Sananen sarkasmista, satiirista ja ironiasta

En enää vaieta ma voi. Sarkasmi, satiiri ja ironia ovat vakavia asioita, joilla ei saa lutrata, huumorin nexti leveli, johon ei pidä kompastella, tai pelleilyksi menee! Taas on jokin mediumi selitellyt häntä koipien välissä kuvamanipuloitua tisseintuijotteluvideotaan sillä, että sehän nyt oli satiiria. Vastaavia tapauksia lähihistoria tuntee hälyttävän useita. Että etteks te ny satiiria ja ironiaa tajua, aina ne pitää selittää teille. Mutta haloo ja komppaniassa herätys: sarkasmin, satiirin ja ironian pyhä kolminaisuus on joillekin uskontoa lähentelevä elämäntapa, esimerkiksi allekirjoittanutta, notta. Ja minen kestä sitä, että nämä jalot kolme aatetta alistetaan typerän spedeilyn halpahintaisiksi vakioselityksiksi, joilla yritetään pestä käsiä, vaikka on kustu housuun. Sarkasmi, satiiri ja ironia tulee jättää heille, jotka sen hallitsevat. Sarkasmi, satiiri ja ironia, jotka pitää jälkikäteen selittää, ovat vain ja ainoastaan paskaa s / s / i:tä!

Pitäkää näitä kolmea armolahjaa ainutlaatuisina vahvuuksina, älkääkä laimentako niitä yhdentekeviksi reflekseiksi, joita voi läiskiä sinne tänne joka paikkaan kaikkialla aina! Mikäli ei huumorintajunne vaan kertakaikkiansa prosessoidu aivoissa banaaninkuoria ja kermakakkuja syvemmälle, tai jos pelkäätte, että joku suuttuu tahi haastaa oikeuteen, niin pysyttäytykää asia- tai edes juoruteksteissä, ja jättäkää ne oikeat sarkasmit, satiirit ja ironiat kaltaisteni bestwissereiden hommaksi jooko.

MAD ja Pahkasika, minun on teitä todella ikävä. Yst.terv. Janne Kuusinen, mies, joka odottaa joskus kohtaavansa oikein taidokkaasti sarkastisen homon, jotta pääsisi käyttämään sanaa "sarkofagi".

Afrikkalaista byrokratiaa

Haluaisin nähdä semmoisen sketsin, jossa somalialainen tai ruandalainen (tai joku muu afrikkalainen heimolainen, ei niin nuukaa) on juuri saanut savimajansa valmiiksi ja hetikohta horisontin tyhjästä paikalle hyökkää toinen, hymyilevä afrikkalaiskundi, joka kysyy, että onkos kiinteistövero maksettu. Kieltävän vastauksen saatuaan hän sivaltaa savimajan rakentaneen hemmon pään poikki machete-viidakkoveitsellä, hymyn herkeämättä hetkeksikään. Kun veri on siivottu, muuttaa majaan 47 paikallisviranomaisen sukulaisen kaveria.

Muistakaa nyt hyvät ihmiset, ettei "sketsi" tarkoita automaattisesti sitä, että sen pitäisi olla hauska. Muistakaa myös, että ns. "äärihuumori" on nykyään muotia. Tai ainahan se on ollut, nyttemmin sille vain on annettu nimi.

Liikenneraportti

Toissapäivänä lähes liikutuin viitseliään, luovan huumorin kukinnasta Salo-Perniö -maantien kupeessa.

Helisnummen paikkeilla Saloon tultaessa ensimmäisessä tolpassa seisoi se tuttu:

Muutaman tolpan kuluttua löytyi sille jatko-osa:

Ja hetikohta tolppailmoittelu-kokemuksen kruunasi vielä:

Ei mikään uusi vitsi, mutta toimii aina, kun toteutettuna jossain näkee.

