Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Virallisimpina mm. palvelumaksut, tipit, postitusmaksut, toimitusmaksut, pakkauskulut, lainan maksuerän ilmoituskulut. Muutama euro kansanterveydelle lähikaupan nurkassa. Kortti vie ja kortti vie. Siinä sivussa heltiää almuja myös veikkauksenterveydelle, sillä juuri sinä voit olla se seuraava nivalalainen tai forssalainen pikamiljonääri. Jos et veikkaisi, voittaisit. Kahvipaketin ylihinnasta menee sitä keinotekoisesti korkealla pitäville pörssimeklarinperkeleille sentti jos toinenkin.
Kauppakassit kädessä olet sitten vapaata riistaa jos jonkin sortimentin hihastanykijälle. On importtautunutta, köyhempää EU-kansalaisuuden jostain käsittämättömästä syystä saanutta tossunsakuluttanutta, seassa kotimaiset sääliöt ja linnankuluttajat, joista jälkimmäiset aloittavat vuorovaikutustilanteen aina sanoilla "hei kaveri". Monenkirjavaa katusoittajaa ja syrjäytynyttä, elämässä korkeintaan kuvakorttihain saanutta sakilaista, jotka viimeisenä oljenkortenaan koettavat kerjätä bussimatkasta alennusta, ja kun eivät sitä saa, maksavat antamalla kuskille köniin. Kesäkuumalla koetat toki käydä lähimmässä olutravintolassa ottamassa sen yhden, mutta matka tyssää jo ovella narikkamaksuun, joka on pakollinen, vaikkei asiakkaalla olisi edes viikunanlehteä genitaalien peittona. Heität viimeisen eurosi humalikolle, jonka pitäisi päästä Vantaalle, kiitokseksi tämä pyytää kahta euroa lisää. Kymmenen metrin päässä oleva rastapäinen kaksikymppinen ui liiveille ja saarnaa että jos olisit antanut euron hänelle + vielä neljä euroa (kuussa, tietenkin), niin olisit saanut intialaiseen koleran, tuberkkelin, nälän ja janon vaivaamaan pikkukylään rakennettua kymmenen kaivoa ja yhden sairaalan. Kotimatkalla bussissa yrität kuunnella kuulokkeitse lempimusiikkiasi, mutta hetikohta olkapäähäsi naputtaa Teoston setä, joka ilmoittaa kuulokkeista vuotavan musiikin olevan julkista esittämistä, joka maksaa 2,90€ per teos. Plus laskutuskulut. Tarkkaile postiasi.
Jos luulet olevasi turvassa kotona sisätiloissa, olet nai(i)vi. Iltapäivällä yrität soittaa johonkin firmaan tai virastoon, jonka nolla-fuckin-nollanolla-jotain -alkuiseen numeroon soittamisen hinta on kiljoona euroa + pvm. Ennen yrityksillä ja byrokratorioillakin oli ihan vain puhelinnumerot, nykyään ne ovat "palvelunumeroita". Jonotat 22 min, jonotus on tietysti maksullinen. Tv:ssä bleiseriin ja farkkuihin pukeutunut insinöörisilmälasinen kailottaja selittää katsojia aliarvioivasti yliartikuloiden, että palvelun pitää maksaa, adamsmith päläpälä. Toisella kanavalla saa toivoa yölintua, jarisillanpäätä tai ihanaaleijonatihanaa:ta soitettavaksi tv:n kautta kuunneltavassa radioasemassa (5 €), kolmannella kanavalla saa samaan hintaan äänestää idiootteja ulos talosta, wannabe'itä jatkoon tai huonoa musiikkia viisuihin. Jossain vaiheessa ruudulla vilahtaa Mikko Kuustosen pää, lyhyt tilinumero ja sana "CHILE" tai "HAITI" kissankokoisella, mahdollisimman tärähtäneellä ja vaurioituneennäköisellä kirjasintyypillä. Viis euroa, tackska du ha, fuck ska du ha. Kato sehän on vaan vitonen, mitä sä sillä saat? Et mitään! Eikä sun kannata enää mitään kutosella kertoa ja ajatella vanhoja markkoja, koska inflaatio ja adamsmith ja päläpälä. Uutisten aikaan soi vielä ovikello, avattuasi kynnykselle tunkee puolalainen taulukauppias, joka lykkää väkisin syliisi kerjäysmonologinsa kirjoitettuna, lapulla. Kännykkääsi noin viisi kertaa päivässä tuleviin tuntemattomista numeroista soitettuihin puheluihin et ole edes uskaltanut vastata muutamaan vuoteen.
Kukapa olisi uskonut, että länsimaisessa 2010-luvun yhteiskunnassa kaikki ovat käsi ojossa johonkin suuntaan?
Ehkäpä kaikki paitsi minä. Kenties näin onkin ollut aina. Rahan keksimisestä saakka goatset ovat pummineet toisiltaan kilvan. Nykyisin homma on vain näkyvämpää, kiitos ipadien, ipodien, mediumien sunmuiden spediumien. Sekä romanoidien vapaamman liikkuvuuden.
Rahasta tullaan käymään vielä sotia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti