uusi single on saanut ihan kivasti radiosoittoa. BB-Timo ei paljasta tulevaisuudensuunnitelmiaan, Idols-Anssi pihtaa tietoa siitä, minne sai ruotsinreissullaan finnin. Näin Tukiainen juhli jääkiekon MM-kultaa, Tältä britney näytti koksupäissään. Katso kuvat, katso video, kuuntele saarna, tsekkaa mitä allahilla on yllä. Kardashianilta näkyi nänni, leidi gaga istui hajareisin kameraa kohti. Tämä on juontaja-marian uusi harrastus, missi-tanjalla algerialainen playboy-miesystävä.

Naisparka. Eikö tuo tajua, että ählyt on uskontonsa sokaisemia fanaattisia kaheleita kaikki. Mitäköhän ipod sanoo, oliskohan uutisfiidiin tullut jotain uutta. Katoppa, bohemianrhapsodya uliseva spanieli, hauska!

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kerjäysyhteiskunta

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Virallisimpina mm. palvelumaksut, tipit, postitusmaksut, toimitusmaksut, pakkauskulut, lainan maksuerän ilmoituskulut. Muutama euro kansanterveydelle lähikaupan nurkassa. Kortti vie ja kortti vie. Siinä sivussa heltiää almuja myös veikkauksenterveydelle, sillä juuri sinä voit olla se seuraava nivalalainen tai forssalainen pikamiljonääri. Jos et veikkaisi, voittaisit. Kahvipaketin ylihinnasta menee sitä keinotekoisesti korkealla pitäville pörssimeklarinperkeleille sentti jos toinenkin.

Kauppakassit kädessä olet sitten vapaata riistaa jos jonkin sortimentin hihastanykijälle. On importtautunutta, köyhempää EU-kansalaisuuden jostain käsittämättömästä syystä saanutta tossunsakuluttanutta, seassa kotimaiset sääliöt ja linnankuluttajat, joista jälkimmäiset aloittavat vuorovaikutustilanteen aina sanoilla "hei kaveri". Monenkirjavaa katusoittajaa ja syrjäytynyttä, elämässä korkeintaan kuvakorttihain saanutta sakilaista, jotka viimeisenä oljenkortenaan koettavat kerjätä bussimatkasta alennusta, ja kun eivät sitä saa, maksavat antamalla kuskille köniin. Kesäkuumalla koetat toki käydä lähimmässä olutravintolassa ottamassa sen yhden, mutta matka tyssää jo ovella narikkamaksuun, joka on pakollinen, vaikkei asiakkaalla olisi edes viikunanlehteä genitaalien peittona. Heität viimeisen eurosi humalikolle, jonka pitäisi päästä Vantaalle, kiitokseksi tämä pyytää kahta euroa lisää. Kymmenen metrin päässä oleva rastapäinen kaksikymppinen ui liiveille ja saarnaa että jos olisit antanut euron hänelle + vielä neljä euroa (kuussa, tietenkin), niin olisit saanut intialaiseen koleran, tuberkkelin, nälän ja janon vaivaamaan pikkukylään rakennettua kymmenen kaivoa ja yhden sairaalan. Kotimatkalla bussissa yrität kuunnella kuulokkeitse lempimusiikkiasi, mutta hetikohta olkapäähäsi naputtaa Teoston setä, joka ilmoittaa kuulokkeista vuotavan musiikin olevan julkista esittämistä, joka maksaa 2,90€ per teos. Plus laskutuskulut. Tarkkaile postiasi.

Jos luulet olevasi turvassa kotona sisätiloissa, olet nai(i)vi. Iltapäivällä yrität soittaa johonkin firmaan tai virastoon, jonka nolla-fuckin-nollanolla-jotain -alkuiseen numeroon soittamisen hinta on kiljoona euroa + pvm. Ennen yrityksillä ja byrokratorioillakin oli ihan vain puhelinnumerot, nykyään ne ovat "palvelunumeroita". Jonotat 22 min, jonotus on tietysti maksullinen. Tv:ssä bleiseriin ja farkkuihin pukeutunut insinöörisilmälasinen kailottaja selittää katsojia aliarvioivasti yliartikuloiden, että palvelun pitää maksaa, adamsmith päläpälä. Toisella kanavalla saa toivoa yölintua, jarisillanpäätä tai ihanaaleijonatihanaa:ta soitettavaksi tv:n kautta kuunneltavassa radioasemassa (5 €), kolmannella kanavalla saa samaan hintaan äänestää idiootteja ulos talosta, wannabe'itä jatkoon tai huonoa musiikkia viisuihin. Jossain vaiheessa ruudulla vilahtaa Mikko Kuustosen pää, lyhyt tilinumero ja sana "CHILE" tai "HAITI" kissankokoisella, mahdollisimman tärähtäneellä ja vaurioituneennäköisellä kirjasintyypillä. Viis euroa, tackska du ha, fuck ska du ha. Kato sehän on vaan vitonen, mitä sä sillä saat? Et mitään! Eikä sun kannata enää mitään kutosella kertoa ja ajatella vanhoja markkoja, koska inflaatio ja adamsmith ja päläpälä. Uutisten aikaan soi vielä ovikello, avattuasi kynnykselle tunkee puolalainen taulukauppias, joka lykkää väkisin syliisi kerjäysmonologinsa kirjoitettuna, lapulla. Kännykkääsi noin viisi kertaa päivässä tuleviin tuntemattomista numeroista soitettuihin puheluihin et ole edes uskaltanut vastata muutamaan vuoteen.