Varauksetonta hehkutusta VI: George Carlin

Viime syksystä saakka olen tutustunut anglo-amerikkalaisten stand-up -koomikoiden tuotantoihin. Parhaaksi heistä on osoittautunut George Carlin. Pitkän ja koherentin uran tehnyt, tasaisen tappohauskaa kyseenalaistusta suoltanut äijä oli kartalla loppuun saakka: hänen joutsenvittuilunsa "It's Bad For Ya" keväältä 2008 on kerrassaan sydäntälämmittävää katsottavaa. Ja liikuttavaa: seitsenkymppisen idealistin näkeminen toi ainakin minulle toivon tipan silmäkulmaan. Mies seurasi aikaansa ja maailman hulluusvirtauksia terävänä loppuun asti, eikä nihilismistään huolimatta taantunut katkeraksi vanhaksi pieruksi saakka, kuten kirjallinen vastineensa Kurt Vonnegut loppuaikoinaan. Carlin oli viisas, alati ajatuksia herättävä vakava koomikko, stand-upin Obi-Wan Kenobi. No hei, katsokaa nyt:

George Denis Patrick Carlin (1937-2008)

En tiedä, pitäisikö olla pahoillansa, mutta sain kimmokkeen Carlinin blogitse hehkuttamiselle vasta tänään, kun luin Helsinki Pride -uutisointeja. Suhtautumiseni tuohon sinänsä hyvään pyrkivään tapahtumaan on aina ollut harmillisella tavalla Comme Ci, Comme Ça, mitä on hankalaa pukea sanoiksi. George Carlin onnistuu kuitenkin olemaan tässä jossain määrin verbaaliräätälini, vaikka keskittyykin kansallisuuksilla ja rotuihin kuulumisilla ylpeilyyn:

"I saw a slogan on a guys car that said 'Proud to be an American' and I thought 'What the fuck does that mean?' I'm fully Irish, and when I was a kid I would go to the St Patrick's Day parade and they sold a button that said 'Proud to be Irish', but I knew that on Columbus day they sold the same button only it said 'Proud to be Italian', then came Black Pride, and Puerto Rican Pride. And I could never understand national or ethnic pride, because to me Pride should be reserved for something you achieve on your own.

Being Irish isn't a skill, it's a fucking genetic accident.
You wouldn't be proud to be 5'11". You wouldn't be proud to have a pre-disposition for colon cancer."

Käykö ylpeys lankeemuksen edellä? Onko homous saavutus? Onko joku sateenkaari yhtään sen kummempi kuin Hitlerin aikoinaan käyttämä kolmio? No, joka tapauksessa "In Kenneth Liukkonen, Jani Toivola and Pekka Haavisto I trust".

Käteismaksun eri vaihtoehtoja

Alkuiltapäivästä vierailin hunppabändimme hanuristin luona. Kahviteltiin. Siinä pyöriskelivät myös ekaluokkansa juuri lopettanut Aku ja alle-kouluikäinen Inka. Ilmassa oli semmoinen tahtotila notta lapset olisivat halunneet mennä uimarannalle. Pohdiskelin, että onkohan siellä saunaa. Aku tiesi, että on mut siellä pitää olla kukkaro mukana. Tällä hän viittasi tietenkin saunan maksullisuuteen. Tähän totesin pokkanaamalla, että ei tarvi välttämättä olla kukkaroa mukana. Saunassa on kuitenkin senverta kuuma, että etenkin nahkainen kukkaro alkaa nopeasti polttaa ihoa vasten. Mutta jos panee pukuhuoneessa kolikon pyllyyn, niin sitten ei tarvitse ottaa kukkaroa mukaan saunaan.

Ja voi jessus kun osui ja upposi. Inkalla etenkin oli hysteerisen hauskaa. En ihmettelisi, vaikka hän pomppisi Perttelissä edelleen tälläkin hetkellä tasajalkaa ja kiljuisi nonstoppina, että "rahaa peppuun, rahaa peppuun!"

Siunattu olkoon tämä koko elämän kestävä, ihana anaalivaihe ja "Kuusisen suusta" -palsta.

Bill Hicks @ Areena

Matt Harlockin ja Paul Thomasin tunnin mittainen pintaraapaisu yhdestä kaikkien aikojen hienoimmista amerikkalaisista, stand-up -saarnaaja Bill Hicksistä, tuli eilen Teemalta, ja on katsottavissa Areenalla vielä kuukauden ajan.

Katso video!

Tietenkin olisi antoisinta lähestyä miestä hänen kokonaisten settiensä kautta. Itse asiassa tämän dokkarin ensimmäiset 20 minuuttia onnistuvat luomaan Hicksistä jopa luotaantyöntävän kuvan, kun miehen alkoholiongelmaa ja sienien käyttöä painotetaan liialti. Myös 3d-kuvakikkailuun kestää silmien tottua jonkin aikaa. Mutta ennen pitkää dokumentti lähtee lentoon, pääsee itse asiaan, ja näyttää monia Hicksin hienoimmista hetkistä, ennennäkemättömiä herkkuklippejä unohtamatta.

