Näytetään tekstit, joissa on tunniste roskajournalismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste roskajournalismi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Motiiveja ja syitä etsimässä

Päivän Ilta=Sanomat myy itseään paitsi kahdella naiskriminaalilla lööpissään, myös naisen raa'asti tappaneen Timin uhittelulla oikeussalissa. Jutun ohessa on myös kuva Timistä:


Eräs teoria esittää tämmöisten häiriökäyttäytymisten syyksi väkivaltaisia pelejä. Timin menneisyyttä olen jäävi arvioimaan tarkalti, mutta siitä olen melko varma, että kundi on tullut pelanneeksi ainakin Afrikan tähteä.

torstai 30. kesäkuuta 2011

Nyt JumaLauta Oikeesti.


Kouluaikoina muistaakseni ainakin biologian ja terveystiedon tunneilla toitotettiin useaan otteeseen, että seksi on Ihan Luonnollinen Asia.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Tieto lisää jihadia

Meidän moskeijamme vuonna 2011 ovat erinäisten julkaisujen, etunenässä iltapäivälehtien, nettisivustot. Virtuaali-imaamit kailottavat softapohjaisista minareeteistaan länsimaisille hyvinvoijille viihteellistä jumalansanaa. Internet on meidän Mekkamme, jonka suuntaan käännymme mahdollisimman monen megan voimin. Läsnä ei tarvitse olla tiettyinä vuorokaudenaikoina, vaan juuri silloin kun itseä huvittaa, vapautta nääs, ja yleensähän meitä liukuviin etätyöaikoihimme frustroituneita länkkäreitä huvittaa paljon useamminkin kuin viisi kertaa päivässä. Rukoushiirimatto kulkeutuu aina mukanamme. Eikä tarvitse edes kumarrella manuaalisesti perse pystyssä, niin ei hengästykään. Netin ei koskaan tarvitse tulla Goatse-miehen luo, koska Goatse-mies tulee aina Netin luo.

Mm. "moderaattoreiksi" kutsuttavat korkea-arvoiset digiajatollahit suoltavat, editoivat, filtteröivät ja fatwovat alati muuttuvaa uutisevankeliumia, jossa variaatiot ovat pienet, jakeet / suurat pohjimmiltaan samat. David Koreshin ja Jim Jonesin laajakaistapäisiksi virtuaalijälkeläisiksi taantunut seurakunta osallistuu 24/7 -jumalanpalvelukseensa määkimällä kilpaa kommenttipalstoillaan ratkaisumalleja mm. uskonto-, sota- ja moraalikysymyksiin. Tietoyhteiskuntauskontohihhulit jakelevat toisilleen plussia, peukkuja ja suosituksia kuin öylättejä, meidän herramme / allahimme läppäri ja prosessorin piitahna. Jokainen haluaa tulla marttyyriksi tietokoneiden sammuttua, jolloin alkaa pyhä sota, koneiden kapina.

Koko epistola on käyty läpi aamukahteen mennessä, lyhyt kaava. Profeetoiden kuulumiset, seurakunta seisoo. Timo T.A. Mikkosen vaimo on taas sanonut jotain, Jore Marjarannan uusi single on saanut ihan kivasti radiosoittoa. BB-Timo ei paljasta tulevaisuudensuunnitelmiaan, Idols-Anssi pihtaa tietoa siitä, minne sai ruotsinreissullaan finnin. Näin Tukiainen juhli jääkiekon MM-kultaa, Tältä britney näytti koksupäissään. Katso kuvat, katso video, kuuntele saarna, tsekkaa mitä allahilla on yllä. Kardashianilta näkyi nänni, leidi gaga istui hajareisin kameraa kohti. Tämä on juontaja-marian uusi harrastus, missi-tanjalla algerialainen playboy-miesystävä.

