sunnuntai 31. tammikuuta 2016
perjantai 15. tammikuuta 2016
maanantai 4. tammikuuta 2016
Niin lystikkäitä on
Talvi 2016 tuli. Myönnän: on kylmä. Tottumattomuus ja tuuli lisäävät pakkasen purevuutta. Mutta yhdestä asiasta riemuitsen: horteisten kärpästen aikakausi
on ohi. Jo monena vuonna noita on puskenut ties mistä raoista
huoneistoihimme: sekopäisiä, vuodenajasta tietämättömiä hyönteisraiskoja vailla päämäärää, vailla tarkoitusta. Katonrajassa, ulottumattomissasi, ne sitten kiehnäävät ja pörräelevät lamppuja vasten,
kunnes ropsahtelevat nenäsi eteen - ruokalautaselle, kahvikuppiin – tietenkin!
Tai korvaan ja suuhun, nukkuessa! Marraskuussa yksi lensi Perniössä ullakolla
suoraan sieraimeen, valveilla! Eikä noita myöhäissyksyn perpetuum mobileja lätkin jahdata kannata. Raid ja Baygon ovat ideana jalo, mutta pidemmän päälle syöpäisä. Jotkut ryökäleet vielä kuoltuaankin, viime imukuppi-suctiollaan
tarttuvat kattoihin ja seiniin niin, ettei huomaa, ja sitten vihdoin kuukausien kuluttua kun
sipaisee raadon pois, se mureuu semmoiseksi vastenmieliseksi mustaksi
kitiinijauhoksi, jota ehkä syömme kaikki joka aterian yhteydessä tulevaisuudessa, mutta jos sopii, niin ehkei ihan vielä, kiitos! Horror, the horror!
Inhoan horteisten kärpästen konseptia, peräti vihannen! Jumala, Allah, Ylläh, Krishna, krishnar, kröshn, kryshnit, miksi oi miksi noiden mustien mikroperkeleitten on olemassa oltava?
Inhoan horteisten kärpästen konseptia, peräti vihannen! Jumala, Allah, Ylläh, Krishna, krishnar, kröshn, kryshnit, miksi oi miksi noiden mustien mikroperkeleitten on olemassa oltava?
Tähän loppuun vielä pari meemiä selventämään asiaa, ja ilahduttamaan Teitä muutenkin:
sunnuntai 27. joulukuuta 2015
Stand-upin problematiikasta
Täysi pubillinen eri ikäisiä, joulukrapulaisia ihmisiä pakottaa kompressointiin. Keskittymistä ja yleissivistystä vaativan setin heittäminen heterogeeniselle, hankalimmalle mahdolliselle yleisölle on hullun hommaa, ja mikäs siinä. Hälinän keskeltä erottuakseen on ylimääräistä energiaa käytettävä paitsi extra-artikulointiin, myös rutiinien tilanteenmukaiseen ex tempore -stilisointiin. Nyansseilla, rytmityksellä ja tauoilla pelaaminen käy mahdottomaksi. Kun vielä yleisön äänekkäimmistö on huhtivaalitulosta reflektoivaa ja manifestoivaa kansansegmenttiä, on aiheellista esittää, sopisiko stand-up -koomikon tilalle sittenkin perinteisempi vitsinkertoja tai petomaani.
Pään toistuva lyöminen enimmälti tuntemattomien ihmisten muuriin on silti hieno, puolihengellinen kokemus, jossa sana tulee kortisonipiikiksi lihaan. Puhuja ajautuu verraten nopeasti transsimaiseen välitilaan, harmaaseen ei-mihinkään, jossa kaikki paitsi seuraava lause menettää merkityksensä. On kuin olisi loukussa penkkaan ajamassaan, katolleen jääneessä autossa. Turvavyöleikkurissa on Speden kuva, ja housuihinsa paskominen toisi tilanteeseen edes jonkinlaista, periksiantavaa helpotusta. Vaimeat yksittäisaplodit siellä täällä ja yksinkertainen hämmentyneisyys ovat itsestäänselvä oletusarvo: naurussa kun on pohjimmiltaan kyse lammasmaisesta lumipalloilmiöstä. Kvaliteetti, ei kvantiteetti. Andy Kaufmanin haamu kuiskii korvaan, että ei hätää, kyllä ne ainakin huomaavat, että olet nähnyt vaivaa ja treenannut. Pääsee puolimasturbatiivisesti kellumaan siinä outoudessaan, josta on jo kouluajoista saakka saanut kuulla.
