maanantai 21. maaliskuuta 2011

Varauksetonta hehkutusta IV: Ryppyjä

Espanjalaisen Paco Rocan viime vuonna suomennettu kertomus on upeaa sarjakuvakerronnan ja selkeän, eurooppalaisen viivan riemujuhlaa. Tarinan keskiössä on vanhainkotiin siirretty Emilio, jonka päässä jäytää Alzheimer. Vanhusvaraston sensoris-deprivatiivista arkea kuvataan järisyttävästi, kaiken taustalla on pohjaton suru ja tarkoituksettomuus. Onneksi Roca ymmärtää maustaa tarinansa uskottavilla huumorin-, hyvyyden- ja oikeanpilkahduksilla. Hoitokodin asukit tulevat lukijan iholle mitä tehokkaimmin, pakottaen ajattelemaan sitä, mikä tässä elämässä onkaan tärkeää. Liikuttava, syvältäkouraisevin hetkin etenevä tarina ei halua ulottua kuolemaan saakka ainakaan odotetulla tavalla, mikä on oikein hyvä ratkaisu.

Tyhjä aukeama on ollut näin vaikuttava viimeksi Raymond Briggsin mestariteoksessa "Minne tuuli kuljettaa" (1982). Mielestäni "Ryppyjä" ansaitsee kuulua kymmenen parhaan 2000-luvulla suomennetun sarjakuvan joukkoon, ellei viiden.

Mars hyvinvarustettuun kirjastoon tai kirjakauppaan siitä.