Fritz Väliliha kokkaa IV

Fritz Väliliha on leikkimielisen Kokkolan Kokeellinen Kokki 2000
-kilpailun jaettu pronssimitalisti sekä Lannistumaton Luke
-munansyöntikisan voittaja 2001 (68).
Sotilasarvoltaan hän on korpraali.

No niin tyypit, taas on vettä virrannut Aurajoessa ja voiöljyseosta itse kunkin hackmanneilla senverta, että on tullut aika palautella mieleen, ettei asianmukaiseen syömiskokemukseen tarvita kaikenmaailman fakherneitä sun muita pässinkiveksiä lautaselle ja jobimia taustalle, vaan ihan järkihintaankin saa aikaan järkisettiä, kunhan ei aikaansaannoksillaan kiasmoihin pyri. Kohderyhmänä ovat jälleen yhteiskuntamme huomiosta täysin paitsi jääneet yksin elävät krooniset masturbaattorit, joilla ei ole joko aikaa mennä miehen sydämeen vatsan kautta, tai vastaavasti halua ostella muijalle alati suklaata tahi ruusupuskia ns. "kusista suolenpätkää" saadakseen. Sitä paitsi olen saanut sen verran palautetta monimutkaisista, jopa toteuttamiskelvottomista ja verraten älyttömistä aiemmista resepti-innovaatioistani, että ajattelin hieman kompensoida, vittuukseltani toki.

Tänäpäisellä agendallamme on tähän asti salaisuutenani pitämäni pikku paistinpannupaheeni, eli

SEIHYVE , erityisen hyvin onnistuessaan SEIPARASTE
Tarvikkeemme ovat (oletuksena 28 centin levuinen pannu): 

Neljä reilunpuoleista perunaa, ehkei ihan kovimpaa mahdollista lajiketta, mistä minä tiedän
Öljyä ja voia paistamiseen
Kalafondilöllyrä tai -liemicuubio
2-3 porkkanaa
1-2 sipulaa
200g seitä, tapauksessani puoli paketillista / 2 palaa
ropaus katkakrapuja
Keitetty kananmuna jos toinenkin
Tilliä, persiljaa, valkosipulia, tarvittaessa (yrtti)suolaa

Oheiskastikkeeheen:
Normipurkillinen kermaviiltä
(Yrtti)suolaa
Tilliä

Pannulle voita, öljyä ja luraus vettä gaytinliemeksi. Kiehuttaos. Kalafondin tai -liemikuution voi mulauttaa meßiin tässä välissä. Kuori ja kuutioi porkkanat sekaan, sittemmin perunat, viimeksi maun ja fetisismien mukaan pilkotut sipulit. Sopivassa saumassa seit sekaan sulamaan kakastepatkarapuineen kaikkineen. Valkosipulissa mikään ei toki voita aitoa asiaa, itse pidän suuresti valmiista valkosipulimössöstä säilyvyytensä vuoksi. Syventää makukokemusta joka tapauksessa, joten garlic it up! Loppusuoralla hän on hyvä ja lisää mausteet, murentaa muna(n/t) sekaan ja haihduttaa paistaen ylimääräisen nesteen poie.

"Kermaviilikastike" kuulostaa aina niin suurelliselta ja hienolta. Ihan kuin sen tarjoamiseen vaadittaisiin vähintään pierua pidättävät Täällä Pohjantähden alla -pappilaolosuhteet ja tarjoilevaksi emännäksi Ellen Salpakari. Paskan heelmät, tämä on niin hyvää, yksinkertaista ja tarvittaessa myös prolea kuin olla ja voi ja keijumargariini! Vatkaat vaan kermaviilin sekaan suolan ja tillin mieltymystesi mukaan. Suolan kanssa on vähän hankala neuvoa aina, kun toiset eivät käytä ollenkaan, ja toiset taas piikittävät sitä päivän jokaisella aterialla monta ruokalusikallista suoraan suoleen. Kyllä teistä itse kukin tietää, aikuiset ihmiset. Ja hätätilassa small talk -tilanteessa voitte joka tapauksessa heittää dialogin sekaan latteuden: "Suola sitoo vettä. Ihminen tarvitsee suolaa". Vatkattuanne kastikkeen pankaatte se vielä jääkaappiin pariksikymmeneksi minuutiksi hibernoitumaan asianmukaisesti asianmukaisen jähmeäksi.