Mitähittookukahitto-levottomuus, joidenkin selkeä sijaishäpeä, rajoittuneisuutensa ilmi välihuutelevat humalaiset naiset, se yksi jätkä, joka vain tuijottaa psykopaatin lailla, selkeästi bändin vuoron odottajat, paheksunnaksi tulkittavat mielenosoituksellisen vakavat ilmeet + kädet puuhkissa, missatut jutut, jotka ehkä aukenisivat seuraavalla kerralla, havahtuminen siihen, että on edelleen nelikymppisenä suht vitummoinen friikki. Kaikki edellämainitut palkintoja. 150-200 ihmistä on väkisinkin maailma pienoiskoossa, ja kun narri ei välttämättä hymyilekään, syntyvä tavallisten ihmisten hämmennys suo uniikkeja kicksejä, puhumattakaan niistä eturivin tukipilareiksi luettavista seisojista, jotka kuuntelevat uskollisina alusta loppuun, vaikka missaavatkin detaljivuosta huomattavan osan.
Tai ystävistä, joihin tietää uppoavan.
Kun sitten tunnin monologinsa jälkeen huomaa, ettei paineesta huolimatta ole sortunut halpahintaiseen ilmehtimiseen ja juttujensa lapselliseen alleviivailuun, jää jälkikäteen jäljelle voittajan tunne, punk-hengen ja valveutuneen individualismin orgasmi. Jos olisi elänyt 30-luvun Saksassa, olisi ehkä sittenkin uskaltanut sanoa niille natseille, että haistakaa paska. Ehkä.
En minä Sinua kadehdi, Ismo.
"Karjalauman ei tarvitse nauraa." (Daniil Harms)
Pään toistuva lyöminen enimmälti tuntemattomien ihmisten muuriin on silti hieno, puolihengellinen kokemus, jossa sana tulee kortisonipiikiksi lihaan. Puhuja ajautuu verraten nopeasti transsimaiseen välitilaan, harmaaseen ei-mihinkään, jossa kaikki paitsi seuraava lause menettää merkityksensä. On kuin olisi loukussa penkkaan ajamassaan, katolleen jääneessä autossa. Turvavyöleikkurissa on Speden kuva, ja housuihinsa paskominen toisi tilanteeseen edes jonkinlaista, periksiantavaa helpotusta. Vaimeat yksittäisaplodit siellä täällä ja yksinkertainen hämmentyneisyys ovat itsestäänselvä oletusarvo: naurussa kun on pohjimmiltaan kyse lammasmaisesta lumipalloilmiöstä. Kvaliteetti, ei kvantiteetti. Andy Kaufmanin haamu kuiskii korvaan, että ei hätää, kyllä ne ainakin huomaavat, että olet nähnyt vaivaa ja treenannut. Pääsee puolimasturbatiivisesti kellumaan siinä outoudessaan, josta on jo kouluajoista saakka saanut kuulla.
Mitähittookukahitto-levottomuus, joidenkin selkeä sijaishäpeä, rajoittuneisuutensa ilmi välihuutelevat humalaiset naiset, se yksi jätkä, joka vain tuijottaa psykopaatin lailla, selkeästi bändin vuoron odottajat, paheksunnaksi tulkittavat mielenosoituksellisen vakavat ilmeet + kädet puuhkissa, missatut jutut, jotka ehkä aukenisivat seuraavalla kerralla, havahtuminen siihen, että on edelleen nelikymppisenä suht vitummoinen friikki. Kaikki edellämainitut palkintoja. 150-200 ihmistä on väkisinkin maailma pienoiskoossa, ja kun narri ei välttämättä hymyilekään, syntyvä tavallisten ihmisten hämmennys suo uniikkeja kicksejä, puhumattakaan niistä eturivin tukipilareiksi luettavista seisojista, jotka kuuntelevat uskollisina alusta loppuun, vaikka missaavatkin detaljivuosta huomattavan osan.
Tai ystävistä, joihin tietää uppoavan.
Kun sitten tunnin monologinsa jälkeen huomaa, ettei paineesta huolimatta ole sortunut halpahintaiseen ilmehtimiseen ja juttujensa lapselliseen alleviivailuun, jää jälkikäteen jäljelle voittajan tunne, punk-hengen ja valveutuneen individualismin orgasmi. Jos olisi elänyt 30-luvun Saksassa, olisi ehkä sittenkin uskaltanut sanoa niille natseille, että haistakaa paska. Ehkä.
En minä Sinua kadehdi, Ismo.
"Karjalauman ei tarvitse nauraa." (Daniil Harms)
 | |
| Terv. Janne Kuusinen Arrogantti stand-up -elitisti |
lauantai 28. marraskuuta 2015
¿Oletko valmis Tapaninmyrskyyn?
N. puolen tunnin kestoinen stand-up -setti on osa Tapaninmyrsky – puhetta ja musiikkia -tapahtumaa.
Sinne kannattaa tulla.
Sen sinetöi Salon seudun mainioin tanssi- ja bilebändi Lauri & Pehmeät vävyt.
Kuvan on ottanut erinomainen valokuvaaja Tero Teränen.
Sinne kannattaa tulla.
Sen sinetöi Salon seudun mainioin tanssi- ja bilebändi Lauri & Pehmeät vävyt.
Kuvan on ottanut erinomainen valokuvaaja Tero Teränen.
maanantai 16. marraskuuta 2015
tiistai 10. marraskuuta 2015
Teknologia- ja kasvuyritystapahtuma
Flush 2015 oli kerennyt täyteen ruljanssiinsa. Paikalle oli saatu maailmankolkan parhaat fuckup-erehdykset ja erehtyjät. Sisääntuloporteilla Falckin kuulapäiset poliisikoulureputtajat varmistivat kaikkien näytteilleasettajien käyntikorttien englanninkielisyyden. Elettiin sitä aikaa, jolloin puolet kansasta koodasi, puolet kuntoutui.
Kiinalaiset sijoittajat oli sijoitettu ilmastoituun vitriiniin, jonka kolikkopesään asetetuilla kaksieuroisilla sai ostaa noilta moderneilta terraariosotureilta kansainvälistä hymypalvelua muutamaksi sekunniksi. Toinen toistaan spedempien outovaatioiden joukossa oli mm. talojen rakentamista, ojankaivuuta ja leivän leipomista alihankintateitse Internetin kautta, virtsakäyttöinen faksi sekä eCloudWrist-pilvikello, jonka patterinvaihdot ja päivänumeron lonksauttaminen 30:stä suoraan 1:een hoituvat kätevästi kuukausimaksullisesti dropboxdrivessä. Ko. ajannäyttäjän bluetooth-yhteyspisteen avulla saatiin tarkistettua jälkeenpäin "flushtaakkelia" kuluneen 5 h 28 min, kun ikimuistoinen tapahtumasarja sai alkunsa. Luxemburgilaisen pääomasijoitusyhtiön holding- ja gaymansaarivastaava oli juuri aloittanut puheensa (mikrofoni tietenkin kiersi jatkuvasti), kun auloista alkoi kantautua huomiotaherättävä mekaste ja kolhaus. Pippurisumutteen tuoksun ja tasereiden käristämän ihmislihan bukee alkoi hivuttautua yhä syvemmälle messukeskukseen sisääntuloväyläin pimetessä tummanpuhuvista hahmoista, joita spawnautui minuutti minuutilta lisää nopeasti revenneen stevarimuurin aukoista.