Naisparka. Eikö tuo tajua, että ählyt on uskontonsa sokaisemia fanaattisia kaheleita kaikki. Mitäköhän ipod sanoo, oliskohan uutisfiidiin tullut jotain uutta. Katoppa, bohemianrhapsodya uliseva spanieli, hauska!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Lylytzer 2011

Iltapäivälehden nettisivuilla julkaistiin Lyly Rajalan ottama kuva kokoomuslaisen eduskuntavaaliehdokkaan liiveihin uineesta sällistä:


Olisin hyvin kiinnostunut Rajalan käyttämän kameran merkistä, iästä ja teknisistä tiedoista. Ilmeisesti laitteessa on jonkinasteinen kasvojentunnistus, mutta vastaavasti sen käyttäminen heikentää tunnistetun alueen resoluutiota. Muistaakseni joissain vanhemmissa Olympuksissa ja Minoltoissa on tuonkaltainen ominaisuus, vai tyyppivikako se nyt oli.

torstai 31. maaliskuuta 2011

Music Wants To Be Free

"Information Wants To Be Free" oli ainakin takavuosina piraattihenkisten tietokonenörttien yksi iskulause. Nyttemmin nämä samat kaverit ovat järjestäytyneet puolueeksi ja tavoittelevat maahamme samanlaista tekijänoikeustilannetta kuin mitä Kiinassa on ihmisoikeustilanne. Artistien etuja ajava tekijänoikeusjärjestö Teosto on latistettu "mafiaksi" perussuomalaisenkaltaisella retoriikalla.

Kevään 2011 aikana olen pannut merkille, että hitto: eihän tämä musiikki mitään elätä. Se näyttää olevan suurissa kansankerroksissa lähtökohtaisesti harrastus tai kutsumus. Tekijöiden syvät, nöyrät rivit poltetaan loppuun taulukkopalkoin ja kohdeavustusalmuin. Kun joku erehtyy tienaamaan musiikilla, kirkuvat seiskojen ja iltisten lööpit notta karitapio tienasi taas miljoonan, katso kuvat.

Itsekin ilmeisesti teen oletusasetuksellisesti talkootyötä. "Oikea työ"hän on se, mistä maksetaan. Valehtelematta yli puolessa saamistani työtarjouksista, tulevat ne sitten puhelimitse tai e-mailitse, sanotaan aina erikseen sivulauseessa tyyliin "saat toki korvauksen" tai "tästä myös maksetaan". Vautsi vau, että oikein palkkaa, rahalla maksavat! Alkoivatkin jo kyllästyttää nämä kuukausittaiset pankkikeikat (joka kuun viimeinen päivä kuusi settiä jazzia OP:ssa), taloyhtiökeikat (joka kuun neljäs päivä viisi tuntia iskelmää isännöitsijän ja huoltomiehen korvaan) sekä lähikauppakeikat (Ipaneman tyttöä ja muuta bossaa lihaosaston nurkassa niin kauan kunnes ruokakassi on maksettu, noin 3 tuntia). Kännykkä- ja laajakaistaliittymälaskut saan sentään katettua myymällä hanuria Turuntien ja Länsirannan kulmassa.

Seuraavalla kerralla pyytäessäin' putkimiestä kämppääni hommiin muistan takuulla mainita, että kyllähän sä tästä palkkaakin saisit. Tai pestatessani työläis-sekstetin rakentamaan pakettitaloni taidanpa siinä sivussa tokaista, että ei hätää, ei teiän tätä ilmatteeks tartte tehä.

Keskiajan suomalainen  leikarikulttuuri elää yhä. Leikari oli pellen, narrin ja bardin sekoitus, jota sai surutta töniä, kampitella, pahoinpidellä ja kieritellä paskassa ja höyhenissä. Sitä vaan edelleenkin ihmettelen, että kuka ihme tuota leikarin hommaa halusi silloin aikoinaan tehdä? Ilmeisesti leikarit harjoittivat halveksittua ammattiaan jonkinlaisesta pakosta.

Villevalolla jättitulot, katso video.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Irvo=Sanomat 14.3.2011


Irvokas (adj.) viittaa usein asiaan, jossa sekä komedia että tragedia yhdistyvät muodostaen mustahumoristisen kokonaisuuden. Mutta olisiko ylläolevan otsikkoviidakon ilmiölle, jossa katastrofi- ja viihdeuutisoinnit vuorottelevat tahatonta komiikkaa muodostaen, olemassa oma adjektiivinsa? Jokin napakka termi, jossa keltaisen lehdistön kuvottava typeryys ilmenisi yhdellä sanalla, tiedättehän?