Mielestäni Teeman olisi kuitenkin kannattanut esittää jokin Hicksin keikka dokumentin jatkeeksi, sillä tällaisenaan kuva hänestä jää harmillisen vajaaksi. Mutta tokkopa sitä kaikkea voi vaatia, kulttuuriteko YLEltä tämäkin.

Minä ihailen Bill Hicksiä hysteerisen pikkutytön lailla.

- Why do you hate us Americans, Janne?
- Who says so? I cun't possibly hate a nation that gave us Bill Hicks and Spike Jones!

Hauskan miehen kirous

Janne Juhani Kuusinen (1975-) on muusikko, sarjakuvapiirtäjä, kirjoittaja sekä tragikoomikko, joka käyttää toista nimeään luodakseen illuusion kirjallisista avuista. Hän on iloinen saadessaan julkaista tekstuaalisia aivoflatuksiansa paitsi preuumisti, myös viimeinkin niin, ettei toimitus ole niitä lyhentänyt tai editoinut tarpeen mukaan.

Hauskan miehen kirous -kokoomateoksen lastuista suurinta osaa ei ole julkaistu jossain. Joukossa on myös muutama kokonaan ennenjulkaisematon teksti, joita ei ole julkaistu edes tässä antologiassa.

Janne Juhani Kuusinen kirjoittaa tyyliltään sangen humonistisesti ja hapanrealistisesti, mikä johtunee siitä, että hän on maailmankatsomukseltaan harras murphisti.

Näissä culomnistisissa valveunissa esittäytyy ihmis(miel)en eritteiden lähes koko plethora/spektri. Tekstit ovat tunnelmaltaan raskaita, levottomia ja häiriintyneitä - kuten tekijänsäkin.

Janne Juhani Kuusinen kyhjöttää yhä Korkeavuorenkadulla siinä missä muut ovat jo rakentaneet hotellin Erottajalle.

Hauskan miehen kirous kannattaa hankkia nimenomaan nyt, ennen kuin jokin suurempi kustantaja julkaisee siitä lyhennetyn, editoidun, stilisoidun, sterilisoidun, kovakantisemman - ja ennen kaikkea kalliimman version.

Hauskan miehen kirouksen saa suoraan tekijältä (janne.kuusinen@iki.fi, O4O 5431951) tai mutkan kautta (www.omakustanne.fi). Kirjan hinta on 20€, sis.pk:t ja 210 sivua.

Varauksetonta hehkutusta III: Bill Hicks

William Melvin "Bill" Hicks (1961-1994) oli yhdysvaltalainen, 32-vuotiaana haimasyöpään kuollut stand-up -koomikko, jonka viimeiseen keikkaan nimeltä "Revelations" minulla oli kunnia tutustua eilen dvd:itse. 

Meitä on moneen junaan, mutta voi jumantsuigula, Hicks näytti olleen ihan oma resiinansa. Mies on karisemattoman idealismin extremiteetin ihailtava exemppeli, joka huutaa lavalla ääneen realiteetteja, joita me pseudoindividualistit emme uskaltaisi edes kuiskata. Pikkuaiheet Hicks jättää suosiolla seinfeldeille ja vetää settinsä tiukalla ota tai jätä -mentaliteetilla. Valtavirran näkökulmasta vähintäänkin vinot näkemykset mm. huumeista, aseista, uskonnosta ja ylikansoituksesta ovat suoraa jatkumoa Lenny Brucelle, tosin sillä erotuksella, että 80- ja 90-lukujen taitteissa aika oli jo sallivampi kuin Brucen kultakautena, 60-luvun alussa. David Lettermanin tv-ohjelmaankin Hicks pääsi yksitoista kertaa. Kahdestoista kerta päätyi leikkaamon lattialle, mitä Letterman myöhemmin katui syvästi. Persianlahden "sodasta" Hicks ehti veistellä upeaa, tinkimätöntä show'ta: on jumalattoman suuri sääli, ettei hän ehtinyt ottaa kantaa vuoden 2001 jälkeiseen maailmaan...

