Remote Utopia

Se messias-valmistaja, joka toteuttaisi dvd- / Blö-Ray -soittimissaan allaolevan kaukosäätimen, saisi markkinajohtajuuden muutamassa viikossa. Idean saa puolestani vapaasti käyttää kuka tahansa, kunhan joku sen vain käyttää!

Connecting People My Ass

Kaikille on varmaan joskus sattunut kuten minulle tänään: vastattuasi jonkun tekstariin on tämä ruvennut käsittämättömään tekstiviestivaihtoon asiassa, jonka pystyisi hoitamaan minuutin aikana suullisesti, puheluitse. Seuraa täysin turhaa näpyttelyä puolin ja toisin.

Ei. En suostu soittamaan. Hän, joka on ottanut minuun yhteyttä, on velvollinen vaihtamaan kommunikaatiomenetelmän tekstarista äänipuheluun. Vaikka hän olisikin sairaalloisen pihi ja luulee säästävänsä rahaa tekstaamalla. Niinpä sitä sitten kaksi päkkiä tuhlaa toistensa aikaa olemalla toistensa tavoitettavissa kauniina keskiviikkoisena alkuiltana, kunnes Halikon päässä loppuu akku (= virallinen selitys).

Jos tämä järjetön tekstin tuottamisen tilanne uhkaa, kannattaa toiselle tekstata viesti "Matkapuhelimeen, johon yritätte tekstata, ei juuri nyt saada yhteyttä. Yrittäkää myöhemmin uudelleen" tai "Tavoittelemanne henkilö tekstaa juuri nyt toista tekstiviestiä. Odottakaa sulkematta puhelinta".

JK testaa

Mihin kiihtyvyyttä tarvitsee muuhun kuin kuulentoihin? Liikennevalojonossa edessäsi olevassa autossa on joka tapauksessa aina joku, joka on nukahtanut nähdessään punaista valoa. Kyseinen syndrooma on satavarmasti sukua sille, että kun härälle näyttää punaista, se näkee punaista.

Ei paljoa nappaa tietää, montako sekuntia kuluu, kun jokin auto kiihtyy nollasta sataan. "Kiihtyvyys nollasta sataan". Fuck kiihtyvyys nollasta sataan! Auton ärhäkkyys pitäisi ilmoittaa "Aika nollasta sataan m"! Että kauanko kestää auton mennä satasen sileä, kun nollakohdassa pannaan lähtöviivalla dalla pohjaan! Siinä olisi ihan tarpeeksi insinörismiä ihmiskunnalle.

Ja tarvittaessa erinomaisen viihdyttävää sellaista. 8 rataa, joka radalle eri auto. Mieluummin noita kusipääautoja: Volvoja, BMW:itä, Audeja. Jokamiesluokan säännöt, jolloin eipä olisi enää "satasen sileä". Voittajalle (= eniten romuttunut auto) TM:ltä viisi tähteä. Lipun ostaisin, 4x100:n viestin lipusta maksaisin kolminumeroisen hinnan. Jäisi Kalevan Kisat kakkoseksi.

Kiihtyvyys. Perkeleen miehet, priorisoikaa juttunne järkevämmin!

Digitaalinen hiljaisuus

Luonnossa ei esiinny täyttä hiljaisuutta. Aina on jokin peruskohina jossain päin kuuntelijaa. Huoneen ääni, naapureiden muminointi seinän läpi, kaukainen auto, linnut, tuuli, vesijohdot, vaatteiden suhina, hengitys, sydämensyke, aivoverisuonten kurle, vaikun syntymisen ääni korvakäytävässä(!). Esim. audio-studiotyöskentelyssä sangen nopeasti tutuksi tulee kuitenkin digitaalinen, keinotekoinen täyshiljaisuus, jossa ei kuulu kertakaikkiaan mitään, vain äänityhjiö. Kuulokkeilla sitä kuunnellessa kantautuu korviin vain veren kohina päässä. Käytännön esimerkki digitaalisesta hiljaisuudesta löytyy esimerkiksi Madonnan Bond-tunnussävelmän parista kohdasta, tai vaikkapa testi-CD:ltä. Koska ihmisen korva on tottunut evoluutioitsekin semmoiseen pieneen, määrittelemättömän kuuluvaan audio-eioo:hon, tuntuu LP-levyn äänenlaatu "luonnollisemmalta" kuin CD:n.