Vaiteliaalla, verkkaisella varmuudella messukäytävät alkoivat täyttyä vailla päämäärää haahuavista iraknoideista, afganistoista ja somalieneista. Kuin yhteisestä sopimuksesta mumina oli maksiminsa: ainuttakaan sanaa ei puhuttu, eikä yhteistä kieltä olisi ollutkaan. Oli vain hetki hetkeltä hätääntyvämmän pulinan, nasaalien stadi-puhetaajuuksien ja enenevien voimasanain crescendo, älypuhelinten ykkösten ja kakkosten paniikinomainen hiple sekä periksiantanein, tyhjin mustin silmin ei-minnekään pälyilevien tupaantulijain likaisten kirpparikummelitakkien taukoamaton kahina. Jotkut yrittivät hätistää kuokkijoita pois viskovin käsiliikkein, väkivallatta, vaikutuksetta. Jokaisesta konkista ryöppysi pysäyttämätön, horisontinlaajuinen muhamettilaislauma, jonka kokonaiskuvaa ei ensiluokkaisinkaan turvakamera pystynyt tallentamaan. Nahina kasvoi verraten lyhyessä ajassa tungokseksi, joka puolestaan kerrostumiseksi. Vertikaalin oli annettava periksi horisontaalille, minkä tuloksena koko messukeskushallin lattiataso lainehti alta aikayksikön (vartti) harmahtavana ihmismerenä pätkiä alkaneiden loisteputkivalojen levottomuutta herättävässä strobossa. Sen ripsahtelu loi lopunaikojen tunnelmaa. Valkoiset kauluspaidat vilahtelivat vielä hetken epäpyhän ihmistippaleivän alkaessa matoutua kunnolla. Insinöörit, markkinointijohtajat ja paneeleiden kiintiötytöt jäivät armotta alimmiksi alien alle, altavastaaj(attar)iksi ahmedein! Fläppi- ja valkotaulut, monitorit, laserosoittimet ja powerpointillismi antoivat periksi, hautautuen väistämättä komuntuoksuisten taakkamessuilletulijoiden sekä kauhustakalvenneiden kantaväestöläisten säilykesikanautamaisen tiiviiseen ihmissuovaan, josta kaikenlainen symbioosi oli sangen kaukana. Toimittajat koettivat dokumentoida poikkeustilaa viimeiseen saakka, vain hautautuakseen kameroineen, padeineen, podeineen ja phoneineen eksoottisten torsojen ja raajojen välimereen. Kiinalaiset löivät ja potkivat raivopäisinä vitriiniinsä tunkeutuvia sen minkä pystyivät, edellämainittua aavistuksen verisemmin lopputuloksin. Keltaiset, mustat, ruskeat, possunväriset, miehet, naiset, lapset, vanhisolaiset yms., kutka? limittäytyivät ja overlappautuivat suureksi, tutajavaksi möykyksi, jonka alarakenteista saattoi erottaa toimitusjohtajien, markkinointipäälliköiden ja digipaperiliitinten keksijöiden vaimean rääkynän. Toisissaan uiva ja kyljitsensä solahteleva ensi- ja kolmosmaailmalaisten massa formuuntui väkisinkin omaksi, toiseksi ulottuvuudekseen, jossa totutut raamatut, koraanit, kantit ja nietzschet saivat tehdä tilaa ähinälle, hielle, nivelten toinen toistaan luonnottomammille asennoille sekä kreikkalais-roomalais -sävytteiselle taistelulle jo moneen kertaan uloshengitetystä ja -pierrystä ilmasta.