Kukapa olisi uskonut, että länsimaisessa 2010-luvun yhteiskunnassa kaikki ovat käsi ojossa johonkin suuntaan?

Ehkäpä kaikki paitsi minä. Kenties näin onkin ollut aina. Rahan keksimisestä saakka goatset ovat pummineet toisiltaan kilvan. Nykyisin homma on vain näkyvämpää, kiitos ipadien, ipodien, mediumien sunmuiden spediumien. Sekä romanoidien vapaamman liikkuvuuden.

Rahasta tullaan käymään vielä sotia!

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Joka päivä oppii jotain uutta I: Finlands rectsdag

Kesti hieman yli 36 vuotta huomata, että eduskunnan istuntosalin
äänestystaulun Jaa- ja Ei -sanojen jatkeena on peräaukkojen kuvia.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Kun mikään ei riitä

Lapsilisää nostettiin maassamme 40 snt, ja vanhemmat kehtaavat silti valittaa! Yhden-kahden lapsen standardiin tottuneet länsimaiset perheperseilijät eivät näe metsää puilta. Niin kiihdyksissänsä ja tolaltaan he ovat, etteivät suostu ymmärtämään tätä "liian pientä" korotusta, kun kaikki pitää aina saada heti meille kertakäyttövaippoja ja kristallisia tuttipulloja varten nyt.

Lestadiolais- sun muilla vanhoilliskondomistisilla ruokakunnilla on sentään yritystä. Jos on esimerkiksi 10 kpl lasta, mikä on herättäjäperheissä tuiki tavallista, tekee se jo 4 euroa kuussa! Monasti vielä adoptoidaan extra-muksuja ulkomailta, jolloin lapsilisä korottuu entisestään. Eli jos esimerkiksi vastaanottaa albanialaisen lapsen, korottuu lapsilisä noin 56 lekillä (käytetty kurssi: 139,68).

Kuta niukempi lapsilisäkorotus, sen enämpi se kannustaa lastentekoon, eikö vain? Eilen nähkääs löysin Riemurasia-hupipalvelimelta jonkun skannaaman väitöskirjan, jonka mukaan Suomessa asuva somalialainen turvavaipanhakija oli saanut yhteiskunnalta 40 euroa lapsilisäkorotusta, koska hänellä oli sata lasta. Myöhemmin ko. dokumentti oli vielä linkitetty Perussuomalaisten kotisivuille.

Käsinkosketeltavin ennakkotapaus löytyy Afganistanista, missä myös otettiin taannoin käyttöön 40 sentin lapsilisäkorotus. Kabulilainen nainen synnytti "Afghanistan Weekly" -lehden tietojen mukaan tuhat lasta, mikä teki niinkin paljon kuin 400 euroa(!) pelkkää lapsilisän korotusta, vajaat kaksi ja puoli tuhatta Vanhaa Markkaa! Jossain 600.:nnen lapsen paikkeilla hän saattoi huokaista, että "onneksi tässä vaiheessa ne kasvattavat jo toisensa". Tarinalla on kuitenkin valitettavasti surullinen loppu. Naisparka kivitettiin kuoliaaksi, koska hänen emättimestään oli löydetty talibanien koulutusleiri. Se oli paljastunut, kun hänen klitoriinsa oli pitänyt vuoristotuulten vihmeessä lainapeitteenomaista, liian luonnotonta leiskuntaa.

perjantai 25. helmikuuta 2011

ABC-kirja

"Perussuomalaiset haluavat puolustaa suomalaisten omaa kansansuvereniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan." 

"Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle." 