Digitaalinen hiljaisuus on myös 2000-luvun länsimaisen tietoähky-yhteiskunnan ihmisten välillä. Soita hänelle: varattua piippaa, puhelin ei ole päällä, tai sitten tavoittelemasi henkilö puhuu parhaillaan toista puhelua, odota hetki, minkä jälkeen "lyö luurin korvaan". Jätät vastaajaan soittopyynnön. Ehkäpä hän soittaa sinulle takaisin? Paskanvitut, sano haikosen kimmo. Entäpä tekstari: perille menee, ilmoittaa luuri. Muttei reaktiota. Yrität ehkä uudelleen niin, että viestisi loppuu kysymysmerkkiin? Ei edelleenkään reaktiota. Joten ei muuta kuin sähköpostin ääreen. Toivotonta: ei mitään vastakaikua. Sitten muistat, että ai niin, jos haluaa vastauksen, pitää loppuun laittaa, että "VP". Laitat, lähetät, ja vielä kaupanpäälle liitetiedosto-kuvan söpöstä koiranpennusta. Ei silti vastausta. Onhan e-mail toki jo hieman vanhentunut viestintämuoto, kun on niin nopea ja ilmainenkin vielä. Ja hankalasti vastattava: mehän tiedämme, miten ylivoimaisen raskasta on näpytellä O, K ja klikata sendiä. Viiden minuutin kuluttua sähköpostilaatikkoosi kilahtaa kaksi automaattiviestiä, joissa kerrotaan tavoittelemasi henkilön olevan lomalla ensi tiistaihin saakka. Kyseinen automaattiviesti ei tietenkään kerro, onko viestisi vastaanotettu. Hetikohta muistat, että ainiin!, sosiaalinen mediahan on nykyään syrjäyttänyt kaiken, niinpä tietenkin! Facebookissa panet tavoittelemallesi ihmiselle privaviestin, chatinkin tarkistat, turhaan. Hänen seinälleenkin kirjoitat pyynnön tarkistaa kaikki em. kommunikaatiomediumit. Panet merkille, että hänen tuorein FB-statuksensa on 7 minuuttia vanha.

Kun ei kolmeen tuntiin kuulu vastausta, turvaudut viimeiseen oljenkorteen eli Skypeen. Soi muutaman kerran, ja kas kummaa, puheluusi vastataan! Toisesta päästä ei kuitenkaan kuulu mitään, edes tervettä linjakihinää. Tietokone väittää silti yhteyden muodostetun. Möläytät mikkiin muutaman "haloo?":n hieman tätä vanhanaikaisuuttasi häveten. Ei vastinetta, vaikka läpi menivät varmasti. Koetat säätää ruudulle webcam-kuvan puhelusta. Se tulee. Kuolleissa harmaan sävyissä kylpevässä kuvassa erottuu kolkko, hämärä, kuplamuovilla vuorattu käytävä. Kattokruunu heiluu verkkaisesti. Käytävän päässä seisoo virtsalätäkön keskellä tumma, tutiseva hahmo, jonka tunnistat tavoittelemaksesi ystäväksi. Hän on kallistanut päänsä luonnottoman vinoon, lähes 45 asteeseen. Oudosti läpikuultava ystäväsi tuijottaa sinua lautasen kokoisin silmin. Tavoittelemasi henkilö ojentaa verkkaan kätensä kameraa, sinua, kohti, kuin apua pyytääkseen, sinua tavoitellakseen. Pian hän avaa suunsa, jonka edessä on handsfree-luuri. Webcam zoomaa kuin itsestään vain paljastaakseen, että raukan kieli on revitty irti, kuten myös korvat ja sormet. Allansa lilluva lätäkkö paljastuu pre-maksoittuneeksi verilätäköksi.