Lopullinen tuote. Ei hätää, se on Keijua.

Kokonaisuuden keralla toimivat esimerkiksi Kuiron leipomon voideltu perunalimppu ja Öbergin vihannestukun myymät mauste-/suolakurkut. Nämä molemmat sijaitsevat Salossa, ja ovat Salon seuraavat nokiat. Kuulitte tämän minulta ensin. Muitakin limppuja ja kurkkuja saatte toki käyttää, mutta näin tehdessänne tietäkää sydämessänne, että tuolla jossain sen Välilihan Fritzin koko loppuviikko on romuttunut täysin pilalle kulinaaridiletantistisen valintanne tähden. Häpeäisitte.

Tällaista tällä kertaa, ensi kerralla ihan jotain muuta, tai sitten täysin tätä samaa. Bon ap, trousers down!

Fritz Väliliha kokkaa I

Monea saletisti korpeavat nuo kaupan lähieinehet muutenkin, mutta eritoten jauhelihaperunasoselaatikko, jota tulisi kutsua jauhelimaperunasoselaatikoksi tai jänneperunasoselaatikoksi. Jauhelihaperunasoselaatikko oli X-sukupolven kakaroille kuumaa hottia silloin 80-luvulla, kun se lanseerattiin, tai ainakin epätasaisesti kuumennutta hottia, koska mikrot. Mutta nyttemmin sivistyttyämme ja opittuamme mm. sähköpostin ja MySpacen avituksella, on aika ajanut aika-ajot jauhelihaperunasoselaatikonkin ohi, mistä osakiitos myös turkkilaisille ja italialaisille kebab- ja pizzamiehille, jotka veivät meidän wieninleikkeet ja oopperavoileivät!
  Jauhelihapernasoselaatikosta on kuitenkin verraten vaivaton valmistaa paremmaksi pimpattu, aavistuksen klimppisempi versio esim. seuraavan ab lib -mentaliteetilla ja rubato-tempolla syntyneen reseptin kautta.

Tämä on
kolmen Michelin-renkaan
resepti.

MANNERMAINEN JAUHELIHAPERUNALAATIKKO

eli

PREMIUM-MÖSSÖ

Tarvikkeemme ovat:

4 isoa perunaa tai 5-10 pienempää perunaa, maun mukaan. Voi olla myös 1 ihan saatanan iso peruna, jollainen on kummankin iltapäivälehden juhannusliitteessä joka vuosi. Eikä tarvitse olla mitään yhtä kiinteää lajiketta kuin mitä esim. Pamela Anderson kulta-aikoinaan oli, itse käytin Prisman 5 kiloa €urolla -tarjousperunaa. Siiklikin on ok siksikin, koska sana "siiklikin" on ihan uskomattoman hypnoottinen!

0-1 sipulaa, 0 jos esim. uskonto kieltää.

Paprika Keltainen tai punainen, tämä on joviaali ja flexiibeli resepti! Joskus muuten tulee vastaan oransseja paprikoita, oletteko nähneet? Kyllä vain, ne syntyvät, kun punainen ja keltainen paprika panevat siellä maan alla!

1 chilipalko + chilijauhetta tulevien syöjien ja menevien syöjättärien (ehkä jopa raivotarten) anusten immuniteetista riippuen. Voit toki jättää chilin pois, mutta hei, sota on ohi, ja sen myötä muonitus-ajattelu: ruokaa on nykyään mahdollista sekä sallittua myös maustaa!

Öljyjä + voita Tässä käytin saksalaisen elintarvikeketjun chipotle-öljyä, mutta normiöljykin tai oliiviöljy käynee. Voiklintti voisi olla suurin piirtein saman kokoinen kuin se kivi, jolla Niemisen Petteri heitti minua Mököistenmäessä lapsena. Ja kun harrastat ruuanlaittoa naisen nähden, niin onhan se ihan helvetin pro käyttää sanaa "voiöljyseos"!

Kasvisliemikuutio, lihaliemikuutiokin käy, tai kasvisliemipallo / -dodekaedri.

Vettä. Käyttäkää nyt HerraJumala sitä vettä, ennen kuin siitä aletaan käydä sotia! (Sama pätee em. öljyihin, muuten)

1/2 purnukkaa ruokakermaa, mahdollisimman Benny Hill -tyyppistä, eli paksua ja rasvaista.