Rakas blogi. Kävin tänään Helsingissä treenaamassa tekotaidetta. Paluumatkalla poikkesin Lohjan ABC-huoltamolle, syödäkseni. Luotuani yleissilmäyksen paikallaolijoihin tajusin, että näistä kaikista "normaalin" kirjoissa kulkevista ihmisistä noin joka viides tulee huhtikuussa äänestämään täysin päin persuttä. Ajatus vei ruokahalun. Ostin Kirjatorilta Kafkan "Muodonmuutoksen" ja poistuin.

Tähän on tultu. Mutten silti suostu lakkaamaan välittämästä.

Mikäli jollain on tiedossa täysipäisiä, pilvettömiä kommuuni-ideoita jossain sivistysvaltiossa (esim. Saksa tai Ranska), ilmoitelkaapa. Luulenpa, että olen messissä. Kotikapsia viikonloppua kaikille.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Parkkimattimeikäläiset

Eikö olisikin ihan mahdottoman upeaa, jos jalankulkijoista, pyöräilijöistä ja julkisenliikenteenkäyttäjistä leijonanosalle annettaisiin puolipolisiaaniset valtuudet jakaa parkkisakkoja? Miksi heittää löysää rahaa kaivoon kaikenmaailman yksitysten parkkivalvontafirmojen kapitalisteille, kun tämän voisi hoitaa myös humaanisti, kunnon DDR-ilmiantajameiningillä? Pitkäaikaistyöttömät, syrjäytyneet ja katkerat persaukiset, lisätuloa halajavat eläkelläiset sekä muu joutoväki tekisi kadunkulmilla ja nurkkien takana duunia, jolla on tarkoitus, kannattavalla provikkapalkalla sekuntikellot käessä. Köyhät onnellistuisivat ja tilastot kaunistuisivat. Terve vahingonilo olisi se työvoimapoliittinen excalibur, jolla onnistuisimme pienentämään luokkaeroja.

Ja tässä vaiheessa pesen itse kädet. Insinöörit ja periaatteenmiehet keksikööt, kuka valvoo valvojia. Minä tyytyisin vain maleksimaan kahvilassa juomassa kitkerää pirkkamokkaa ja vahtaamaan ikkunan läpi joukoturkinta mahdollista tosi-tv:tä, jossa bleiserijätkät mylvivät naama punaisena kansalaispalkkarastajätkille ja laitapuolenkulkijoille, kun BMW:n lasinpyyhkimeen on ilmaantunut kovin kallis minigrip-pussy.

Ihan silkkaa pahuuttani, autottomuuttani ja kateuttani tämänkin vision ilmoille heitin. Kun asia ei itseä koske, sen suuremmalla syylä! Aina!

perjantai 28. tammikuuta 2011

Asemakadun mamut

Noin kymmenen sekuntia elämästäni, n. klo 15:

Näin somalipariskunnan tulevan pankista ulos. Nainen työnti lastenvaunuja. Mies piti huomaavaisesti puolisolleen ovea auki. Molempien silmät olivat lempeät. Todennäköisesti toisen polven "paimentolaisia", täällä varttua saaneita hyväonnisia ihmisiä, jotka tuskin on opetettu vihaamaan. Sanoin itsekseni, että etteköhän te täällä pärjää.

Minä aion äänestää 17.4.2011, lasi puoliksi täynnä. Säälin heitä, joiden kossupullo on puoliksi tyhjä.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

All work and no play makes Jack a dull boy

Jo hyvän tovin on pääkopassani kaikunut työn ja rahan noidankehän nimeen vannovien periaatteenmiesten viljelemä termi "vastikkeeton raha".

Vastikkeeton raha on menestyksellisesti onnistuttu epänormalisoimaan. Vastikkettomasta rahasta on tehty hypoteettis-imaginäärinen talouden joutilas ikiliikkuja, joka murentaa kapitalistisen yhteiskunnan perustukset, seurauksena paha kapinalistinen pilvenpolttajain eldorado. Ja josta ei missään tapauksessa voi alkaa keskustella, kun ovat nuo nato- ja mamukeskustelutkin vielä kesken.