Tiedät hänen huutavan, mutta mitään ei kuulu. On vain digitaalinen hiljaisuus välillänne. Muutama kohinaraita räpsähtää ruudulle ennen kuin yhteys saa keskenmenon. Soitat 112. Varattua piippaa.

Kaupankäynnin 2000-lukulaisia erikoisuuksia

Vuoden 2011 Suomessa niinkin jokapäiväiseen activiteettiin kuin ostosten maksamiseen kaupassa on ujuttautunut häiritseviä vivahteita, joita emme saisi missään vaiheessa tunnustaa normaalin arjen osiksi. Mutteivät kansalaiset tätä oikein tahdo huomata, koska heidän fokuksensa on niin vahvasti mamuissa, natoissa ja timoissa.

Keskellä halikkolaista peltoa sijaitsee kauppakeskus nimeltänsä Retail Park. En oikein ole päässyt selvyyteen siitä, mihin tuo salaperäinen "retail" viittaa, mutta tänään termi ilmeisesti selvisi. Tämä "retail" lie jonkinlaista 2010-luvun superhyper-kaupantekoa, jossa normaaleihin ostamisen ja myymisen käyttäytymiskoodistoihin lisätään ylimääräisiä, orwelliaanisia perseilyvaiheita.

Ensiksikin kävin Retail Parkin JYSK-nimisessä kaupassa ostamassa viiden euron muovisen ikkunanpesimen. Ja kyllä vain!: tälläkin kertaa JYSK-nimisen kaupan työntekijä oli pakotettu myymään tiskillä ikään kuin siinä sivussa, puolihuolimattomasti samalla jotain muuta pikkukivaa, tällä kertaa pölyrättejä. Tällainen trendi tuoda Pohjolaan Marrakeshin tori -meininkiä epätoivoisella lisäkaupustelulla, työntekijäparan mielenterveyden kustannuksella, on silkkaa turhan ja väkinäisen ylikuluttamisen konkretiaa. Huomenna varmaan kun menen apteekkiin ostamaan buranaa, niin myyjä kysyy ennen maksamista, että pistetäänkö tästä visvasyylävoiteet samalla.

Toiseksikin poikkesin Gigantti-nimiseen kodintekniikkamyymälään. Sieltä ostin 8-gigaisen muistitikun. Tarkoitus oli ihan vaan maksaa ja mennä. Mutta kassallapa minulta kysyttiin jostain syystä nimeäni. Sanoin sen. Myyjätär kysyi, että onko osoitteeni edelleen sama, ja luki koneelta osoitteeni. Sanoin, että on. Myyjätär selitti jotain muistitikun kahden vuoden taku(u)sta, mutten ymmärtänyt, miten henkilötietojen antaminen ja tarkistus voi liittyä asiaan. Sitten myyjätär kysyi matkapuhelinnumeroani. Kasvoilleni tuli tiedostamattani varmaan vilpitön "nyt jumalauta!" -ilme, sillä hetikohta hän tyynnytteli: "... sitä ei ole kuitenkaan pakko antaa". Sanoin, että eiköhän nyt jätetä ensi kertaan puhelinnumeron anto.

Kun häsläävä valvontakapitalismi on selättänyt järkiarjen, saat lähikaupasta ostamasi ruokakassin vain valokuvaa, sormenjälkiä ja henkilötunnusta vastaan. Torikauppiaan kojusta ei myydä kirjolohta ulos ilman Kalastaja-Eemelin sirukorttia. Romanialaisilla kiikarikaupustelijoilla on läppärissään monen sadan ihmisen asiakasrekisteri. Jouluaattona Hakaniemessä Hursti antaa makkarasoppaa vain sillä ehdolla, että rectumiisi installoidaan GPS-paikannin. Kodinkoneliikkeen lumehalvalle mankelijalustalle pitää ostaa vakuutus, mielellään myös pidempi takuu. Silitysraudoille ja partakoneille on tarjolla lisämaksullinen tukipalvelu. Jos ei halua sitä, pitää pienellä painetun kauppasopimustekstin mukaan vilkuttaa katonrajaan turvakameralle tunnistamista varten ja tanssia Securitaksen kuulapään kanssa muutama tahti jenkkaa. Mitään ei ole tarpeen allekirjoittaa, koska olet niin tehnyt jo vuosia sitten Netissä, suostunut kaikkeen vain pikkuista tikkauslaatikkoa kerran klikkaamalla.