Poliisi ei päässyt paikalle aivan niin nopsaan kuin mitä olisi voinut luulla, koska tällaiselle aivan uudenkaltaiselle hälytystehtävälle täytyi ensin luoda oma koodi. Koko messuareena oli jo lähes kattoonsa saakka täynnä röykkiöitynyttä homolihaa virkavallan saavuttua, eikä tulijatulvaa pystytty natoamaan senhetkisillä resursseilla edes vapaaehtoisjoukkoitse. Sisätiloihin uskaltautuneen keski-ikäisemmän konstaapelin mukaan jo narikka-alueen löyhkä sijoittui jonnekin metsästetyn hirven suolia syöneen ajokoiran pierun ja sähkölätkään kuolleen kärpäsen välimaastoon. Pihalla velloi myös vihmeähköä poliisienvälistä debaattia siitä, missä määrin tapahtumapaikassa oli ainesta onnettomuus- ja/tai rikospaikaksi. Myöhemmin sentään /ussuomalainen puhallustyö- ja keinoelinministeri otti asiaan kantaa: "Olin oikeassa."
Mahdollisten kuolonuhrien määrä on yhä hysteeri, koska tilanteesta on tullut status quo. Siellä se yhä hytisee perverssisti lilluen: paitsi jellymäinen muisto kaikkein aikain teknologia- ja kasvuyritystapahtumasta, myös nähtävyydeksi valjastettu monumentintapainen muistutus jostain (TBA). Pääsylippuja siihen myy Helsinki Nextnokia Marketing Oy Lippupiste.fi:n kautta. HNM:n nimettömänä pysyttelevän tuotepäällikön mukaan Startup Conference Peoplehuddle(R) on erinomaisesti myyvä tuote.
Kiinalaiset sijoittajat oli sijoitettu ilmastoituun vitriiniin, jonka kolikkopesään asetetuilla kaksieuroisilla sai ostaa noilta moderneilta terraariosotureilta kansainvälistä hymypalvelua muutamaksi sekunniksi. Toinen toistaan spedempien outovaatioiden joukossa oli mm. talojen rakentamista, ojankaivuuta ja leivän leipomista alihankintateitse Internetin kautta, virtsakäyttöinen faksi sekä eCloudWrist-pilvikello, jonka patterinvaihdot ja päivänumeron lonksauttaminen 30:stä suoraan 1:een hoituvat kätevästi kuukausimaksullisesti dropboxdrivessä. Ko. ajannäyttäjän bluetooth-yhteyspisteen avulla saatiin tarkistettua jälkeenpäin "flushtaakkelia" kuluneen 5 h 28 min, kun ikimuistoinen tapahtumasarja sai alkunsa. Luxemburgilaisen pääomasijoitusyhtiön holding- ja gaymansaarivastaava oli juuri aloittanut puheensa (mikrofoni tietenkin kiersi jatkuvasti), kun auloista alkoi kantautua huomiotaherättävä mekaste ja kolhaus. Pippurisumutteen tuoksun ja tasereiden käristämän ihmislihan bukee alkoi hivuttautua yhä syvemmälle messukeskukseen sisääntuloväyläin pimetessä tummanpuhuvista hahmoista, joita spawnautui minuutti minuutilta lisää nopeasti revenneen stevarimuurin aukoista.
Vaiteliaalla, verkkaisella varmuudella messukäytävät alkoivat täyttyä vailla päämäärää haahuavista iraknoideista, afganistoista ja somalieneista. Kuin yhteisestä sopimuksesta mumina oli maksiminsa: ainuttakaan sanaa ei puhuttu, eikä yhteistä kieltä olisi ollutkaan. Oli vain hetki hetkeltä hätääntyvämmän pulinan, nasaalien stadi-puhetaajuuksien ja enenevien voimasanain crescendo, älypuhelinten ykkösten ja kakkosten paniikinomainen hiple sekä periksiantanein, tyhjin mustin silmin ei-minnekään pälyilevien tupaantulijain likaisten kirpparikummelitakkien taukoamaton kahina. Jotkut yrittivät hätistää kuokkijoita pois viskovin käsiliikkein, väkivallatta, vaikutuksetta. Jokaisesta konkista ryöppysi pysäyttämätön, horisontinlaajuinen muhamettilaislauma, jonka kokonaiskuvaa ei ensiluokkaisinkaan turvakamera