250 g jauhellihaa, juuri sitä sikanautaa, jonka huomaat olevan tarjouksessa euron paketti, ja sitten menet innosta hihkuen ostamaan ne kaksi pakettiasi per talous, ja paikan päällä vasta huomaat, että nämä ovatkin lapsille ja kääpiöille suunnattuja 250 gramman rasioita, eivätkä niitä nelisatagrammaisia asiallisia rasiallisia.

Ropaus Vogel-suolaa, siitäkin huolimatta, että oberstürmbannbormann Konrad Vogel tappoi ii maailmansodassa Bösendorferin keksitysleirissä nelinumeroisen määrän mooseksenuskoisia, kun digestiivit eivät olleet kosher.

Teelusikallinen valkosipulimursketta tai pari-kolme kynttä. Ne on kuitenkin Kiinasta saakka tänne roudattu, olisi sääli jättää käyttämättä. Mutta etenkin masturbaattoriruokakunnissa suotakoon töhkänkin käyttö, koska yksikin valkosipuli kaapissa tuntuu olevan liikaa, kun se ehtii kuitenkin kuivua. Ja valkosipuli kanssa!

Aavistus kuskusia, tavallista tai kokojyvää (= paspas).

Valmistus:

1) Koska kokin duunit, esim. kuoriminen, repiminen, raateleminen ja perkaaminen, kuuluvat keittiön puolelle, kuori ja paloittele perunat. Pane öljyt ja voit 26-senttiselle paistinpannulle, ja lisää perunapalat, kun rasva alkaa tiristä. Voit myös halutessasi kuumentaa rasvat jo perunoita kuoriessasi, mikäli haluat leikkiä tehokasta.

1b) Paloittele sipuli(t) ja paprika ja lisää niitä perunain joukkoon, kunnes huomaat 26-senttisen paistinpannun olevan liian pieni tähän. Siirrä koko tähänastinen helahoito kattilaan. Pese pannu ja sano vittu.

VINKKI! Varothan sitä hellan ja pöydän välissä olevaa parin sentin rakoa, sillä siellä sijaitsee jopa Stephen Hawkingin käsityskyvyn ulottumattomissa oleva sattuma-vortexiksi nimetty tyhjiö, joka imee sisäänsä joka toisen leikkaamasi ruokapalasen metrin säteeltä.

2) Lisää lorpahdus vettä, ropaus Vogel-suolaa, lihaliemikuuttio, valkosipuli ja pilkkomasi chili sekaan ja kiehuta, kunnes perunien kovuus alkaa antaa periksi ja täten muistuttaa Arnold Schwarzeneggerin elokuvauran ysärivaihetta. Siinä vaiheessa on jauhelihan lisäämisen aika. Saa sen toki aiemminkin lisätä. Sekoittele, ettei pala. Lisää ruokakerma.

n. 6) Tässä vaiheessa seos on vetinen. Laastoita se kuskusilla, jonka funktio on imeä ylimääräiset nesteet itseensä niin, että n. viiden minuutin päästä muodostuu ns. tankea tahdas. Anna tasaantua.

7) Pitäiskö viiä ettei jähy!

VINKKI! Premium-mössöä jää kuitenkin yli. Pannulla uudelleenlämmittäessä (tai kattilassa, jos pannu on edelleenkin liian pieni) seosta kannattaa jatkaa esim. maustekurkkupaloilla, porkkanalla tai parsakaalilla.

Tämän näköinen on lopputulos. Jos ei ole, ja olet jo ehtinyt syödä, soita kiireesti hätänumeroon (112) ja pyydä lisäohjeita. Sulje luuri vasta siihen luvan saatuasi.

Fritz Väliliha on persoonallisilla (lääke)resepteillään itsensä tuntemattomaksi tehnyt itseoppimaton kotikokki, jota vituttaa kaikenlainen ruuanlaittoon loistunut ensimaailman hinttailu, etenkin lautasten lämmittäminen mikrossa ja veden tarjoilulämpötilasta nillittäminen. Fritz Välilihan punk-henkisessä kulinaarifilosofiassa jokainen voi olla oman itsensä saarioinen.

