Maailmassa monta: maaliskuuta 2015

Fritz Väliliha on leikkimielisen Kokkolan Kokeellinen Kokki 2000
-kilpailun jaettu pronssimitalisti sekä Lannistumaton Luke
-munansyöntikisan voittaja 2001 (68).
Sotilasarvoltaan hän on korpraali.

No niin tyypit, taas on vettä virrannut Aurajoessa ja voiöljyseosta itse kunkin hackmanneilla senverta, että on tullut aika palautella mieleen, ettei asianmukaiseen syömiskokemukseen tarvita kaikenmaailman fakherneitä sun muita pässinkiveksiä lautaselle ja jobimia taustalle, vaan ihan järkihintaankin saa aikaan järkisettiä, kunhan ei aikaansaannoksillaan kiasmoihin pyri. Kohderyhmänä ovat jälleen yhteiskuntamme huomiosta täysin paitsi jääneet yksin elävät krooniset masturbaattorit, joilla ei ole joko aikaa mennä miehen sydämeen vatsan kautta, tai vastaavasti halua ostella muijalle alati suklaata tahi ruusupuskia ns. "kusista suolenpätkää" saadakseen. Sitä paitsi olen saanut sen verran palautetta monimutkaisista, jopa toteuttamiskelvottomista ja verraten älyttömistä aiemmista resepti-innovaatioistani, että ajattelin hieman kompensoida, vittuukseltani toki.

Tänäpäisellä agendallamme on tähän asti salaisuutenani pitämäni pikku paistinpannupaheeni, eli

SEIHYVE , erityisen hyvin onnistuessaan SEIPARASTE
Tarvikkeemme ovat (oletuksena 28 centin levuinen pannu):

Neljä reilunpuoleista perunaa, ehkei ihan kovimpaa mahdollista lajiketta, mistä minä tiedän
Öljyä ja voia paistamiseen
Kalafondilöllyrä tai -liemicuubio
2-3 porkkanaa
1-2 sipulaa
200g seitä, tapauksessani puoli paketillista / 2 palaa
ropaus katkakrapuja
Keitetty kananmuna jos toinenkin
Tilliä, persiljaa, valkosipulia, tarvittaessa (yrtti)suolaa

Oheiskastikkeeheen:
Normipurkillinen kermaviiltä
(Yrtti)suolaa
Tilliä

Pannulle voita, öljyä ja luraus vettä gaytinliemeksi. Kiehuttaos. Kalafondin tai -liemikuution voi mulauttaa meßiin tässä välissä. Kuori ja kuutioi porkkanat sekaan, sittemmin perunat, viimeksi maun ja fetisismien mukaan pilkotut sipulit. Sopivassa saumassa seit sekaan sulamaan kakastepatkarapuineen kaikkineen. Valkosipulissa mikään ei toki voita aitoa asiaa, itse pidän suuresti valmiista valkosipulimössöstä säilyvyytensä vuoksi. Syventää makukokemusta joka tapauksessa, joten garlic it up! Loppusuoralla hän on hyvä ja lisää mausteet, murentaa muna(n/t) sekaan ja haihduttaa paistaen ylimääräisen nesteen poie.

"Kermaviilikastike" kuulostaa aina niin suurelliselta ja hienolta. Ihan kuin sen tarjoamiseen vaadittaisiin vähintään pierua pidättävät Täällä Pohjantähden alla -pappilaolosuhteet ja tarjoilevaksi emännäksi Ellen Salpakari. Paskan heelmät, tämä on niin hyvää, yksinkertaista ja tarvittaessa myös prolea kuin olla ja voi ja keijumargariini! Vatkaat vaan kermaviilin sekaan suolan ja tillin mieltymystesi mukaan. Suolan kanssa on vähän hankala neuvoa aina, kun toiset eivät käytä ollenkaan, ja toiset taas piikittävät sitä päivän jokaisella aterialla monta ruokalusikallista suoraan suoleen. Kyllä teistä itse kukin tietää, aikuiset ihmiset. Ja hätätilassa small talk -tilanteessa voitte joka tapauksessa heittää dialogin sekaan latteuden: "Suola sitoo vettä. Ihminen tarvitsee suolaa". Vatkattuanne kastikkeen pankaatte se vielä jääkaappiin pariksikymmeneksi minuutiksi hibernoitumaan asianmukaisesti asianmukaisen jähmeäksi.

Lopullinen tuote. Ei hätää, se on Keijua.

Kokonaisuuden keralla toimivat esimerkiksi Kuiron leipomon voideltu perunalimppu ja Öbergin vihannestukun myymät mauste-/suolakurkut. Nämä molemmat sijaitsevat Salossa, ja ovat Salon seuraavat nokiat. Kuulitte tämän minulta ensin. Muitakin limppuja ja kurkkuja saatte toki käyttää, mutta näin tehdessänne tietäkää sydämessänne, että tuolla jossain sen Välilihan Fritzin koko loppuviikko on romuttunut täysin pilalle kulinaaridiletantistisen valintanne tähden. Häpeäisitte.

Tällaista tällä kertaa, ensi kerralla ihan jotain muuta, tai sitten täysin tätä samaa. Bon ap, trousers down!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Fritz Väliliha kokkaa IV

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Unto Kupiainen @ Kisko 7/2015