Hicks vääntää surutta naamaansa imitoidessaan typeryksiä, liikkuu estoitta ympäri lavaa, toistaa mauttomimmat Goatboy-maneerinsa tietoisesti tarpeettoman monta kertaa. Tiedostava katsoja nauraa, mutta hänellä on silti kumman levoton olo. Eihän ahdistavuus voi olla näin hauskaa? Ovatko nauruni sittenkin pelkkiä defenssinauruja, joilla korvaan haluni itkeä tai huutaa Hicksille takaisin, että helvetti, sinä olet täysin oikeassa! 

Bill Hicks on jälleen yksi optimismiin kannustava todiste siitä, että kyllä siellä läntisessä suurvallassa -ja vieläpä sen eteläisemmissä osissa!- joku sentään ajatteleekin, ja päästetään ääneen. Ja vieläpä millaiseen ääneen! Hicksin demotessa mikrofonillaan fellaatiota Saatanan kanssa, ei voi muuta kuin päätään puistellen myöntää, että kyllä: tämä mies oli melkolailla jäljillä siitä, mistä tässä kaikessa on kyse. Hicksin tarina on surullinen, mutta täkäläisittäin lähes yhtä surullista on se, ettei tämäntyyppistä stand-up -suoraanpuhujaa pysty kuvittelemaankaan Suomen kaltaiseen piiritpienetpyörivät-maahan vielä moneen kymmeneen vuoteen, jos koskaan. 

"I smoke. If this bothers anyone, I suggest you look around at
the world in which we live and shut your fuckin' mouth."

Musiikkitietoiskias @ Mikseri.net

Ylöslatasin viime kesänä Rondo FM:lle tekemäni "Musiikkitietoiskias" -radiosekoilut Mikseri.netiin. Kuunneltavaa joksikin aikaa, jos vain mielenterveys kestää, vinkvink. 45 showta, á 3-5 minuuttia.

"Musiikkitietoiskias" oli osa Jussi Paasin luotsaamaa "Rondon aamu" -lähetystä

Ohjelmat löytyvät täältä: http://www.mikseri.net/artists/?id=134067

Varauksetonta hehkutusta II: Cowboy Henk

Sallinette minun tuoda tässä välissä esiin sarjakuvan kadotettu helmi, joka on viimein saatu tähän maailmankolkkaan. Belgialaisen parivaljakon Kamagurka-Herr Seele mestarillinen Cowboy Henk on viime vuoden paras käännösalbumi, kustantajana Huuda Huuda. Pienkustantamoilta ne helmet löytyvät, m.o.t., kun suuret näyttävät vain keskittyvän julkaisemaan kaikenmaailman islantilaista tikku-ukkoschaibaa kovissa kansissa ja näin loukkaamaan sarjakuvan ystäviä.

www.huudahuuda.com

Vuonna 2011 sana "absurdi" on vedetty lokaan jo kauan sitten. Kaikenmaailman analfabeetit yliviljelevät adjektiivia ymmärtämättöminä niin, ettei se ole pitkään aikaan enää tarkoittanut oikeastaan mitään. Kun BB-Henna fornikoi yön pimeinä tunteina BB-Nikon kaa klownimaski pääsä, hän hihittelee seuraavana aamuna että voivittu kunmä olin apsurdi.

Cowboy Henkin kohdalla sana ansaitsee kuitenkin tulla lausutuksi ja sen kunnia palautetuksi. Tämä selkeän viivan (anti)sankari syntyy, kun Elvis ja Tintti panevat. Albumin (anti)tarinat ovat täynnä häkellyttäviä, terrygilliammistisia oivalteita. Välillä toki on tyhjäkäyntiä, mutta parhaat jutut ovat ihan tappokamaa ja taidetta.

Esimerkki terveHenkisimmästä päästä

80-luvun vitsien loppuhuipennuksia

Funkloristiikkaa opiskeleva ystäväni tekee väitöskirjansa 1980-luvun huumorin diskurssianalyysistä. Tavoitteenaan hällä on päästä ykkösellä läpi ja käyttää surutta tohtori-korttia saadakseen mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman helposti mahdollisimman äkkiä. Vanhoista Apu-lehden Nitrodiskoistakaan ei kuulemma löydy täydennystä seuraaville 80-luvun vitsien loppuhuipennus-fragmenteille, jotka em. ystäväni löysi orimattilalaisen mummon kuolinpesän huutokaupan sideshow'sta. Koska Internetistä on mahdotonta löytää mitään viisi vuotta vanhempaa kulttuuria, joutuu hän nyt turvautumaan ihmisiin, yhteisöllisyyteen, talkoohenkeen ja vuorovaikutukseen. Tiedätkö Sinä, miten seuraavien vitsien alut/juoni menevät? Jos, ilmoittele!