Köyhäilyä II.1

Purkkihernekeitto on paitsi einehien aatelia, myös vastaavasti mitä premiumeinta köyhäilyä. Tänään suoritin sangen onnistuneen "Pimp My Ärtsoppa!" -projektin. Keitin isossa kissalassa aluksi jokusen porkkanan, liemeen lisäsin asianmukaisen ripauksen merisuolaa sekä lurauksen lihafondia. Siinä vaiheessa kun porkkanat eivät ole enää yhtä kovia kuin esim. Charles Bronson, lisätään esipajstetut jauhelliha (1 rasja) sekä PariKolme pilkottua sipulaa. Seos'iin lisätään sitten purkkihernekeittopurkkejen sisältöjä sopivassa määrin, oman maun mukaan, itse preferoin paksua satsia. Mutta seis: ei tässä vielä kaikki, sillä orkesterista puuttuu vielä alttoviulu, nimittäin curry! Ei ole sattumaa, että säilykepuolella myydään erikseen curry-hernekeittoa: moinen intialaisvivahde nimittäin sopii papusoppaan aivan jumalaisen hyvin, ja lopputuloksessa on ainakin yhtä paljon shivaa kuin kalpeassa Miettis-kaimassa.

Annetaan kiehua tovi, minkä jälkeen syödään asianmukaisella hartaudella. Kuumaa rokkaa puhallellen jäähdytellessä voipi pohtia vaikkapa onnea tai sitä, mitä kaikkea parilla metallipoletilla, jossa on numero 2, oikein saakaan tiukan paikan tullen.

Yllättävän paljon nimittäin.

LISÄYS 26.6.2013: Vaellus köyhäilyn ihmemaassa on kiehtovuudessaan loputoin. Mies voi hylätä purkkihernekeiton, mutta purkkihernekeitto ei hylkää miestä. Tänään allekirjoittanut purkkihernekeittämisen maisteri Frankenstein valmisti variaation, jossa em. curry toki saa olla edelleen läsnä, mutta lisämaku- ja suolaisuuspolitiikan hoitaa vihreä pesto! Koettakaa ihmeessä, mikäli kulinarististista seikkailuhenkeä löytyy hiukankin! Teelusikallinen per lautasellinen on ainakin itsellein' sopivalloinen annos. Toimii ihan simona, homona, kypällä ja täpöllä!

Erinomainen eines, tuo purkkihernekeitto! 

Köyhäilyä I

Köyhäily on upea taiteen / kulttuurin muoto. Siihen luetaan mm. hamstraus, erikoistarjousten kärppämäinen vahtaaminen sekä pitkän juoksun ajattelu.

Rakastan viimeksimainittua niin paljon, että monet varmaan luulevat autistiksi. Neuroosiksikaan en pitkän juoksun ajatteluani suostu tunnustamaan. Mielestäni pitkän juoksun ajattelussa ei ole mitään ongelmallisuutta tai stressaavuutta. Tarvittaessa siihen tottuu, samalla tavalla kuin esim. kuntosalikäynteihin tai lenkkeihin. Kohdallani pitkän juoksun ajattelu on esim. sitä, että ostan joululahjoista suurimman osan alkuvuodesta ja syntymäpäivälahjat tasan silloin kun siltä tuntuu. Mutta silti sydämellä! Pienituloisuudestani huolimatta en alennu marketteihin tekemään viimehetken ostoksia ja kerjäämään kauppahyllyiltä, että voivoi kun olisi jotain ostettavaa pliis, ja sitten käteen jää vain kuppainen mariskooli. Ei!: em. hyllyt ja niiden mielenperäiset lahjaideat saavat luvan ihan itse pompata meikäläisen silmään, kotoa hakemaan. Parhaat ystäväsi ja heidän mieltymyksensä seuraavat sinua alitajunnassa kuitenkin ympäri vuoden. Alitajunnan pitäisi aina hoitaa kaikki lahjaostokset.

Tiedättekö mitä? Säästin tänään 300-400 euroa ostamalla talvitakin. Netistä, Varustelekasta. Tuo mainio pulju vaatettaa näemmä myös meidät sairaalloisen ylipainoiset, minkä johdosta sille tulisi myöntää jonkinasteinen ihmisoikeuspalkinto.

Siinä sivussa ostin myös pari pipoa. Tietenkin.

Olettehan varovaisia vesillä tänäkin juhannuksena. Rauhallista joulua kaikille, ja onnellista uutta vuotta 2012.