Vaan käypä kaupassa, käypä veikkaustoimistossa. Kahvilassa, huoltamolla, kioskilla. Katso ympärillesi, ecce hetero. Kyllä: he kaikki haluavat sisimmässään vastikkeetonta rahaa. Ei tuo fredrikssonlakkipäinen reijo tuolla nurkassa huviksensa jassoa naputtele. Eikä tuo pokeria pelaava pentti tahallansa häviä, hyvää hyvyyttään kansanterveyttä tue. RAY-jumalan alttareilla suuret ikäluokat manifestoivat kolikoin ja tuplauksin alitajuisen, kroonisen himonsa vastikkeettomaan rahaan. Kyseistä himoa ei saa kuitenkaan julkituoda ääneen. Jos piipertäjä mainitsee perustulon, kaivetaan Remington välittömästi kaapista ja heitetään Stahanov-jeesusteluvaihde päälle. Tässä mitään kansalaispalkkoja, kun ei minullakaan sellaista koskaan ole ollut ja tämmöinenhän olisi loukkaus meitä eläkettä saavia jälleenrakentajia kohtaan, Koskela, Rokka, Saarijärven Paavo, perkala!

Vihreitten kotkotuksille päätään puistellen martti täyttää lomakkeen, jossa hän diskreetisti rastein ilmaisee haluavansa vastikkeetonta rahaa. Kassalla lomake vaihdetaan maksulliseen, viralliseen tositteeseen asiasta. Anomuksissa voi lukea esimerkiksi "Toto", "Lotto", "Keno" tai "Veikkaus". Monella on nykyään käytössä vastikkeettoman rahan haluamis -kortti, jonka avulla mahdollinen vastikkeettomasti saatu raha voidaan ohjata omalle pankkitilille. On mahdollista myös osallistua vertaisporukoihin, jotka koostuvat yleensä viidestä tai kymmenestä vastikkeetonta rahaa haluavasta ihmisestä.

Omaa kynää marteilla ei tietenkään ole koskaan mukana lomakkeiden täyttämistä varten. Senhän voi aina varastaa mukaan siitä pöydältä. Vastikkeeton kynä. Lauantaina konit ravaavat aivan miten sattuu, ja täysin väärät oranssit pallot mulahtelevat putkiin yksi kerrallaan. Rutinoituneesti pettynyt jorma hörppäisee olkkarissa sohvapöydän äärellä loput Leijona-lasillisestaan ja toteaa, että kaippa sitä sitten maanantaina vaan taas tarttee töihin mennä.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Pamiston edustajat

Apteekissa kävin. Yksi reseptilääke-tiskeista oli suljettu, mutta siinä touhusi silti farmaseuttitäti. Hän valmisteli jonkinlaista lauantaipussia, johon kuului noin tusina erilaista lääkettä. Niiden joukosta erotin pakkauksen, jonka kylessä luki se pamahaineinen "Diapam".

Eli ei muuta kuin heti vilkuilemaan ympärilleen, kelle paikallaolijoista em. Farmasian Parhaat -pussi päätyy! Tietenkin! Tuo mummo? Ei: kuulin hänen puhuvan sydänlääkkeistä. Entäpä tuo huppariteini? En usko: pärski, niiskutteli, eivät ne kaikki ole syyllisiä tai narqqareita. Bleiserijätkä? Ääh: meni suoraan kassalle maksamaan perus-Buranansa. Vieressäni seissyt toimitusjohtaja? Odottikin vaimoansa, joka oli myös täysin normaali, jakkupukumui'a.

Luulenpa, rakas Watson, että pussi päätyi kulmassa odotelleelle herrasmiehelle. Vihreät molskihousut, Marimekon terranväriset saappaat, hyppykeppi. Pinkki stetson, jonka lieristä roikkui aussi-korkkihattuisaan tapaan kuolleita rotan sikiöitä. Armeijan pomppa -54, kapteenin natsat hihoissa, alla Austin Powers -henkinen röyhelöpaita, rinnuksessa syaanimagenta-pilkullinen plastron. Otsassa ulosteella töhritty hakaristi, kylätetiijätte. Silmillä stereokkeli, nenun alla Edding-tushilla markkeeratut magnum-viikset. Luetteli siinä pomppiessaan vinkuvalla mikkihiiriäänellä vanhoja jääkiekkotuloksia, väliin randomaalisia kirjaimia ja imaginaariäänteitä, aikansa kuluksi, luulisin. Aika ajoin hän tööttäsi paineilmatorveaan tai ralisteli räikkäänsä. Sepaluksesta kurkisti tuskaansa sinertävä jortikka, joka oli kiveksiä myöten kuristettu nailonlangasta tehtyyn hirttosolmuun. Lanka taas oli sidottu oikeaan ranteeseen, mikä teki peniksestä eräänlaisen marionetin. Pulisongitkin oli.

Jaa-a. Jostain ne stereotypiat syntyvät. Otin dentaaligeelini, katosin horisonttiin, enkä koskaan saanut tietää varmaksi, kenelle pamipussi meni.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Ban IBAN

"I'm not a number: I'm a free man!"