Silloin tällöin luulet pääseväsi adhd-kaupankäynnistä eroon bordelliksi valjastetussa kalliolaiskaksiossa ja palaavasi wanhaan hyvään aikaan perinteisen, konstailemattoman käteisostotapahtuman myötä. Sekä hinta että tuote ovat yksiselitteiset ja tarkkaan sovitut. Henkilötietojasi ei kysytä, ja seksityöläiselle olet vieläpä valehdellut nimesi. Tippiäkin annat, pelkästä nostalgian ilosta. Vaan tuntia myöhemmin panoluolasta rappukäytävään poistuessasi on prostituutioadjutantti jo uploadaamassa koneelleen siemennesteestäsi ottamaansa DNA:ta huoramarkkinointitarkoituksiin.

Onko kiire vai tehdäänkö ATK:lla II

Kehitys kehittyy, prosessoritehot ja Windowsin perässä oleva numero suurenevat. Tietokonemaailma ei ole koskaan valmis. Se olisi kyllä huomattavasti valmiimpi, mikäli pystyttäisiin tuomaan käyttäjäin ulottuville seuraavat kolme innovaattiota:

1) Terve tekstipohjaisuus. Tämä on jo paikoitellen tajuttu. Esimerkiksi Veikkauksen sivuilla ei pakoteta katsomaan raskasta graafista animaatio-orgiaa. Pelkillä numeroillahan siellä kuitenkin on tarkoitus pelata. Ja siihen riittää aivan hyvin sivuston kevytkäyttöliittymä. Joka tosin on mobiililaitteita ajatellen suunniteltu, mutta jotain hyötyä näemmä niistäkin.
  90-luvulla DOS-aikoina oli ihanaa: yleensä kun painoi nappia, niin tapahtui saman tien, eikä ilmaantunut mitään tiimalasinkuvaa tai rinkulaa ruudulle ilmoittamaan, että komentonne toteutetaan lähiminuutteina, olette jonossa, 0% done. 

2) Hard Esc- tai Hard Break -nappula ja -komento. Tämä ns. "Boss Key":n johdannainen olisi kyllä varmaan jo toteutettu, jos se olisi teknisesti mahdollista. Eli vähän väliä (vahingossa) tiuhalti klikkaamasi komennot jäävät käyttöjärjestelmässä puskuriin, kaikki tahmaa, tökkii ja lagaa, mitään ei tapahdu, pointteri pysähtyy tai jumahtaa vääränlaiseksi, esim. siksi prkleen tiimalasiksi, ja joudut taas odottamaan sen viisi minuuttia. Hyvä Bill! Kova esci/breikki, jolla saisi keskeytettyä kaikki koneen lamaannuttaneet prosessit just nyt, olisi käyttäjän unelma, ja taas maistuisi dataus!

3) Pornon tunnistava näytönsäästäjä. Nykyään on ihan tyhmää kun tietokoneet luulevat ettei niitä käytettäisi olleskaan, kun niihin ei koske. Läppäreissä on monasti jopa kaksi näytönsäästäjää: sekä läppärilaiteelle että käyttöjärjestelmälle omansa. Ja jompi kumpi käynnistyy aina ehtimiseen, vaikka playerissa on meneillään fornikatiivista actionia ruu'ulla!
  Eikö olisi mahdollista, että näytönsäästäjä tunnistaisi automaattisesti ruudulla viuhuvat naisfiguurit ja paisuvaiskudokset? Ja jos näytönsäästäjä ei olisi täysin varma, tulisi ruutuun kerran ikkuna: "Käynnistetäänkö näytönsäästäjä vai katsotko pornoa? OK/Cancel" Ja jos (kun!) katsoisi pornoa, niin näytönsäästäjä ei enää vastedes häiritsisi.