1) "Käykö, että maksan 50 markkaa?" ehdotti Kalso Ylipullille: "Bulaua ja Kogleria viedään ambulanssilla sairaalaan, ja sinne on kolme kilometriä!"

2) Hetken laitetta katsottuaan Harri Hursti tokaisi mummolle: "Tämä on mikroaaltouuni ja tuo toisessa huoneessa on mankeli."

3) Puolen tunnin päästä Turkka ja Parviainen tulivat saunasta helakanpunaisina nolon Törhösen luo. "Mitäs sää nyssilleen?" hörisi Turkka vahingoniloisena. "No kun löylyhuoneen kello edisti!" vinkui Törhönen.

4) Kävi kuitenkin niin, että Saarela selätti Kinnusen alle minuutissa. Saarela oli kahareisin Kinnusen päällä naama irvessä ja tokaisi: "Olisipa sinunkin kannattanut vaan juoda se appelsiinimehu."

5) Laittautumisessa meni pitkälti toista tuntia. Kun Kirka viimein saapui paikan päälle, lavalla oli soittamassa Herrey's.

6) K-kaupan Väiski teki puliukolle herkullisen katkarapukeiton, palasi, ja sanoi: "Tässä sinulle katkaisuhoitoa."

7) "Miten voi gulassi maksaa 20 markkaa?" ihmetteli Kalle pöyristyneenä tarjoilijalle. Hän vastasi tyynenä: "Koska se on Erno Rubikin suunnittelema."

8) "Onko keihästettävää?" vastasi tuohtunut Lillak tullimiehelle.

9) Stig lupasi tuurata Bennyä, mutta vain sillä ehdolla, että keikka tehtäisiin nimellä SAAB.

10) Kalle joi litran Rymd-mehua. Kaverit antoivat hänelle kymmenen markkaa.

11) Jo hieman tuohtunut Kalle otti tarjoiltavakseen kolmannen wieninleikkeen. "Katsopa nurkkapöytään", vinkkasi kokki, ja vasta sitten Kallelle selvisi. Pöydän varannut asiakas oli Sam Inkinen, ja laatikko oli kannettava puhelin.

Varauksetonta hehkutusta I: Harry Egipt

Taaksejäänyt vuosi 2010 huipentui ultimaattiseen extreme-dvd-kokemukseen. Tuli katseltua virolaisen Harry Egiptin vanhoja tv-mainoksia putkeen. En varmaan koskaan aiemmin ole vahdannut minkään dvd:n sisältöä kahta kertaa peräkkäin. Ensin ilman tekstejä, sitten vasta (enkku)tekstityksin. Vatsanaurujen määrä oli järjellä käsittämätön. Huutonauraa ei voinut, koska kerrostalossa sentään oltiin.

Tämä on ehkä paras DVD, joka minulla on.

Näitä Egiptin neuvostoaikaisia, lännen dekadenssia ja hedonismia tavoittelevia kulttipätkiä löytyy YouTubesta jonkin verran, esimerkiksi ikimuistoinen "Kanahakkliha" -mainos. Sen nähtyään ihminen ei ole enää sama kuin puoli minuuttia sitten.

Hankkikaa ihmeessä tämä tv-reklaamifilmikokoelma, jos hyvähuono on teille mieleistä! Sisältää myös mm. Jambalaya-appelsiinit, kokeellisen panimon, diaprojektoreita esittelevän Stanley Kubrickin, Kakkaopuddingin sekä pesujauhemainoksen funk-ääniraidalla!

Oman DVD:ni sain Levykauppa X:stä orgastiseen hintaan 9,95€. Vinkvink!

Minoon niin onnellinen nyt. Yxi Jannen paras tavara. "Viro on semmoinen maa jossa kouluissa ommellaan koko ajan ja välillä ne syö ihan hirveesti omenia." (Janne, 35 v.)