pystynyt tallentamaan. Nahina kasvoi verraten lyhyessä ajassa tungokseksi, joka puolestaan kerrostumiseksi. Vertikaalin oli annettava periksi horisontaalille, minkä tuloksena koko messukeskushallin lattiataso lainehti alta aikayksikön (vartti) harmahtavana ihmismerenä pätkiä alkaneiden loisteputkivalojen levottomuutta herättävässä strobossa. Sen ripsahtelu loi lopunaikojen tunnelmaa. Valkoiset kauluspaidat vilahtelivat vielä hetken epäpyhän ihmistippaleivän alkaessa matoutua kunnolla. Insinöörit, markkinointijohtajat ja paneeleiden kiintiötytöt jäivät armotta alimmiksi alien alle, altavastaaj(attar)iksi ahmedein! Fläppi- ja valkotaulut, monitorit, laserosoittimet ja powerpointillismi antoivat periksi, hautautuen väistämättä komuntuoksuisten taakkamessuilletulijoiden sekä kauhustakalvenneiden kantaväestöläisten säilykesikanautamaisen tiiviiseen ihmissuovaan, josta kaikenlainen symbioosi oli sangen kaukana. Toimittajat koettivat dokumentoida poikkeustilaa viimeiseen saakka, vain hautautuakseen kameroineen, padeineen, podeineen ja phoneineen eksoottisten torsojen ja raajojen välimereen. Kiinalaiset löivät ja potkivat raivopäisinä vitriiniinsä tunkeutuvia sen minkä pystyivät, edellämainittua aavistuksen verisemmin lopputuloksin. Keltaiset, mustat, ruskeat, possunväriset, miehet, naiset, lapset, vanhisolaiset yms., kutka? limittäytyivät ja overlappautuivat suureksi, tutajavaksi möykyksi, jonka alarakenteista saattoi erottaa toimitusjohtajien, markkinointipäälliköiden ja digipaperiliitinten keksijöiden vaimean rääkynän. Toisissaan uiva ja kyljitsensä solahteleva ensi- ja kolmosmaailmalaisten massa formuuntui väkisinkin omaksi, toiseksi ulottuvuudekseen, jossa totutut raamatut, koraanit, kantit ja nietzschet saivat tehdä tilaa ähinälle, hielle, nivelten toinen toistaan luonnottomammille asennoille sekä kreikkalais-roomalais -sävytteiselle taistelulle jo moneen kertaan uloshengitetystä ja -pierrystä ilmasta.
Poliisi ei päässyt paikalle aivan niin nopsaan kuin mitä olisi voinut luulla, koska tällaiselle aivan uudenkaltaiselle hälytystehtävälle täytyi ensin luoda oma koodi. Koko messuareena oli jo lähes kattoonsa saakka täynnä röykkiöitynyttä homolihaa virkavallan saavuttua, eikä tulijatulvaa pystytty natoamaan senhetkisillä resursseilla edes vapaaehtoisjoukkoitse. Sisätiloihin uskaltautuneen keski-ikäisemmän konstaapelin mukaan jo narikka-alueen löyhkä sijoittui jonnekin metsästetyn hirven suolia syöneen ajokoiran pierun ja sähkölätkään kuolleen kärpäsen välimaastoon. Pihalla velloi myös vihmeähköä poliisienvälistä debaattia siitä, missä määrin tapahtumapaikassa oli ainesta onnettomuus- ja/tai rikospaikaksi. Myöhemmin sentään /ussuomalainen puhallustyö- ja keinoelinministeri otti asiaan kantaa: "Olin oikeassa."
Mahdollisten kuolonuhrien määrä on yhä hysteeri, koska tilanteesta on tullut status quo. Siellä se yhä hytisee perverssisti lilluen: paitsi jellymäinen muisto kaikkein aikain teknologia- ja kasvuyritystapahtumasta, myös nähtävyydeksi valjastettu monumentintapainen muistutus jostain (TBA). Pääsylippuja siihen myy Helsinki Nextnokia Marketing Oy Lippupiste.fi:n kautta. HNM:n nimettömänä pysyttelevän tuotepäällikön mukaan Startup Conference Peoplehuddle(R) on erinomaisesti myyvä tuote.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)