Ei, näytönsäästäjiä ei saa pois päältä. Ei, tietokoneelta ei voi katsoa muuta kuin pornoa. Ei, en hanki MACia.

Panta

Tänään hyväksyttiin säädelmä, jonka ansiosta lievästi raiskanneet, varastaneet tai murhanneet vangit saavat vastedes nauttia tuomionsa kotona, kunhan pitävät jalkapantaa.

Olen väsynyt ottamaan kantaa kaikkeen, esim. ihmisten sisäänrakennettuun typeryyteen, väärinäänestämisiin tai persujen väistämättömään valtaannousuun. Tyydyn vain olemaan satavarma siitä, etten ole ainoa ihminen, jolle on em. uutisesta tullut mieleen Schwarzenegger-puoliklassikko "Running Man":in alku räjähtävine päineen. 

Tai sitten entäpä!:

Onko kiire vai tehdäänkö ATK:lla I

Nämä jumalattoman kiireisten työtätekevien ihmisten automaattiset sähköpostivastaukset ovat ihan suosikkini asioiden sujumattomuuden maksimoimisen kannalta. Että olenpa henkilöstökoulutuksessa, sairaslomalla, pekkaspäivillä tai muutenvaan poissa ja palaan x.x.xxxx, tähän tyyliin, kylätetiijätte.

Mutta voisitko rakas Automaatti ilmoittaa minulle myös sen, onko lähettämäni viesti mennyt perille? Odottaako se tavoittamaani henkilöä sähköpostilaatikossa hänen suvaittuaan palata työkoneensa äärelle, vai joudunko lähettämään e-mailini myöhemmin uudelleen?

Alexander Graham Bell
KIITOS 1847-1922

Ban IBAN

"I'm not a number: I'm a free man!"

Juu, niin varmaan, tervetuloa 2010-luvulle. Pankeille ei riitä enää pelkkä pakkoavioliitto kansalaisten kanssa ja kuukausittaiset korkomyötäjäiset, vaan nyt pitää vielä olla IBAN. IBAN on moderni INRI, jonka alle ristiinnauliutuvat sinä, minä, me kaikki paitsi nallet. Pitää olla IBAN, kun se on nääs kansainvälinen standardi. Lähes kaksi kertaa enemmän muistettavia numeroita. Melkein puolet nollia. Eivätkö ne nollat olleet turhia? Että eihän niitä oikeasti tarvitse, mutta voisivathan ne olla IBANissa mukana ihan vittuukseltaan, muistamisen estämiseksi, eikö vain?

Pankeilla on takuulla myös salainen illuminati-sopimus laskuttajien kanssa. IBANia ei vahingossakaan voi ilmoittaa laskuissa selkeästi, esim. neljän numeron/kirjaimen ryppäissä, vaan IBAN-litanian täytyy poikkeuksetta olla näkyvissä pötkönä, saatananmoisena rimpsuna, jonka hiukankin suurempi-ikäluokkaiset laskunmaksajaparat joutuvat kosmoskynillään pilkkomaan pystyviivoin luettaviin osiin. Viiden vuoden sisällä pankit varmaan sopivat sakkokäytännöstä, jota sovelletaan, kun ihminen erehtyy näpyttelemään IBANinsa väärin. Ilmeisesti EU:n IBAN-keskustietokone räjähtää, mikäli ihmiset käyttävät maksusuorituksissaan liikaa välilyöntejä. Ei ole muuta selitystä. "Space - the Final Frontier!"

Sama juttu pätee viitenumeroihin. Sodomalla on oltava Gomorransa, Matilla Tepponsa. Ei yhtä ilman kahdetta.