Juu, niin varmaan, tervetuloa 2010-luvulle. Pankeille ei riitä enää pelkkä pakkoavioliitto kansalaisten kanssa ja kuukausittaiset korkomyötäjäiset, vaan nyt pitää vielä olla IBAN. IBAN on moderni INRI, jonka alle ristiinnauliutuvat sinä, minä, me kaikki paitsi nallet. Pitää olla IBAN, kun se on nääs kansainvälinen standardi. Lähes kaksi kertaa enemmän muistettavia numeroita. Melkein puolet nollia. Eivätkö ne nollat olleet turhia? Että eihän niitä oikeasti tarvitse, mutta voisivathan ne olla IBANissa mukana ihan vittuukseltaan, muistamisen estämiseksi, eikö vain?

Pankeilla on takuulla myös salainen illuminati-sopimus laskuttajien kanssa. IBANia ei vahingossakaan voi ilmoittaa laskuissa selkeästi, esim. neljän numeron/kirjaimen ryppäissä, vaan IBAN-litanian täytyy poikkeuksetta olla näkyvissä pötkönä, saatananmoisena rimpsuna, jonka hiukankin suurempi-ikäluokkaiset laskunmaksajaparat joutuvat kosmoskynillään pilkkomaan pystyviivoin luettaviin osiin. Viiden vuoden sisällä pankit varmaan sopivat sakkokäytännöstä, jota sovelletaan, kun ihminen erehtyy näpyttelemään IBANinsa väärin. Ilmeisesti EU:n IBAN-keskustietokone räjähtää, mikäli ihmiset käyttävät maksusuorituksissaan liikaa välilyöntejä. Ei ole muuta selitystä. "Space - the Final Frontier!"

Sama juttu pätee viitenumeroihin. Sodomalla on oltava Gomorransa, Matilla Tepponsa. Ei yhtä ilman kahdetta.

Vuoteen 2025 mennessä luottokorttimme ovat vähintään 24-numeroisia, tunnuslukumme 12-numeroisia ja henkilötunnuksemme 37-numeroisia. Ihan vaan tietoturvasyistä. Ja tuohan moinen numeraalinen lutraus rahvaallekin pientä lohtua: pitäähän senkin päästä isoihin lukuihin käsiksi edes jotenkin. Sääliksi käy myös tulevaisuuden vesi- ja öljysotien sotavankeja, jotka eivät kidutettaessakaan pystyisi kertomaan kuin nimensä, koska numero on niin jumalattoman pitkä, inhimillisen muistikyvyn tuolla puolen.

Armeijassa oli sentään hiven järkeä tässä. Meidän täytyi toki opetella rynnäkkökiväärimme numero ulkoa (en muista enää), mutta luutnantti painotti, että monasti on tapana antaa aseelle naisen nimi.

Pankit, tämä hyväksihavaittuus käyttöön ottakaa, vink vink! Salon Seudun Osuuspankki, järjestäkää niin, että meikäläisen tilitunnus on vast'edes tuon perkeleestäsiinneen IBAN-numerosarjan asemesta Sasha Grey!

"The numbers are bad!"

perjantai 31. joulukuuta 2010

Rahiksen kohderyhmä

Kuten me kaikki, myös minä haluan mahdollisimman paljon ja usein vastikkeetonta rahaa. Niinpä päädyin pelaamaan kauppareissullain' RAY:n pokeriautomaattia. Hävisin. Tuli kalliit munat ja wc-paperit. Tarkat summat ovat liikesalaisuus, ette saa koskaan niitä tietää.

RAY:n peleistä kertyvää pottia jaellaan ilmeisen avokätisesti "kansanterveydelle". Mitä se on?

Päätin, että minusta tulee isona mahdollisimman sairas ja vammainen veteraani. Nämä on varmasti mahdollista toteuttaa esim. tulevan Korea-kahinan kautta. Tietenkin ilmoittaudun Pohjois-Korean riveihin, koska siellä on tiettävästi hanuridivisioona, ja Samsung-telkkarillani on taipumusta kadottaa jo viritetyt tv-kanavat prkl. Vanhahan minusta tulee joka tapauksessa. Ja mikäli tautinen, inva sodankäynyt vanhus ei riitä, täytyy varmaan vielä käväistä jossain nykytaidemuseossa heittämässä pari kärrynpyörää.

Ja jo alkaa ropista vastikkeetonta rahaa, takuulla! Ja jos ei, minä teen tästä valituksen. Enkä pelaa jassoa enää koskaan.