Vuoteen 2025 mennessä luottokorttimme ovat vähintään 24-numeroisia, tunnuslukumme 12-numeroisia ja henkilötunnuksemme 37-numeroisia. Ihan vaan tietoturvasyistä. Ja tuohan moinen numeraalinen lutraus rahvaallekin pientä lohtua: pitäähän senkin päästä isoihin lukuihin käsiksi edes jotenkin. Sääliksi käy myös tulevaisuuden vesi- ja öljysotien sotavankeja, jotka eivät kidutettaessakaan pystyisi kertomaan kuin nimensä, koska numero on niin jumalattoman pitkä, inhimillisen muistikyvyn tuolla puolen.

Armeijassa oli sentään hiven järkeä tässä. Meidän täytyi toki opetella rynnäkkökiväärimme numero ulkoa (en muista enää), mutta luutnantti painotti, että monasti on tapana antaa aseelle naisen nimi.

Pankit, tämä hyväksihavaittuus käyttöön ottakaa, vink vink! Salon Seudun Osuuspankki, järjestäkää niin, että meikäläisen tilitunnus on vast'edes tuon perkeleestäsiinneen IBAN-numerosarjan asemesta Sasha Grey!

"The numbers are bad!"

Kaunis valhe

Juuri kun viikonloppuna alkaa tuntua tarpeettomalta, läiskähtää eteisen lattialle Gigantin mainoslämiskä. Sen sivuilta bongaa näppärästi ne tarpeet, joiden ei tiennyt olemassaolevankaan. Kuten esimerkiksi Nokian C3-puhelimen, jonka hinnan välittömästä läheisyydestä löytyivät sanat "täysi näppäimistö". Vaikka mikroskoopin kanssa tiirailin tuotteen mainoskuvaa, en löytänyt puhelimen näppäimistöstä Å:ta, Ä:tä ja Ö:tä.

Täysi näppäimistö my ass! JustJoo, ovathan ne varmaan jossain valikoiden uumenissa, viiden painalluksen päässä. Vaan minen suostu skandinaavisia kirjaimia häpeämään ja tonkimaan miljoonitse manöövereitse! Päällipisteet esiin, suomalainen firma vielä, häpeäisitte te! Hemmettikku pitäisi muuttaa vielä tässä vaiheessa nimi muotoon Jänne Küüsinën, ihan vaan sen takia, että sitten kun osallistuisin johonkin urheilukilpailuun, saisin verisesti loukkaantuneena boikotoida koko mittelöä vain, koska atk-järjestelmä on jättänyt kirjainten päältä pisteet poie!

Siis miettikää nyt. On vuosi 2011, ja tietokoneet valvovat avaruus-, puolustus- ja avaruuspuolustusjärjestelmiämme ydinkärkiä myöten, eikä silti saada kirjainten päälle noita kahta pahaista täplää! Kun kerran nuottien peräänkin saa'aan ne pisteet, niin mikä tekee kirjaimista tuon kummenpia! Joku raja näyttää ihmisenkin kyvyillä olevan, näemmä! Tiedemiehet ovat nostaneet jossain välissä kädet pystyyn ja julkilausuneet: "Olemme keksineet vuosisatojen saatossa ydinpommit, mikrouunit, puhelimet, autot ja viheltävät tekovaginat, Kuussakin on käyty. Mutta skandinaavisten kirjainten edessä mekin olemme voimattomia!"

Taysi nappaimisto, taeysi naeppaeimistoe, tästä lähin moiset vajavaisuudet ymmärtämättä jätän, ranskalaistyyppistä arroganssia käyttöönottaen. Suomi, sauna, sisu, pisteparit, perkele! Persut, ottakaa tämä piste-juttu agendaanne, niin saatte ainakin 20 prosentin kannatuksen saletisti, seuraavissa maalisvaaleissa, VinkVink!

Baudelairea mukaillen: suuren rahan takana on aina rikos, ja halvan hinnan takana on aina valhe. "Täysi näppäimistö": kyllä meni lauantaiehtoo piloille nyt, pitää varmaan ottaa pullollinen viinaa ja sammua, kun ei lotossakaan ollut.